Olin pari viikkoa sitten ruskamatkalla Lapissa. Syksyiset maisemat olivat retken pääkohtia, mutta esillä oli myös lappilaista elämänmenoa. Kerron muutamasta matkan aikana esille tulleesta kiinnostavasta ihmiskohtalosta.

Petronella

Lemmenjoelle kullanhuuhtojien seuraan tuli 1940-luvun lopulla kaunis nuori nainen. Suomeen tullessaan hänellä oli vain vähän rahaa. Helsingissä jäi hotellilasku maksamatta. Lopulta hän päätyi Lemmenjoelle elokuussa 1949. Silloin Lappi oli alkanut jälleenrakentamisen myötä nousta sodan aiheuttamista tuhoista. Lemmenjoelta oli löydetty kultaa, ja kaikenlaiset kaivajat olivat löytäneet sinne tiensä rikastumisen toivossa.

Vaalea kaunis nainen oli Petronella van der Moer, koko nimeltään Sylvia Petronella Antoinette van der Moer. Petronella ryhtyi kullanhuuhtojien kokiksi Morgamin Kotalassa. Kämpässä vietettiin vapaa-aikaa iloisissa tunnelmissa musiikin ja sahdin vauhdittaessa tunnelmaa. Petronella veti miehiä puoleensa, mutta tarjosi vain hymyä ja kauniita sanoja. Petronella lähti käymään Ivalossa muutaman kullankaivajan kanssa. Siellä virkavalta otti hänet kiinni maksamattomien hotellilaskujen ja passiepäselvyyksien takia, eikä hän enää palannut kultamiesten kämpille. Hänet karkotettiin Suomesta lokakuussa 1949. Petronella ei tiettävästi sen jälkeen käynyt Suomessa, vaikka kullanhuuhtojat olisivat maksaneet hänen velkansa ja pestanneet hänet töihin.

Petronella van der Moerin sanotaan olleen hollantilaista aatelissukua. Isä tiettävästi kuoli hänen ollessaan nuori. Suomeen tultuaan hän esiintyi yhdysvaltalaisena lehtinaisena päästen helsinkiläisiin seurapiireihin. Maksamatta jääneestä hotellilaskusta tehtiin rikosilmoitus ja sattumien saattelemana Petronella päätyi Rovaniemen kautta Lemmenjoelle. Petronella syntyi 11.9.1923 Haagissa Alankomaissa ja kuoli 28.1.2014 San Fransiscossa Yhdysvalloissa.

Petronella van der Moer jäi legendaksi Lemmenjoelle. Hänestä jäi tarinoita, jotka aikojan saatossa ovat värittyneetkin. Alueella on hänen kunniakseen nimetyt Petronellankukkulat. Petronella halusi, että hänen tuhkaansa sirotellaan Lemmenjoelle. Tytär Solange van der Moer kävi sirottelemassa äitinsä tuhkaa Lemmenjoelle ja Inarin hautausmaalle ”Pyrkyreiden palstalle”. Tytti Bräysy teki ja lahjoitti Solange van der Moerille Petronellankukkuloiden muotoisen korun.

Raja-Jooseppi

Vain yksi rajanylityspaikka on saanut nimen henkilöltä. Raja-Jooseppi oli Parkanossa 1.1.1877 syntynyt Jooseppi (Josef) Juhonpoika Sallila, isoisäni 5. serkku. 16-vuotiaana hän lähti kotoaan rengiksi ensin Kuivasniemen kylän Kuivaselle ja seuraavana vuonna Linnankylän Linnalle. Viimeinen ehtoollismerkintä Parkanossa on vuodelta 1895, jolloin hän oli 18-vuotias. Myöhemmin hänet on merkitty irtolaiseksi Parkanon rippikirjaan. Rippikirjassa 1911-20 on lyijykynämerkintä, jonka mukaan hän on saanut muuttotodistuksen Ivaloon 12.2.1915. Muuttaneiden luettelosta tietoa ei löydy. Puuttuvista ehtoollismerkinnöistä voisi päätellä Joosepin kierrelleen joko Parkanossa tai kauempanakin vuoden 1895 jälkeen. Joissakin lähteissä hänen sanotaan tulleen Inarin Ivaloon Luttojoelle jo 1900-luvun alussa elämänkumppaninsa Matilda Lehikoisen kanssa.

Matilda Lehikoinen oli Maria Matilda Juhontytär Turpela, joka naimisiinmenonsa aikoihin otti sukunimen Heinonen, mikä ei siis ollut hänen omaa sukua -nimensä, vaikka monissa lähteissä niin mainitaan. Maria Matilda syntyi 6.7.1874 Ähtärissä ja  lähti piikomaan 16-vuotiaana. Hän kiersi Alavudella, Ähtärissä, Teerijärvellä ja Kaustisilla. Matilda sai elokuussa 1896 aviottoman pojan Matin, joka menehtyi syntymäpäivänään. Matilda jatkoi Kaustisilta Purmon kautta Ähtäriin, jossa avioitui 15.1.1905 työmies Pekka Petterinpoika Lehikoisen kanssa. Pekka oli syntynyt Juuassa 18.3.1871 (lastenkirjoissa ja rippikirjoissa on alusta saakka syntymäaika 5.3.1871) ja tullut Polvijärveltä Ähtäriin huhtikuussa 1905.

