Werner Jytilä ja Amanda Pakka

Duluthissa Minnesotassa 8.6.1915 ilmestyneessä Päivälehdessä oli lyhyt juttu solmitusta avioliitosta. Morsian oli Amanda Pakka Virginiasta ja sulhanen Werner Jutila Virtain pitäjästä.

Vajaa neljä vuotta myöhemmin Hancockissa Michiganissa 21.1.1919 ilmestyneessä Amerikan Suomettaressa oli lyhyt teksti Werner Jytilän sairastumisesta.

Mitä tietoja on mahdollista löytää Werneristä ja Amandasta?

Minnesotasta löysin seuraavan vihkitiedon:

ST. LOUIS    M1-273    05/29/1915    JYTILA, VERNER     PAKKA, AMANDA

Pari on vihitty 29.5.1915 St. Louisin piirikunnassa. Wernerin sukunimi esiintyy muodoissa Jytila, Jytilä ja Jutila. Onko Werner ollut Suomessa Jutila vai Jytilä?

FamilySearch-tietokannasta löytyy useampikin Vernerin kuolintieto. Niistä selviää, että hän on syntynyt 1886, kuollut 18.1.1919, kuolinpaikka on Eveleth, St. Louis, Minnesota, isä on Edwin Jytila, äiti Annie Savala ja vaimo Amanda Jytila.

Siirtolaisuusinstituutin siirtolaisrekisteristä ilmaiskäyttäjänä löysin matkustajaluettelosta nimen Väärne Jytilä ja passiluettelosta nimen Väärne Johannes Jytilä.

Näillä tiedoilla saatoin aloittaa Virtain syntyneiden luettelon selaamisen. 9.2.1886 on syntynyt Wäärne Johannes Edvininpoika Särkelän torpassa Patalanmajan kylässä. Muita sopivia ei löytynyt vuodelta 1886. Seurasin Wäärne Johannesta rippikirjoista. Vuonna 1904 isä Edvin Aleksander Juhonpoika muutti perheineen Särkelästä Jytilään. Koko perhe on merkitty Jytilään vasta vuonna 1910 alkavaan rippikirjaan. Wäärne Johanneksen on merkitty lähteneen Amerikkaan 1.7.1905 ja kuolleen siellä 28.2.1919. Kuolinaika lienee tulkittu virheellisesti, koska Minnesotan kuolintiedoissa on aika 18.1.1919.

Death Record
Jytila, Verner
Family name    Jytila
First name   Verner
Death date   1919-01-18
County   St. Louis County

Minnesotassa Verner ja Amanda saivat pojan Ernest Williamin. Nimet ovat käsinkirjoitetuista tiedoista tulkittuja, osin oikein osin vähän sinne päin.

Birth Record
Jytila, Earnest Wm
Family name   Jytila
First name   Earnest
Middle name   Wm
Mother’s maiden name   Pakka
Birth date   1917-01-02
County   St. Louis County

Syntymätiedossa nimi on Earnest Wm, mutta myöhemmin kutsunta- ja hautaustiedossa nimi on muodossa Ernest William Jytila. Amerikan tietoja tutkittaessa on oltava varovainen, ettei sekoita samannimisiä tai melkein samannimisiä henkilöitä keskenään. Ernestiin palaan tuonnempana.

Leski Amanda Jytila eli Jutila

Amanda jäi leskeksi, kun vihkimisestä oli ehtinyt kulua alle 4 vuotta. Amandaa en löytänyt Vernerin kuoleman jälkeen sukunimenään Jytila tai Pakka kuolleista, väestölaskennoista enkä vihityistä, mutta Minnesotan vihityistä löytyi Amanda Jutila:

ST. LOUIS   U3-023       05/02/1921                      KORPI, SAM                    JUTILA, AMANDA

Olisiko tässä Amandan uusi avioliitto? Aika on sopiva, koska tämä avioliitto on solmittu pari vuotta Vernerin kuoleman jälkeen. Ja kuka on Sam Korpi?

