Aihearkisto: Kirjoittaja: Marja-Leena Viilo

Hautakivestä Amerikkaan

Olin viime kesänä tapaamassa pikkuserkkuani, joka näytti yhden hautakiven kuvaa. Hautakiven ihmiset liittyivät pikkuserkkuni pienenä orvoksi jääneen äidin hoitajiin. Olin jo aikaisemmin yrittänyt selvittää, oliko hoitajilla sukuyhteyttä hoidettavaan. Yhteyttä ei ollut löytynyt. Palasin vanhoihin tutkimuksiini ja suuntauduin Amerikkaan menneeseen henkilöön, jonka tiedoissa olin edellisellä tutkimuskerralla havainnut ristiriitaisuuksia muiden sukututkijoiden kirjaamina. Niinpä ryhdyin tutkimaan, mikä oli aiheuttanut ongelmia ja voiko niitä ratkoa.

Sekaannusta olivat aiheuttaneet kaksi Minnesotassa asunutta avioparia nimeltään Ivar ja Lempi Maki. Avioparien kaikkien neljän osapuolen juuret johtivat omiin juuriini, mikä lisäsi kiinnostustani.

Ivar Maki, kaksi miestä

Toinen Ivar oli lähtöisin Mäkisalon torpasta Hämeenkyrön Vesajärveltä. Tämä Ivar Abrahaminpoika syntyi 5.2.1892. Toinen Ivar oli Ivar Herman Hermaninpoika, joka syntyi Välimäen torpassa Kiikan Kinnalan kylässä 13.4.1892. Välimäestä tuli myöhemmin lohkotila. Ei siis ihme, että samana vuonna syntyneiden Ivarien ja heidän Lempi-vaimojensa tiedot ovat sotkeutuneet, sillä kumpikin Ivar oli lyhentänyt Amerikassa sukunimensä muotoon Maki, Mäkisalosta ja Välimäestä oli tullut Maki.

Kummallekin Ivarille olen löytänyt kuolintiedon FamilySearch-tietokannasta, joka on maksuton, mutta vaatii rekisteröitymisen. Mäkisalossa syntynyt Ivar Maki kuoli 7.6.1959 Carltonissa Minnesotassa. Kuolintiedossa on oikea syntymäaika. Lisäksi hänelle löytyy useampikin maahantulotieto vuodelta 1909. Yhdessä mainitaan isä Aappo Mäkisalo Hämeenkyrö. Myös rekisteröintitieto toisen maailmansodan ajalta on katsottavissa. Välimäessä syntynyt Ivar Herman Maki kuoli 8.10.1990 Saint Lousissa Minnesotassa. Kuolintiedossa mainitaan äiti Huhranpaa eli Huhdanpää. Hänellekin löytyy useita maahantulotietoja vuodelta 1910. Kahdessa mainitaan isä H. Välimäki Kinnala Kiikka.

Ivar Makin e. Mäkisalon isän Aappon
tiedot
Ivar Makin e. Välimäen isän Hermanin
tiedot

Edellä mainituista kuolintiedosta huolimatta Ivar Herman Makin hautakiven yhteyteen Find a Grave -tietokannassa oli lisätty Hämeenkyrössä 5.2.1892 syntyneen Ivar Makin (e. Mäkisalon) syntymäaika ja -paikka, kutsuntatieto, vaimo ja tytär, vaikka Ivar Herman Makin (e. Välimäen). kuolintiedossa on oikea syntymäaika 13.4.1892 (tätä kirjoittaessani virheellinen tieto on vielä luettavissa).

Ivar Herman Makin e. Välimäen kuolintieto:

Ivar Herman Maki
Vital • Minnesota Death Index, 1908-2002
Name Ivar Herman Maki
Mother’s Name Huhranpaa
Event Type Death
Event Date 08 Oct 1990
Event Place Saint Louis, Minnesota
Typed or Handwritten T
Birth Date 13 Apr 1892
Mother’s Maiden Name Huhranpaa
Born in Minnesota N

Ivar Makin e. Mäkisalon kuolintieto:

Ivar Maki
Vital • Minnesota Death Index, 1908-2002
Name Ivar Maki
Mother’s Name Unknown
Event Type Death
Event Date 07 Jun 1959
Event Place Carlton, Minnesota
Typed or Handwritten T
Birth Date 05 Feb 1892
Mother’s Maiden Name Unknown
Born in Minnesota N

Hämeenkyrön Ivarin lähtökohta oli itselläni tiedossa. Kiikan Ivar Hermanin lähtötilanteen pystyin selvittämään, koska maahantulotiedoissa oli isän nimi ja kuolintiedossa äidin asuinpaikan nimi.

Lempi Susanna Maki, Ivar Makin e. Mäkisalon vaimo

Vaimojen alkuperän selvittäminen oli hieman työläämpää. Toiselle vaimolle löysin netistä oikean nimen Lempi Susanna Koivisto, mutta vääräksi osoittautuneen syntymäajan 2.1.1897. Tällä nimellä passitiedossa vuodelta 1914 oli lähtöpaikka Hämeenkyrö ja syntymävuosi 1890. Hämeenkyrön kastetuista löytyi Lempi Susanna Albertintytär Koivisto syntymäaikanaan 11.8.1890. Hänen perhettään olin tutkinut jo aiemmin, sillä hän oli isoäitini pikkuserkku. Hämeenkyrön rippikirjat ovat katsottavissa vuoteen 1911, mutta henkikirjoista näkyy, että Lempi oli kotonaan ainakin vielä maaliskuun 1914 (henkikirjan päiväys 4.4.1914), mutta ei enää vuonna 1915. Passitieto on kesäkuun lopulta 1914.

Vihkitieto 10.4.1915 on mielestäni tässä:

CARLTON       G-155            04/10/1915   MAKI, IVAR    KOIVISTA, LEMPI SUSANNA

Perheeseen syntyi kaksi lasta vuosina 1915 ja 1917. Kummankin syntymätiedossa on äidin sukunimi Koivista eli Koivisto. Lempi Susanna Makin oikeaa kuolintietoa en ole löytänyt, ellei kuolintieto ole tässä:

Maki, Lempi
Family name   Maki
Given name   Lempi
County   Carlton County
Date of death   Friday, 8 November 1918

Tämä sopisi kuolintiedoksi, koska pari vihittiin Carltonissa ja lapset syntyivät siellä eikä Lempiä ole merkitty väestönlaskentoihin 1910 eikä 1920. Tätä kirjoittaessani yritin vielä kerran etsiä kuolintietoa ja löysin FamilySearch-tietokannasta seuraavaa: Lampi Maki, s. 1890, k. 8.11.1918, isä Albert Koirrsto. Siinähän se oli. Koskaan ei kannata luovuttaa. Samalla löytyi Carltonista tarkempi kuolinpaikka Cloquet, Carlton, Minnesota, United States.

Lempi Maria Maki, Ivar Herman Makin e. Välimäen vaimo

Väestönlaskennoista saatoin päätellä, että Ivar Herman Makin vaimo oli syntynyt noin 1897 Suomessa. Löysin vihkitiedon, jonka mukaan Ivar Maki oli vihitty Lempi Altosen kanssa. Alkoi tuntua siltä, että yllä mainitulle Lempi Susanna Koivistolle merkitty syntymäaika 2.1.1897 voisi sopia tälle Ivar Hermanin vaimolle. Sopivaa syntymäpaikkaa ei heti löytynyt.

Frans ja Hilma Aaltosen mukana Amerikkaan muutti tytär Lempi. Maahantulotiedoista 1909 löytyi Fransin isä Juho Ritanitu, paikkakunta alkoi Ah… ja lääni oli Turun lääni. HisKin hakutoiminnalla Riitaniitun torppa löytyi Ahlaisista ja rippikirjoja selatessa löytyivät torpasta niin isä Juho kuin poika Frans. Seurasin Frans Viktor Juhonpoikaa, s. 14.6.1869 Ahlainen, joka avioitui Hilma Maria Jaakontytär Reinin, s. 26.3.1872 Merikarvia, kanssa 24.3.1889. Pariskunta kiersi Ahlaisten jälkeen Porissa, Suoniemellä ja Pirkkalassa palaten Poriin 1907. Mutta lapsia parilla ei ollut.

Lopulta huomasin, että muutossa Pirkkalasta Poriin 1907 parin mukaan tuli kasvattitytär Lempi Maria Viljanen (e. Fort), joka oli syntynyt 2.1.1897 Suoniemellä. Lempin syntyessä räätäliperhe asui Hämeenkyrössä, jonka kastettujen luettelossa Lempi Marian sanotaan kastetun Suoniemellä. Perhe muutti Hämeenkyröstä Pirkkalaan 1898. Lempin äiti Maria Vilhelmiina Henrikintytär kuoli lapsivuoteeseen 1902 ja Pirkkalan rippikirjan mukaan isä Kustaa Fredrik Viljanen e. Fort oli lähtenyt Amerikkaan 1901. Lempillä oli kaksi veljeä ja sisar. Nuoremman veljen kuoltua 16-vuotias vanhempi veli muutti Pirkkalasta Tampereelle 1909. Tyyne-sisaren jatkoa en ole tutkinut. Sukuyhteyttä Lempin vanhempien ja Aaltosen perheen välille en löytänyt. Perheet asuivat lähekkäin Pirkkalassa. Halusiko lapseton pariskunta auttaa orvoksi jäänyttä tyttöä, jää arvoitukseksi. Porin rippikirjaa Aaltosen perheen Amerikkaan lähdön ajalta ei vielä ole tutkittavissa, mutta maahantulotiedoissa perheenjäsenillä on oikeat tiedot.

Frans, Hilma ja Lempi Aaltonen – vasen
Frans, Hilma ja Lempi Aaltonen – oikea

Lempi Maria Aaltosen vihkitieto 21.7.1913 lienee tässä:

CARLTON       F-294             07/21/1913   MAKI, IVAR    ALTONEN, LEMPI

Lempi Marian ja Ivar Hermanin perheeseen syntyi ainakin kolme tytärtä, kaksi vuosina 1914 ja 1917, joista toiselle olen löytänyt syntymätiedon, jossa äiti on Altonen, ja toiselle kuolintiedon, jossa äiti on Lempi. Kolmannesta lapsesta on vain nimi sisaren muistokirjoituksessa, joten hän saattanut kuolla pienenä.

Lempi Maria Maki kuoli 23.8.1977 Carltonissa Minnesotassa. Kuolintiedossa on syntymäaika 2.1.1897.

Lopuksi huomasin, että MyHeritagesta ilman kirjautumistakin löytyi oikeita tietoja.

Lähteet:
KA ja SSHY: Hämeenkyrön, Kiikan, Ahlaisten, Merikarvian, Porin, Suoniemen ja Pirkkalan kirkonkirjat
FamilySeach
Geni ja MyHeritage

Find a Grave
Minnesotan vihittyjen sekä syntyneiden ja kuolleiden hakukoneet

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Kirkonkirjojen alkuperäiskuvaukset jatkuivat Tampereella

Linkit SSHY:n jäsensivuille aukeavat ko. yhdistyksen jäsenille.

Tampereen seudun sukututkimusseura on yhteistyössä Tampereen seurakuntayhtymän ja Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen (SSHY) kanssa valokuvannut Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan rippikirjan 1908-1920 osat I-XII, Messukylän seurakunnan rippikirjan 1910-1920 ja Teiskon seurakunnan rippikirjan 1910-1920 osat I-II. Kuvat ovat katsottavissa SSHY:n kuvatietokannassa yhdistyksen jäsenille.

Edellisen kerran kuvasimme kirkonkirjoja Tampereen seurakuntien keskusarkistossa vuosina 2018-2019.

Lisäksi tällä kierroksella tehtiin täydennyskuvauksia muihin kirkonkirjoihin. Saimme kuvata ne kirjat, jotka päättyvät vuoteen 1922. Kuolleiden kirjat saatiin kuvata loppuun lukuun ottamatta Tampereen ruotsalaisen seurakunnan kuolleiden kirjaa, joka päättyy vuoteen 2001.

Uutena valokuvattiin Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan Valtionrikoksentekijäin rekisterin viisi osaa, jotka löytyvät nimellä tuomioluettelot.

Valokuvia otettiin yli 22 000. Kuvaamiseen osallistui kuusi seuran jäsentä, ja kuvaamiseen käytettiin noin 300 tuntia.

Kaikkiin asiakirjoihin laadittiin hakemistot.

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Kevätretkellä Raaseporissa

Tässä artikkelissa on kuvia seuran kevätretkeltä lauantaina 6.5. Vuonna 2009 syntyi Raaseporin kaupunki Tammisaaren, Karjaan ja Pohjan yhdistyessä. Matkakohteistamme Mustion linna sijaitsee Karjaan alueella ja Billnäsin sekä Fiskarsin ruukkialueet Pohjan alueella.

Kuvia Mustion linnasta ja linnan alueelta

Mustion linna on rakennettu 1789-1792 ja toimii nykyisin museona
Kokoustilana toimivassa tallissa ja vieressä sijaitsevassa ravintola Linnankrouvissa on koristeelliset päädyt
Makasiinissa on kokoustiloja
Huvimaja
Rautaruukki Oyj:n sponsoroiman rautamalmilohkareen suomenkielinen teksti: Tälle paikalle perusti kuningas Kustaa Vaasa rautaruukin vuonna 1560. Raudan käsittely lopetettiin vuonna 1901 mutta teollisuustoiminta jatkuu edelleen ja voidaan perustellusti väittää Mustion olevan Suomen vanhin teollisuusyhteisö.
Edelfelt-rakennuksessa on hotellihuoneita

Åminnegård

Maittava lounas nautittiin Restaurant ÅminneGårdissa

Kuvia Billnäsin ruukin bussikierrokselta Pinjaisten (Billnäs) kylässä

Kuvia kävelykierrokselta Fiskarsin ruukin alueella Fiskarin (Fiskars) kylässä

Voit lukea Raija Kanniston kirjoittaman kuvauksen retkestä seuran lehden Orpanan seuraavasta numerosta.

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Kinstasta Jutilan kautta Halmelahteen

Rippikirjalinkit aukevat vain SSHY:n jäsenille, sillä ne vievät alkuperäisistä kirkonkirjoista valokuvattuihin kuviin. Samat sivut löytyvät myös mikrofilmeiltä skannatuista kuvista sekä SSHY:n kaikille avoimilla sivuilla että kansallisarkiston sivuilla.

Mouhijärven Kinstan talosta Salmin kylästä oli kotoisin isänisäni äidinäidin äiti Maria Jaakontytär (1788-1866). Kinstan talon omistajasuku vaihtui vuoden 1840 lopulla, lainhuudot 1840-41. Muohijärvelle avioitunut nyt jo edesmennyt serkkuni kertoi yli kymmenen vuotta sitten Kinstan talon sijainnin. Olen pari kertaa käynyt sitä katsomassa. Vuosina 2007 ja 2014 kuvasin vanhan päärakennuksen. En tiedä, koska se on rakennettu, oman sukuni vielä isännöidessä Kinstaa vai uuden suvun aikana. Talon nimeksi on rippikirjaan 1851-57 lisätty Kinstan perään ”l. Jutila”. Seuraavasta rippikirjasta alkaen nimi on Jutila.

Isossa kuvassa Jutila vuonna 2014 ja pikkukuvissa vuonna 2007

Jokin aika sitten ryhdyin tutkimaan Kinstalle muuttanutta uutta sukua. Uuden isäntäparin poika Taavetti Herman Taavetinpoika avioitui vuonna 1885 esivanhempieni tyttären Matilda Juhontytär Äijälän kanssa, joten kiinnostukseni lisääntyi edelleen. Matildalla ja minulla on useita yhteisiä esivanhempia 1700-luvun alkupuolelta ajassa taaksepäin.

Matildan ja puolisonsa tytär Aune Sofia syntyi lokakuussa 1903 ja hänestä tuli talon emäntä vanhempiensa jälkeen. Aunen 11 sisaruksesta 6 oli kuollut pieninä ja vanhin veli kuoli munuaistautiin Aunen ollessa 13-vuotias. Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelossa Aunella oli puoliso Jalo Antti Halmelahti s. 16.2.1902.

Kansalliskirjaston vanhoista sanomalehdistä selvisi, että Jalo Antti Halmelahti oli kanttori-urkuri. Löytyi myös Jalon ja Aunen kuulutus avioliittoon (touko-kesäkuussa) ja vihkiminen (syys-lokakuussa) Helsingin eteläisessä suomalaisessa seurakunnassa vuonna 1936. Tarkemmin asiaa selvittäessäni huomasin parin löytyvän myös Mouhijärven seurakunnan avioliittoon kuulutetuista (31.5.) ja vihityistä (19.9.). Koska Aune muutti Mouhijärveltä Helsingin eteläiseen suomalaiseen seurakuntaan vasta lokakuussa 1936, päättelin vihkimisen tapahtuneen todennäköisimmin morsiamen kotipaikkakunnalla Mouhijärvellä.

Mieltäni jäi vielä askarruttamaan Jalo Antti Halmelahden syntymäpaikka. Erilaisia hakuja vanhoista sanomalehdistä tekemällä löysin Jalo Antin nimenmuutoksen Heimanista Halmelahdeksi lokakuulta 1934. Vastaavan nimenmuutoksen olivat tehneet myös Toivo ja Tuovi Heiman.

Helsingin Sanomat 19.10.1934 s. 11

Tässä tapauksessa oli tuuria, sillä HisKillä löytyi kastetieto Jalolle Kärkölästä. Koska Jalo oli syntynyt 1900-luvulla, en ensimmäiseksi tullut kokeilleeksi HisKiä, jolla löytyy vain vähän 1900-luvulla syntyneitä. Tarkistin alkuperäisen kastetiedon. Kärkölän rippikirjoja ei vielä ole netissä 1900-luvulta. Jatkoin vielä sukunimensä Heimanista Halmelahdeksi muuttaneiden Toivon ja Tuovin selvittämistä. Kärkölän kastettujen luettelosta selvisi, että Toivo Kasper oli Jalon 1905 syntynyt veli. Toivo Kasperi Heiman ja Tuovi Kaarina Järvinen vihittiin Helsingin pohjoisessa suomalaisessa seurakunnassa 1934. Toivo ja Tuovi on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsingissä. Tieto löytyy hautahaulla.

Tällä hetkellä Jalo Antti Halmelahden e. Heimanin ja Aune Sofia Jutilan vihkiaika ja sulhasen syntymäpaikka löytyvät Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelosta.

Lähteet:
Mouhijärven, Hämeenkyrön ja Kärkölän kirkonkirjat
Kansallisarkiston maaseudun lainhuutokortisto
Kansalliskirjaston vanhat sanomalehdet

Hautahaku-tietokanta
Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelot

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Sukunimellä vai patronyymillä Tampereen kirkonkirjoissa

Tämä artikkeli on suunnattu lähinnä aloitteleville sukututkijoille, mutta saattaa siitä olla hyötyä kokeneemmillekin tutkijoille. Artikkelissa viitataan Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen (SSHY) Kuvatietokantaan eli jäsenille avautuvaan tietokantaan, joka sisältää myös kaikki julkisen puolen sivut. Huomioi siis atrikkelia lukiessasi, että useimmat linkit aukevat vain SSHY:n jäsenille.

Lähtökohtana tieto, milloin henkilö muuttaa Tampereelle

Henkilön muuttaessa maaseudulta kaupunkiin hän usein otti tai hänelle annettiin sukunimi jo ennen sukunimilain voimaantuloa vuonna 1920. Osalle länsisuomalaisista muuttajista jäi kuitenkin vain patronyymi, joka myöhemmin saattoi muuttua sukunimeksi. Itäsuomalaisilla taas oli lähtökohtaisesti sukunimet.

Jos tiedät, milloin etsimäsi henkilö on muuttanut Tampereelle, aloita etsiminen sisäänmuuttaneiden luettelosta. Siellä on muuttonumero, jota käyttäen voit etsiä muuttokirjan eli asiakirjan, jonka muuttaja sai siitä seurakunnasta, josta lähti, ja jonka hän toi seurakuntaan, jonne oli muuttamassa. Mikäli henkilö on lähtöseurakunnassa merkitty muuttokirjaan patronyymiä käyttäen, voi joko muuttokirjasta tai sisäänmuuttaneiden luettelosta tai molemmista löytyä kaupunkiin tullessa otettu tai saatu sukunimi.

Sisäänmuuttaneiden luetteloista löytyy myös se rippikirjan sivu, jolle tulija on merkitty. Tampereen rippikirjat on jaettu osiin, joita on merkitty yleensä roomalaisin numeroin. Osassa rippikirjoja sivunumerointi jatkuu osasta toiseen. Osassa rippikirjoissa kussakin osassa on oma sivunumerointinsa. Rippikirjasta voi löytyä sen aikana otettu tai muuttunut sukunimi.

Lähtökohtana nykyinen sukunimi

Jos tiedossasi on nykyinen sukunimi, jota et ole löytänyt tuoreimman netistä löytyvän rippikirjan hakemistosta, mitä voit tehdä. Tätä kirjoitettaessa Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan uusin netistä löytyvä rippikirja on vuosilta 1898-1907. Se löytyy SSHY:n Kuvatietokannasta eli jäsensivuilta. Seuraava mainitun seurakunnan rippikirja päättyy vuoteen 1920, eikä sitä ole vielä kuvattu. Rippikirjaan 1898-1907 henkilöt on merkitty sukunimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä, mikä jatkuu niteestä toiseen osissa I-VI. Osassa VII on naimattomia naisia aakkosjärjestyksessä.

Kaikissa osissa osalla henkilöistä ei ole varsinaista sukunimeä vaan patronyymi, joka on saattanut muuttua sukunimeksi jossain vaiheessa tai henkilö on ottanut uuden sukunimen. Lisätyt sukunimet löytyvät rippikirjassa 1898-1907 hakemistosta sulkeisiin merkittyinä.

Voit kokeilla Etsi-toimintoa, joka löytyy SSHY:n jäsensivuilta kunkin seurakunnan kohdalla sivun alareunasta. Näin saatat löytää henkilöitä, jotka ovat ehtineet ottaa/saada sukunimen uusimman rippikirjan aikana ja joita ei ole ehditty merkitä uuden sukunimen mukaan aakkostettuun luetteloon.

Esimerkkejä

Kangasalla jäi leskeksi Helena Matintytär vuonna 1879. Puoliso oli ollut talollisena sekä Pälkäneellä että Kangasalla, mutta oli jo vuosikymmen ennen kuolemaansa merkitty entiseksi talolliseksi ja itselliseksi. Itsellisleski Helena Matintytär muutti kahden lapsensa kanssa numerolla 17 Kangasalta Tampereelle keväällä 1884. Muuttokirjaan on Tampereella lisätty sukunimi Helenius. Sen alkuperää voi vain arvailla. Voisiko se jotenkin liittyä syntymäkotiin Kangasalan Suomatkan Heikkilään? Lisäksi on syytä mainita, että Helenalla on Tampereen rippikirjoissa muuttunut syntymäaika 12.8.1837. Jo ensimmäisessä rippikirjassa Kangasalla on suttuinen syntymäaika ja toiseen rippikirjaan tulee syntymäaika 19.8.1837, jossa numero 9 muuttuu numeroksi 2 vuonna 1871. Kastettujen luettelon mukaan alkuperäinen syntymäaika on 19.7.1837.

Puuseppä Ananias Juhonpoika oli syntynyt Ikaalisissa 5.5.1853 ja jäänyt orvoksi 14-vuotiaana. Hän kävi Helsingissä puusepänopissa nimenään Ananias Johansson 1870-luvulla ennen avioitumistaan 1877. Perhe muutti Tampereelle 1880 numerolla 378 (alin muuttokirja oikealla, sisäänmuuttonumero 378 näkyy seuraavassa kuvassa). Vasta rippikirjan 1898-1907 aikana sukunimeksi muuttunut patronyymi Johansson vaihtuu sukunimeksi Tyvi. Perhe asui Pispalassa ja toukokuussa 1906 Ananias ilmoitti nimenmuutoksestaan Tyviksi sanomalehdessä.

Jokin aika sitten sain tehtäväkseni selvittää tamperelaisen Toivo Kaipion elämänvaiheita. Vain nimi ja yksi piirre hänen elämästään olivat tiedossani. Toisaalta tiesin Kaipion olevan osa Kalkunmäen kylää Hämeenkyrössä, joka on isäni syntymäpitäjä ja siten tullut hyvin tutuksi, sekä parin henkilön ottaneen sukunimen Kaipio. Onneksi Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan rippikirjan 1898-1907 osan III hakemistosta löytyi Kaipio ja rippikirjasta ylioppilas Toivo Mauri Kaipio, jonka kohdalla viitattiin sivuun, jolta hänet oli siirretty uudelle aakkossivulle. Kävi ilmi, että isä Tuomas Mauri Laurén oli syntynyt Hämeenkyrössä. Hyvää tuuria oli, sillä Tampereella syntynyt poika Toivo oli ehditty siirtää aakkosissa K:n kohdalle tämän rippikirjan aikana. Isän alkuperää tutkiessani selvisi, että Toivon kaksi serkkua, joita olin tutkinut aiemmin, olivat myös ottaneet sukunimen Kaipio. Jatkotutkimuksissa selvisi, että Toivo todellakin oli etsimäni henkilö. Biografiasammosta voit lukea lisää Toivo Kaipiosta.

Tampereen seudun sukututkimusseura on yhteistyössä Tampereen seurakuntien ja SSHY:n kanssa ollut kuvaamassa Tampereen seurakuntien kirkonarkistoja ja Jalmari Finnen kokoelmia vuosina 2018-19 SSHY:n Kuvatietokantaan. Jalmari Finnen kokoelmat löytyvät kohdasta Yksityisarkistot.

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Kuvia kevätretkeltä Kultarannasta

Tampereen seudun sukututkimusseura teki 21.5. kevätretken Presidenttiemme jalanjäljillä Askaisiin ja Naantaliin Kultarannan puutarhaan. Menomatkalla kuulimme Tiina Miettisen kertomana presidenteistämme ja heidän sukujuuristaan. Blogin seuraavassa artikkelissa käsitellään Askaisten osuutta tarkemmin. Tässä on muutamia kuvia keväisestä Kultarannan puutarhasta, jossa meillä oli opastus.

Kultaranta sijaitsee Naantalin Luonnonmaalla. Vuonna 1922 Kultaranta rakennuksineen ja tontteineen siirtyi Suomen valtion omistukseen eduskunnan päätettyä käyttää sitä presidentin kesäasuntona.

Graniittilinnan rakennutti Alfred Kordelin 1910-luvun puolivälissä kesähuvilakseen. Arkkitehti Lars Sonck suunnitteli 19-huoneisen linnan.

Puisto koostuu vanhimmasta osasta metsäpuutarhasta, keskeisimmästä osasta muotopuutarhasta ja hyötypuutarhasta. Olimme liikkeellä niin varhain keväällä, etteivät kukat vielä kukkineet ja jääpoltteen aiheuttamat vauriot näkyivät.

Ensimmäinen Kultarannan ajan presidentti K. J. Såhlberg kävi vain lepäämässä Kultarannassa. Aikojen saatossa Kultarannan käyttö on muuttunut ja monipuolistunut. Kesästä 2010 alkaen puistossa on ollut taidenäyttelyitä.

Kirjoittaja: Marja-leena Viilo

Kummin jäljillä

Esiäitini Maria Martintytär Rauvan yhden kummin nimi jäi askarruttamaan niin paljon, että ryhdyin selvittämään, kenestä oli kyse. Maria kastettiin maaliskuussa 1689 Mouhijärvellä. Kuudesta kummista viisi oli sukulaisia tai naapureita talollisperheistä. Kuudes kummi Sidonia Blome vaikutti vieraalta. Nimellä tekemäni haut eivät ensin tuottaneet tulosta. Lopulta löytyi Zidonia Blomen vihkitieto ja kuolintieto. Sidonia kuoli huhtikuussa 1714 oltuaan 31 vuotta naimisissa kappalainen Henrik Anckaruksen kanssa. Henrik oli itsekin kappalaisen poika ja ollut jo muutaman vuoden Mouhijärven kappalaisena ennen avioitumistaan 1683. Henrik isännöi kappalaisen virkatalon lisäksi rusthollia Tervamäen kylässä. Sidonian vanhemmat kapteeni Carl Blome ja Christina Teet isännöivät Mouhijärvellä Tomulan taloa 1600-luvun jälkipuoliskolla. Henrikin ja Sidonian perheeseen ei näytä syntyneen lapsia.

Sidonian kuoltua leski Henrik meni uudelleen naimisiin Margareta Sofia Tammelinin, Mouhijärven kirkkoherran tyttären, kanssa maaliskuussa 1716. Perheeseen syntyi kolme lasta vuosina 1717, 1719 ja 1720. Kaikkien kolmen lapsen kastetiedoissa lapsen sukunimi Anckara ja isän nimi Henricus Anckarus näkyy yliviivattuna nykyisissä digitoiduissa versioissa. Onko yliviivauksia tehty isän eläessä vai myöhemmin, jää arvailujen varaan. Artikkelissaan vuodelta 1954 Liisa Poppius esittää, että kappalainen Henrik Anckarus olisi itse yliviivannut vanhimman lapsen kohdalta nimensä, muttei myöhemmin pääsyt käsiksi kastettujen kirjaan voidakseen tehdä samoin kahden nuoremman lapsen kohdalla. Kappalainen Henrik Anckarus haudattiin joulukuun ensimmäisenä päivänä 1723.

Margareta Sofia Tammelinin kohtalosta Liisa Poppius kertoo Genokseen kirjoittamassaan artikkelissa seuraavaa: ”Hengellään hän sai sovittaa hairahduksensa. Kihlakunnanoikeus langetti hänen kuolemantuomionsa 29.10.1724. Tuomio perustui Jumalan lakiin eli tarkemmin määriteltynä 3. Mooseksen kirjan 20. luvun 10. ja 20. jakeeseen sekä 22.10.1698 annettuun asetukseen. Rikoslain kohtaa ei tuomiossa mainita lainkaan.”

Margaretan synnyttämien kolmen lapsen isä ei tuomiokirjatietojen mukaan ollut aviomies Henrik Anckarus vaan kolme eri miestä, joista kaksi katosi ennen kuin heidät ehdittiin tuomita ja kolmas sai sakkoja. Margareta Tammelinin kuolintietoa ei löydy Mouhijärven haudattujen luettelosta, mutta tiedetään, että 19.12.1724 häntä lähdettiin kuljettamaan Turun linnan vankilasta teloitettavaksi kotiseudulleen, ja hänet mestattiin ennen 16.2.1725, jolloin kihlakunnanoikeuden pöytäkirjassa mainitaan Margareta Tammelinin jo kärsineen rangaistuksensa. Onko Margareta haudattu Mouhijärven vanhan hautausmaan reunalle vai kokonaan kirkkomaan ulkopuolelle, ei asiakirjoista selviä.

Mouhijärven vanhan kirkon muistokivi ja katkaistu kellotorni, joka toimii kesäkappelina, Mouhijärven vanhalla hautausmaalla. Kuva Marja-Leena Viilo.

Ja kuinka ollakaan hämmästyksekseni huomasin, että Sidonia Blomen veljen jälkeläisillä on useampiakin yhteyksiä sukulaisiini. Itselläni ja kummallakin vanhemmallani on pikkuserkkuja, joiden esivanhempiin Sidonia Blomen vanhemmat kuuluvat. Moni sukututkija varmaankin tuntee Margareta Tammelinin kohtalon. Tällä kirjoituksellani haluan vain kertoa, miten sukua tutkiessa ajautuu toisinaan hyvinkin helposti sivu-urille ryhtyessään selvittämään jotain kiinnostavaa yksityiskohtaa.

Lähteet:
Liisa Poppius: Margareta Tammelinin tarina 33—36, Genos 2/1954
Yle Uutiset 1.7.2015: Papin tytär mestattiin avioliiton ulkopuolisten suhteiden takia – Mouhijärven kyläidyllin takana rankka historia
Mouhijärven kirkonkirjat
Ylioppilasmatrikkeli

Kirjoittaja: Marja-Leena Viilo

Himo ja Hemmo

Esiäitini Anna Matintytär Hemmo syntyi 28.10.1755 Suoniemen Vahalahdessa ja avioitui lokakuussa 1778 Tyrvään Kallialan Haron talon pojan Antti Antinpojan kanssa, josta tuli kotitalonsa isäntä. Annan vanhempien vihkitietoa ei ole löytynyt, mutta kuulutustieto joulukuulta 1751 löytyy suomenkielisenä (tai ainakin melkein):

Pro Conjugio!
d. 15. Decembr. 1751.
Cunniallinen ja Toimellinen nuori talon Båndä Mattz Johansson Karkun Pitäjästä ja Wahalahden kylästä Ylkä
         ja
Cunniallinen ja Siwollinen Pica Anna Johansdotter Himosta, Morsian.
    Votum!

SSHY: Vesilahden kuulutetut 1751, kuvakaappaus

On aika harvinaista, että 1700-luvun puolivälistä löytyy kirkonarkistosta suomenkielisiä asiakirjoja. Katselin muitakin kuulutustietoja vuodelta 1751. Nuorille naimattomille miehille oli merkitty luonnehdinnat kunniallinen ja toimellinen, sotilaille taas kunniallinen ja urhoollinen. Naimattomille morsiamille oli merkitty kunniallinen, siivollinen ja Jumalaa pelkääväinen. Esiäidiltäni Annalta puuttui kolmas määre Jumalaa pelkääväinen. Arvoitukseksi jää, oliko se jäänyt vahingossa pois vai eikö Anna ollut Jumalaa pelkääväinen, mitä se sitten merkitsikään tuolloin. Selaillessa paljastui, että monelta muultakin piialta puuttui maininta Jumalaa pelkääväinen. Kolmelta piialta puuttui maininta siivollinen. Viittasiko tämä siveettömään elämään, vai olivatko erot kirjauksissa vain sattuman satoa?  Yhdelle morsiamelle oli siivollisen tilalle merkitty toimellinen. Leskimorsiamilla oli merkintä toimellinen ja siivollinen tai kunniallinen ja Jumalaa pelkääväinen.

Morsian Anna Juhontyttären sanotaan kuulutustiedossa olevan Himosta. Suoniemen rippikirjaan hänelle tulee syntymävuosi 1729. Vesilahden rippikirjat puuttuvat Annan elinajalta. SAY:n mukaan Anna oli vuosina 1745-50 (ja ehkä myös 1752) kotonaan Himolla, joka oli säterin torppa, siis Laukon torppa. Annan vanhemmat olivat Juho Jaakonpoika (k. n. 1773) ja Maria Juhontytär (s. 1698, k. 1775). Isä Juho Jaakonpoika oli Kaapun talon isäntänä 1720-24 Vesilahden Kuralan kylässä. Kaapun talon isännyyttä jatkoi Juhon veli Erik Jaakonpoika.

Sulhanen Matti Juhonpoika oli kastettu Karkun Suoniemellä 20.2.1726 ja hänestä oli tullut kotitalonsa Hemmon (Hemmingin) isäntä 1748. Matin vanhemmat olivat talollinen Juho Juhonpoika Hemmo ja Valpuri Matintytär (s. n. 1690, haudattu 23.6.1782). Valpurille rippikirjaan tuleva syntymävuosi 1690 lienee liian varhainen, koska perheeseen syntyi nuorin tytär vuonna 1741. Matin vanhemmat olivat avioituneet vuoden 1724 tienoilla.

Vesilahdessa kuulutetuille Annalle ja Matille syntyi kaksi tytärtä Maria v. 1753 ja Anna v. 1755. Mariasta tuli Hemmon puolikkaan eli Yli-Hemmon emäntä ja Annasta, kuten edellä kerrottiin, Tyrvään Kallialan Haron emäntä.

Tyttärien isä Matti Juhonpoika Hemmo kuoli 40-vuotiaana ja haudattiin 2.3.1766. Leski Anna Juhontytär avioitui uudelleen kesäkuussa 1767 Henrik Henrikinpoika Mattilan kanssa ja heille syntyi poika Henrik 1768. Anna jäi toistamiseen leskeksi alkuvuodesta 1784. Hän kuoli noin 70-vuotiaana 28.1.1799.

Lähteet:
KA ja SSHY: Vesilahden, Karkun, Suoniemen ja Tyrvään kirkonkirjat.
KA: Suomen asutuksen yleisluettelo: Vesilahti, Karkku ja Suoniemi.

Kirjoittaja: Marja-Leena Viilo

Kirkonkirjojen alkuperäiskuvaukset Tampereella

Tampereen seudun sukututkimusseura on tehnyt yhteistyötä Tampereen seurakuntayhtymän, Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) ja Tampereen yliopiston kanssa. Valokuvasimme seurakuntien keskusarkistossa alkuperäisiä kirkonkirjoja syksyllä 2018 ja keväällä 2019. Käytössämme oli SSHY:n kaksi kuvausasemaa, toisessa kamerana Sony A7R Mark III ja toisessa Canon MK II. Valokuvaamiseen osallistui 7 vapaaehtoista yksin tai pareittain. Kuvauspäivät olivat pisimmillään yli 6-tuntisia.

Kuvasimme Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan, Messukylän ja Teiskon seurakuntien keskusarkistossa olevan kirkonarkiston vuoteen 1917 saakka ja kuolleiden luettelot vuoteen 1967 saakka. Lisäksi kuvasimme ”uusien” seurakuntien Tampereen Aitolahden, Tampereen Harjun, Tampereen Härmälän, Tampereen Kalevan, Tampereen Pyynikin, Tampereen Viinikan ja Tampereen ruotsalaisen seurakunnan kuolleiden luettelot vuoteen 1967 saakka. Keväällä 2019 kuvattiin kirkonkirjoja vuoteen 1918 ja kuolleiden luetteloita vuoteen 1968 saakka. Suuri osa vanhemmista kirkonkirjoista oli siirretty Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipisteeseen.

Tampereen ruotsalainen seurakunta (Tammerfors svenska församling) aloitti toimintansa 1.5.1926 ja Tampereen Härmälän, Tampereen Kalevan, Tampereen Pyynikin sekä Tampereen Viinikan seurakunnat aloittivat toimintansa 1.1.1953 erillään tuomiokirkkoseurakunnasta.

Tampereen Harjun seurakunta aloitti toimintansa 1.1.1937 ja sen muodostivat aluksi Tampereen läntiset esikaupunkialueet (Pispala, Epilä ja Rahola), jotka olivat kuuluneet Pohjois-Pirkkalan seurakuntaan. Lielahden alue Ylöjärven kunnasta liitettiin 1.1.1950 Tampereen kaupunkiin. Samalla alueesta tuli osa Tampereen Harjun seurakuntaa.

Tampereen Aitolahden seurakunta aloitti toimintansa 1.1.1966.  Aitolahden seurakunta oli erotettu Messukylän seurakunnasta vuoden 1924 alussa. Messukylä liitettiin Tampereeseen vuoden 1947 alusta ja Messukylän seurakunnasta tuli Tampereen Messukylän seurakunta vuotta myöhemmin eli vuoden 1948 alusta. Tampereen Messukylän seurakunnan kuolleet löytyvät SSHY:n kuvatietokannassa Messukylän seurakunnasta. Muutoksia Tampereen seurakunnissa on tapahtunut myöhemminkin, mutta ne eivät koske alkuperäiskuvauksiamme.

Saimme kuvata vain 100 vuotta vanhaa materiaalia. Kuolleiden osalta raja oli 50 vuotta. Tästä syystä kuvatut rippikirjat päättyvät vuoteen 1907 tai 1909. Messukylän, Teiskon ja Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan seuraavat rippikirjat päättyvät vuoteen 1920, joten niitä emme saaneet kuvata.

Arkistoyksiöitä on 226 ja kuvia yli 94 000. Arkistoyksiköihin tehtiin hakemistot paria lukuun ottamatta. Palvelinongelmasta johtuen kuvia ei saatu heti nähtäville. Rippikirjat, syntyneet, vihityt ja kuolleet saatiin katsottaviksi SSHY:n jäsensivuilla alkutalvesta 2020. Muu aineisto tuli kuvatietokantaan keväällä ja kesällä 2021.

Erityisesti halutaan mainita nimellä Asiakirjat olevat arkistoyksiköt. Niitä kannattaa katsoa jokaisen yksikön osalta. Sieltä löytyy mm. kaatuneiden ja kuolleeksi julistettujen luetteloita, seurakuntiin tulleita kuolinilmoituksia myös ulkomailta, aviokuulutusten liitteitä, kastetodistuksia, rikos- ja irtolaisrekistereitä, rokotuspäiväkirjoja ym. Kattavat hakemistot helpottavat tietojen etsintää.

Kirkonkirjojen lisäksi arkistosta löytyi Jalmari Finnen kokoelmat, joissa on lueteltu aakkosjärjestyksessä Tampereen asukkaat vuosilta 1779-1850 perheet omilla lehdillään. Finnen kokoelma käsittää 14 000 henkilöä ja 3300 kuvaa. Kokoelman lopussa on pätkiä sukututkimuksista tai niiden luonnoksista. Finne luovutti kokoelmansa Tampereen kirkkokansliassa seurakunnan viranomaisille 6.8.1926. Kokoelmasta ja sen luovutuksesta voi lukea Aamulehdestä 7.8.1926 sivulta 2.

Jalmari Finnen kokoelma löytyy SSHY:n kuvatietokannasta kohdasta Yksityisarkistot.

Tampereen seudun sukututkimusseura kiittää yhteistyökumppaneita hyvästä yhteistyöstä ja toivoo yhteistyön jatkuvan siten, että saadaan kuvattua vuoteen 1920 päättyvät rippikirjat, joita on 15 nidettä (Tampere 12, Messukylä 1 ja Teisko 2), sekä tehdä täydennyskuvauksia muihin kirkonkirjoihin.

Seuran jäsenille toivomme antoisia hetkiä alkuperäiskuvaustemme parissa.

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Lapsenmurha

Luin tapauksesta, jossa lapsenmurhan oletettiin kohdistuneen kahdeksanvuotiaana kuolleeseen tyttäreen, sillä muuta mahdollista surmateon kohdetta ei löytynyt kirkonkirjoista. Vuosi oli 1900. Jäin ihmettelemään asiaa.

Itse olen tutkinut vuosia sitten yhden lapsenmurhan, mutta en silloin perehtynyt sen kummemmin lainsäädäntöön. Tutkimassani tapauksessa äidin oli ollut tarkoitus mennä naimisiin, mutta mies oli jättänyt hänet pulaan. ”Lihallisessa yhteydessä” oli kuitenkin ehditty olla ja siitä oli seurauksensa. Äiti – itsekin nuori tyttö – oli jäänyt synnytyshetkellä muiden hylkäämäksi ja tehnyt onnettoman tekonsa lapsen synnyttyä. Rippikirjaan ei oltu lasta merkitty, koska häntä ei oltu kastettu. Kuolleiden ja haudattujen luettelosta hänet kuitenkin löysin.

Lapsen arkku, Petäjäveden vanha kirkko

Ryhdyin siis selvittämään alussa mainittua tapausta. Lapsen äiti oli jäänyt leskeksi 1898. Rippikirjassa, jossa ei enää näy puolisoa, on leskivaimo ja viisi lasta, joista yksi kuoli joulukuun alussa vuonna 1900. Haudattujen luetteloon on kuolinsyyksi merkitty tulirokko. Äidillä on Mainittavia-sarakkeessa merkintä: ”Rip. 19.10.1901 ”lapsenmurhasta” Hämeenlinnan kuritushuoneessa, josta pääsi vapaaksi 30.8.1905.” Ja sen alla toinen merkintä, jonka mukaan leski oli kuulutettu naapuriseurakunnasta olleen rengin kanssa. Kuulutusten luettelosta ilmeni ajankohdaksi touko- ja kesäkuu 1901.

Kansalliskirjaston vanhoista sanomalehdistä vuodelta 1901 löytyi tieto leskiäidin tuomiosta:

”Liewennetty rangaistus. Itsellisen leski [nimi ja paikkakunta – jääkööt mainitsematta, koska asia on arkaluonteinen] tuomittiin sanotun pitäjän kihlakunnanoikeudessa 4 p. wiime heinäkuuta 7 wuodeksi kuritushuoneeseen siitä, että hän wiime joulun aikana oli tukehduttamalla tahallansa tappanut lapsensa.

Tämän rangaistuksen on howioikeus, jonka tutkintoon asia alistettiin, liewentänyt kuuden wuoden kuritushuonewankeudeksi.”

Itseäni jäi vielä vaivaamaan, olisiko lapsenmurhan kohteena todellakin voinut olla 8-vuotiaana tulirokkoon kuolleeksi merkitty tytär. Aikani vanhoja lakeja etsittyäni tulin siihen tulokseen, ettei voinut. Rikoslaissa vuodelta 1889 lapsenmurhalla tarkoitettiin aviottoman lapsen hengen riistämistä välittömästi tai aika pian lapsen syntymän jälkeen.

Leskiäiti tuomittiin rikoslain 22 luvun 1 pykälän 1 momentin mukaan ja rikosnimike oli lapsenmurha.

Rikoslaki 22.1.1.
”Jos nainen, joka luvattomasta sekaannuksesta on tullut raskaaksi, synnyttäessään taikka kohta sen jälkeen on tahallansa surmannut sikiönsä käymällä siihen käsin, panemalla sen heitteille, tahi laiminlyömällä mitä sen elossa pitämiseksi olisi ollut tarpeen; rangaistakoon lapsenmurhasta kuritushuoneella vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Oliko menehtynyt lapsi äidin ja tulevan kihlakumppanin vai jonkun muun miehen, ei selvinnyt. Asia selvinnee kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoista.

Alkupuolella mainitun tapauksen käräjäoikeuden ja hovioikeuden pöytäkirjat olen käynyt lukemassa. Tekstiä oli paljon ja lopulta tapahtumien kulku selvisi. Tarinan voi lukea lehdestä Orpana 1/2020.

Yhden tositapauksen lapsenmurhasta voit lukea Juhan suku-uutisten blogista.

Lähteet:
Kirkonkirjat
Kansalliskirjaston vanhat lehdet
Rikoslaki 39/1889

Kirjoittaja: Marja-Leena Viilo