Pekka ja Matilda Lehikoinen lähtivät kiertämään Ähtäristä joulukuussa 1907. Vuoden välein vaihdettiin paikkakuntaa: Tampere, Nivala, Mikkelin maaseurakunta, Viipurin maaseurakunta, Vaasa, Mikkeli, Pieksämäki ja Viipuri, jonne saavuttiin toukokuussa 1915. Lapsia pariskunnalla ei ollut, eikä Matilda eronnut miehestään. Pekka Lehikoisen jatkosta ei ole tietoa.

Ivalon Luttojoella Jooseppi Sallila ja Matilda Lehikoinen asettuivat asumaan poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentamaan saunaan 1900-luvun lopulla (siis ennen vuotta 1910) Metsähallituksen virkistyskäytön asiantuntija Kristiina Aikion kertoman mukaan. Tarpeen mukaan tehtiin lisää rakennuksia mm. pirtti, navetta, lampola, perunakellari ja aitta. Rinteeseen muurattiin uuni, jossa paistettiin leipää ja tehtiin ruokaa. Asuinpaikka oli laajentunut kentäksi.

Raja-Jooseppi sai elantonsa lähinnä kalastuksesta, metsästyksestä, poronhoidosta, kullankaivuusta, helmenkalastuksesta ja kaupankäynnistä. Joosepilla ja Tiltalla oli lisäksi lehmiä ja lampaita. Oman perillisen puuttuessa Jooseppi kutsui myöhemmin kentälle velipuolensa 11-vuotiaana orvoksi jääneen pojan Paavo Eliel Lehtisen. Paavo oli syntynyt 10.8.1906 Parkanossa. Tarinan mukaan Joosepilla olisi ollut avioton poika, jonka äiti haki oikeudessa elatusta Joosepilta saamatta mitään. Pojan on väitetty olleen oletetun isänsä näköinen. Asiaa koskevat Petsamon oikeuden pöytäkirjat ovat hävinneet.

Paavo Lehtinen kuoli Raja-Joosepissa 27.3.1937. Hän oli silloin kirjoilla Petsamossa, koska kuolintieto löytyy Petsamon kuolleiden luettelosta. Petsamo oli osa Suomea vuosina 1920-1944. Kuolintieto on kirjattu myös Inarin ulkoseurakuntalaisten kuolleiden luetteloon. Matilda Lehikoinen kuoli pian Paavon jälkeen 8.4.1937 Raja-Joosepissa. Hän näyttää olleen silloin kirjoilla Rovaniemellä, koska löytyy Rovaniemen seurakunnan kuolleista. Kuolintieto löytyy myös Inarin ulkoseurakuntalaisista kuolleista. Kumpikin on haudattu Inariin Ivalon hautausmaalle.

Jatkosodan aikana Jooseppi Sallila lähti evakkoon vuonna 1943, mutta palasi kentälleen sodan jälkeen. Silloin alue oli aivan Neuvostoliiton rajan tuntumassa. Raja-Jooseppi kuoli 10.5.1946 Inarissa ja hänet on haudattu Ivalon hautausmaalle.

Raja-Joosepin kenttä kunnostettiin museoalueeksi 1982. Se sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston alueella. Alueella saa vapaasti vierailla. Vuonna 2005 rajavyöhykettä linjattiin uudelleen siten, että alueelle pääsee ilman rajavyöhykelupaa. Rajavyöhykkeelle ei ole lupa mennä.

Huhti-Heikki

Huhti-Heikki eli Heikki Hermaninpoika Huhti syntyi Ähtärissä 12.5.1877 Huhtiniemen torpassa Ähtärin kylässä. 1880-luvulla sukunimeksi vakiintui Huhti. Heikin äiti kuoli 1890 ja isä 1902. Heikki lähti 17-vuotiaana kotoaan vuonna 1896 ja kierteli Ähtärissä, Iissä, Inarissa ja Alatorniossa vuoteen 1909 mennessä. Amerikkaan Heikki muutti vuonna 1913. Kanadassa hän sai tiedon Petsamon liittämisestä Suomeen Tarton rauhassa 1920.

Huhti-Heikki saapui Luttojoelle ja ryhtyi helmenkalastajaksi. Hän asui Raja-Joosepin kentällä vuosina 1920-1924. Huhti-Heikki rakensi kentälle oman mökkinsä Luttojoen törmälle.

Huhti-Heikki tilasi sanomalehtiä aina Amerikasta saakka. Heikki Huhti kuoli 24.6.1960 Inarissa ja hänet on haudattu Inarin metsähautausmaalle ”Pyrkyreiden palstalle”.

Lähteitä :

• Ruskamatkalla kuullut tarinat
• Parkanon, Ähtärin, Juuan, Alavuden, Teerijärven, Kaustisten, Purmon, Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan, Haukiputaan, Nivalan, Viipurin maaseurakunnan ja tuomiokirkkoseurakunnan, Pieksämäen, Rovaniemen, Iin, Inarin ja Petsamon kirkonkirjat
• Wikipedia: Sylvia van der Moer ja Raja-Jooseppi
• Kuopalta kukkuloille
• Kultamuseo: Sylvia Petronella Antoinette van der Moer
• Yle historia: Raja-Joosepin nimen takaa löytyy rajan pinnassa asunut erakko
• Retkipaikka: Joosef Sallila pakeni vaikeita oloja Inariin 1900-luvun alussa – Raja-Joosepin kentän hiljaisuus vetää sanattomaksi
• Luontoon: Raja-Joosepin kenttä

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo