Tutkin isoisäni sisaruksia ja heidän jälkeläisiään.  Kustaa Högmanilla (1849-1932) ja Serafia Stålbergilla (1852-1906) oli yhteensä 11 lasta, jotka kaikki elivät yli 50-vuotiaiksi.  Isoisäni Kustaa Vihtori Nurmi (1875-1929) oli heistä vanhin ja kuoli nuorimpana eli 53-vuotiaana.  Suurin osa isoisäni sisaruksista ja heidän jälkeläisistään on jollakin tavalla tuttuja, mutta kaksi on jäänyt muita vieraammiksi.  Toinen on Amerikkaan muuttanut Martta ja toinen vuonna 1880 syntynyt Maria Josefina. En muista, että lapsuudessani olisi puhuttu mitään Mariasta.

Marian lapsuudesta ja nuoruudesta löytyy helposti tietoa.  Hän syntyi Nakkilassa 23.3.1880.  Vanhemmat olivat muuttaneet vähän aikaisemmin Kiukaisista Nakkilaan, jossa Kustaa Högman jatkoi sepän ammattiaan. Maria lähti kotoaan varhain, ensin piiaksi Nakkilan taloihin.  Melko pian hän muutti Turun seudulle.  Hän avioitui 20-vuotiaana Aksel Wilhelm Axbergin kanssa 1900.  Ensimmäinen lapsi Aksel syntyi saman vuoden marraskuussa.  Vuoden päästä tästä syntyivät kaksoset Helmi ja Jenny. Perhe muutti sukunimensä Tähkävuoreksi.  Lapsia syntyi lisää.  Perhe muutti Perniöstä Pertteliin ja Perttelistä Raisioon.  Olen löytänyt tiedot kahdeksasta lapsesta, mutta lapsia olikin ehkä yksi enemmän.  Marian mies Aksel toimi myllärinä, mutta hän sairastui ja menehtyi tammikuussa 1917 40-vuotiaana. Hänet on haudattu Piikkiön hautausmaalle. Uteliaana lähdin etsimään sanomalehtiarkistosta Tähkävuori-nimellä juttuja. Löytyi Turun Ympäristön Kunnallisia Sanomia -lehden juttu 3.12.1926.

Monen suvusta löytyy vastaavanlaisia kohtaloita, varsinkin nälkävuosilta ja sota-ajoilta.  Maria menetti siis miehensä ja kaikki lapsensa.  Hän jäi yksin 46-vuotiaana ja jatkoi työtään karjakkona Mälikkälän kartanossa Raisiossa. Lapsista neljä kuoli noin 20-vuotiaina. Vuonna 1903 syntyneen Niilon kuolintietoa minulla ei ole. Hän liittyi 15-vuotiaana Alastaron punakaartiin ja oli Tampereella huhtikuun alussa 1918.  Hän sai nuoren ikänsä vuoksi lievän tuomion ja oli henkikirjan mukaan äitinsä tavoin Mälikkälän kartanossa vielä vuonna 1923.   Alle 1-vuotiaana kuoli vain vuonna 1908 syntynyt poika Alarik.  Oliko keuhkotauti näin julma tappaja 1900-luvun alkuvuosina Suomessa?

Tuberkuloosi tautina

Seuraavat tiedot pohjautuvat pääasiassa Arno Forsiuksen (1929-2024) sivuihin.  Hän kirjoitti verkkosivuilleen paljon tekstejä lääketieteen historiasta.  Tarkempia tietoja tuberkuloosista on esimerkiksi Wikipediassa ja Duodecimin Terveyskirjastossa. 

Tuberkuloosi on yleissairaus, jonka tyypillisimmät tautimuodot ovat aikuisilla keuhkotuberkuloosi eli keuhkotauti, lapsilla imusolmuketuberkuloosi eli risatauti sekä luu- ja niveltuberkuloosi. Tauti etenee yleensä hitaasti ja myös parantuminen on hidasta.  Miliaarituberkuloosi eli ”lentävä keuhkotauti” ja tuberkuloottinen aivokalvontulehdus ovat taudin nopeasti kuolemaan johtavia muotoja.

Forsiuksen mukaan tuberkuloosin aiheuttava bakteeri on ollut olemassa paljon ennen ihmiskuntaa.  Keuhkotauti on siis aiheuttanut kuolemaa todella pitkään.  Vasta 1500-luvulla Italiassa pääteltiin, että keuhkotauti on tarttuva tauti.  Suomessa tautia pidettiin pitkään perinnöllisenä tai uskottiin sen johtuvan asuinpaikan epäterveellisyydestä.   

Saksalainen lääkäri Robert Koch löysi vuonna 1882 tuberkuloosin aiheuttajan, tuberkuloosibakteerin (Mycobacterium tuberculosis).  Koch eristi bakteeriviljelmästä vuonna 1890 aineen, jolle hän antoi nimen tuberkuliini.  Tätä ainetta ei valitettavasti voitu käyttää taudin hoitoon, mutta sitä voitiin käyttää tartunnan osoittamiseen.

Tuberkuloosi oli aikaisemmin Suomessa yleinen sairaus, joka johti usein kuolemaan.  1800-luvun puolivälin Suomesta ei ole luotettavia tilastoja keuhkotaudin aiheuttamasta kuolleisuudesta.  Karkea arvio on, että 10% kuolemista johtui taudista. Keuhkotuberkuloosi lisääntyi Suomessa ja 1900-luvun alussa siihen kuoli noin 7000 henkeä vuodessa eli noin 13% kokonaiskuolleisuudesta.  Kuolleisuus pysyi korkeana 1930-luvulle asti ja vasta sotien jälkeen tartuntojen määrä alkoi pysyvästi laskea.

Tuberkuloosin hoito

Euroopassa oli jo 1800-luvun lopussa perustettu hoitolaitoksia, jotka sitten kehittyivät keuhkotautiparantoloiksi.  Toiminta-ajatuksena oli sairaiden eristäminen.  Sairaaloiden sijoittamisella korkeille paikoille uskottiin olevan sairaiden parantumista edistävä vaikutus.  Auringonvaloa pidettiin tervehdyttävänä erityisesti imusolmuke- ja luutuberkuloosissa. Vaikka tuberkuloosibakteeriin tehoavaa lääkettä ei ollut ennen 1940-lukua, saatiin parantolahoidolla hyviä tuloksia.  Siksi parantoloita alettiin rakentaa lisää.  Niin tapahtui myös Suomessa.

Suomen ensimmäinen keuhkotautiparantola oli Halilan parantola Uudellakirkolla Karjalan Kannaksella. Pirkanmaan ensimmäinen parantola perustettiin Ruovedelle v. 1910.  Arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema puurakennus toimi parantolana vuoteen 1963.  

Tampereen ensimmäinen keuhkotautiin keskittynyt sairaala oli Lambert Petterssonin suunnittelema Kaupin parantola, jossa toiminta alkoi 1915.  Funkistyylinen lisärakennus valmistui 1939.  Sotavuosina se toimi muiden parantoloiden tavoin sotasairaalana.   Keuhkotautiparantolana sen toiminta päättyi 1964. 

Ajalle ominaista oli, että hoitolaitoksia perustivat kunnat, järjestöt ja yksityishenkilötkin. Harjavaltaan 1925 avatun Satalinnan keskusparantolan rakentamiseen vaikutti ratkaisevasti Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta.   Kangasalle rakennettiin Pikonlinnan sairaala 1931 ja se toimi keuhkotautiparantolana vuoteen 1968. Rakennuksena kuuluisa Paimion parantola aloitti toimintansa 1933.  Varsinais-Suomen tuberkuloosipiirin kuntainliitto lakkautettiin vuonna 1987. Monet parantolat jatkoivat sairaalakäytössä, mutta viime vuosina niitä on otettu muuhun käyttöön.  Näin on tapahtunut Satalinnassa, Pikonlinnassa ja myös Paimion parantolassa, johon pääsee tutustumaan turistikohteena.

Parantoloiden lisäksi tuberkuloosin hoitoon liittyivät ns. joulumerkkikodit.  Joulumerkkien avulla kerättiin varoja lasten hyväksi tehtävään kansanterveystyöhön.  Ensimmäinen joulumerkki julkaistiin jouluna 1912.  Pitkän tauon jälkeen jouluna 1926 julkaistiin seuraava.  Tästä eteenpäin merkkejä julkaistiin vuosittain vuoteen 2001 asti. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys avasi Suomen ensimmäisen joulumerkkikodin Tampereelle vuonna 1936.  Pälkäneellä aloitti sen alaosasto vuonna 1939.  Sotien jälkeen perustettiin vielä Oulun ja Kuopion yksiköt. Näihin koteihin otettiin tuberkuloottisten äitien vastasyntyneitä lapsia, jotta heidät olisi saatu suojatuksi ensimmäisen elinvuoden ajaksi. Calmette-rokotus, joka otettiin käyttöön 1940-luvun alkupuolella, vähensi pikkulasten tartuntavaaraa merkittävästi.  Joulumerkkikotien toiminta päättyi Pälkäneellä vuonna 1948 ja viimeisenä Tampereella vuonna 1973. 

Tampereen joulumerkkikoti toimi Pyynikillä jugend-talossa, joka oli valmistunut 1923 kunnallisneuvos Henrik Liljeroosin ja hänen puolisonsa vanhuudenkodiksi.  Se sijaitsi Mariankadun ja Ristikadun kulmassa. Talo purettiin vuonna 1974 ja tilalle nousi asuinkerrostalo. 

Tuberkuloosi tänään Suomessa ja muualla maailmassa

Tuberkuloosi on edelleen yleinen lähes koko Aasiassa, Afrikassa, Etelä- ja Keski-Amerikassa ja suuressa osassa Itä-Euroopan maita ja siihen sairastuu vuosittain noin 10 miljoonaa ihmistä. Sairastuneista noin 1,5 miljoonaa kuolee.

Suomessa tuberkuloosi oli vielä 1930-luvulla kansantauti.  Silloin keskimäärin joka tunti kuoli yksi suomalainen tuberkuloosiin. Ratkaiseva käänne taudin vähenemiseen tapahtui 1950-luvulla.  Tähän vaikutti tehokas lääkitys, lasten rokotusohjelma, taudin seulonta pienoisröntgenkuvauksilla ja varmasti myös yleinen elintason nousu. 2020-luvulla on Suomessa todettu vuosittain alle 200 uutta tuberkuloositapausta. Sairastuneista noin puolet on ulkomaalaissyntyisiä.  Hyvästä kehityksestä huolimatta tuberkuloosi ei Suomessakaan ole kokonaan voitettu tauti.

Marian elämän vaiheet

Sukututkija kirjaa syntymät ja kuolemat usein mekaanisesti.  Joskus, kuten nyt Marian kohdalla, on kuitenkin pakko miettiä, miten ihmiset ennen selvisivät vaikeista elämäntilanteista.   1900-luvun alussa ei ollut tehokkaita lääkehoitoja, eikä hoitolaitoksiakaan ollut kuin osalle sairastuneista. Maria varmasti pelkäsi omaa sairastumistaan. Sairastuneiden eristäminen muista ja tehostettu valistus olivat lähes ainoita keinoja estää taudin leviämistä.  Tauti levisi pisaratartuntana, joten ohje ”Älä sylje lattialle” oli tärkeä noudattaa.

Saima Harmaja osasi sanoittaa omaa tuskaansa, kun kirjoitti alussa lainatut jakeet esikoisteoksessaan Huhtikuu vuonna 1932.  Hän menehtyi keuhkotautiin vain 23-vuotiaana.  Elokuvan keinoin voi myös lähestyä vaikeita aiheita.  Tätä kirjoittaessani lokakuussa 2025 lähestyy tuberkuloosiparantoloista kertovan dokumentin Lentävä kuolema ensi-ilta.  Vanhempia aiheeseen liittyviä elokuvia ovat verkosta löytyvät Joulumerkkikoti, jossa vieraillaan myös Tampereen joulumerkkikodissa, ja Maila Talvion tekstiin perustuva Ne 45000.    

Mitä Marialle tapahtui vuoden 1926 jälkeen?  Tietoni ovat melko vähäiset.  Sanomalehtiarkistosta, jossa ruotsinkieliset sanomalehdet ovat yleisessä käytössä vuoteen 1949, löytyi vuodelta 1945 Åbo Underrättelser -lehden juttu, jossa lueteltiin Suomen Talousseuran pitkästä ja uskollisesta palvelusta palkitsemat.  Maria Tähkävuori palkittiin 22 vuoden palvelusta Mälikkälän kartanon karjakkona. Pitkäksi aikaa tietoni päättyivät tähän.  Pikkuserkkuni mukaan Maria olisi asunut viime vuosinaan myös Helsingissä. Etsin tietoa Marian kuolemasta verkon hautapaikkatietokannoista ja kuolleiden luetteloista. Kyselin tietoja Helsingin kaupunginarkistosta ja Turun seurakunnista, mutta turhaan.  Lopulta kuolinilmoitus löytyi Turun Sanomista hyvän ystävän avustuksella.  Vapaakappalekirjastoissa on pääsy uudempiin sanomalehtiin.  Harmi, ettei tällaista kirjastoa ole Tampereella.  Maria Tähkävuori kuoli siis 2.1.1953 Turussa.   Kuolinilmoituksessa kaipaamassa oli kaksi veljeä ja kolme siskoa perheineen.  Oman laskuni mukaan heitä oli silloin kumpiakin yksi enemmän.  Maria haudattiin Raision hautausmaalle ja hänen muistoaan vietettiin Mälikkälässä.  Mälikkälä sijaitsee nykyisin Turussa lähellä Raision rajaa.  Marian hautaa ei enää löydy Raision hautausmaan haudoista. 

Internet-lähteet:
Forsius, Arno: Tuberkuloosi Suomessa 1900-luvun alussa
Forsius, Arno: Tuberkuloosin hoito Suomessa
Forsius, Arno: Tuberkuloosin ja sen hoidon historiaa
Harmaja, Saima: Huhtikuu, 1932
tuberkuloosi.fi-sivusto

Kirja:
Vuori, Katariina: Joulumerkkikodin lapset, Like 2016

Kirjoittaja Heikki Nurmi