Find a Grave -tietokannasta löysin tämän Amandan:

Amanda Katherine Jutila Korpi
Birth   18 Sep 1896   Virginia, St. Louis County, Minnesota, USA
Death   21 Sep 1957 (aged 61)   Clinton Township, St. Louis County, Minnesota, USA
Burial   Eveleth Cemetery, Eveleth, St. Louis County, Minnesota, USA

Amandan tiedoissa on linkki puolison Samuel Richard Korven hautaustietoon:

Samuel Richard Korpi
Birth  1879   Finland
Death   1 Jun 1952 (aged 72–73)   Eveleth, St. Louis County, Minnesota, USA
Burial   Eveleth Cemetery, Eveleth, St. Louis County, Minnesota, USA

Sekä Amandan että Samuelin tietoihin oli kopioitu muistokirjoitukset sanomalehdistä. Amandan muistokirjoituksessa mainitaan häntä suremaan jääneinä pojat Erland ja Ernest, veljet William Mackey ja Charles Pakka sekä sisaret Mrs. Oscar (Lydia) Lehtinen ja Mrs. Arthur (Amelia) Peterson. Samuelin muistokirjoituksen mukaan suremaan jäivät vaimo Amanda, pojat Erland (ilman sukunimeä) ja Ernest Jytila, veli Matt Niemi sekä kolme sisarta Suomessa. Ernestin sukunimen perusteella Amanda oli Verner Jytilan leski.  Ernestin muistokirjoitus löytyy kuvana hänen Find a Grave -tiedoistaan. Siinä mainitaan vanhemmat Verner ja Amanda Jytila.

Amandan ja Samuelin kuolintiedot löytyvät Minnesotan kuolleista.

Death Record
Korpi, Amanda Katherine
Family name   Korpi
First name   Amanda
Middle name   Katherine
Mother’s maiden name   NO RECORD
Birth date   1896-09-18
Death date   1957-09-21
County   St. Louis County

Death Record
Korpi, Samuel Richard
Family name   Korpi
First name   Samuel
Middle name   Richard
Death date   1952-06-01
County   St. Louis County

Pojista Ernest oli Amandan ensimmäisestä avioliitosta Verner Jytilan kanssa ja Erland Amandan toisesta avioliitosta Samuel Korven kanssa. Amandalla ja Samuelilla oli lisäksi 3 pienenä kuollutta lasta: Florence Katherine  (1925-1926, eli 11 kuukautta), Elmer Melvin  (1930-1930, eli viikon) ja Violet June  (1934-1934, eli 2 kuukautta). Erlandin syntymätieto on:

Birth Record
Korpi, Erland Samuel
Family name   Korpi
First name   Erland
Middle name   Samuel
Mother’s maiden name   Pakka
Birth date   1922-01-11
County   St. Louis County

Äidin tyttönimi on Pakka. Sama tyttönimi on kolmen muun sisaruksen syntymätiedoissa.

Kuka oli Samuel Richard Korpi?

Samuelin FamilySearch-tietokannasta löytyvästä kuolintiedossa on mainittu syntymäpaikka Kauhajoki ja syntymävuosi 1879 sekä vanhemmat Wilhelmina Korpi ja Isaac Korpi.

Selasin Kauhajoen syntyneiden luettelon vuosilta 1878-80. Siellä oli useita Samueleja ja pari Samuel Richardia, mutta jälkimmäisten vanhempien nimet eivät täsmänneet kuolintiedossa olevien nimien kanssa. Vain yhdellä Samuelilla oli vanhemmat Isak ja Miina. Rippikirjassa nimet ovat Isak Sofiasson ja Wilhelmina Enoksdotter. Isä Isak oli renki ja itsellinen ilman sukunimeä Päntäneen kylän Uurolla. Rippikirjaan 1895-1905 tuli sukunimi Kujanpää ja rippikirjaan 1905-15 Korpinen. Samuelin nimi esiintyy myös muodossa Sameli.

Samuel kiersi renkinä Kauhajoella ja Isojoella. Naimisiin hän meni Sigrid Lydia Samuelintytär Talvitien kanssa 30.10.1903 Kauhajoella. Perheeseen syntyi kaksi poikaa Ilmari Willehard (1904-1904, eli 2,5 kuukautta) ja Arvo Werner (1905-1906, eli 7 kuukautta). Samuel Kujanpää otti todistuksen Amerikkaan 6.2.1906 ja vaimo Sigrid Lydia Kujanpää 4.5.1907. Kauhajoen rippikirjassa Sigrid Lydialla on kuolinaika 30.3.1915, ja kuolleiden luettelosta käy ilmi, että hän kuoli Amerikassa. Pari näyttää lähteneen Amerikkaan sukunimenään Kujanpää, mutta käyttäneen Amerikassa sukunimeä Korpi.  Sigrid Lydia Korven kuolintiedossa nimi on muodossa Segre Korbi:

Death Record
Korbi, Segre
Family name   Korbi
First name   Segre
Death date   1915-03-30
County   St. Louis County

Vuoden 1910 väestönlaskennassa (Census) parilla on 2-vuotias tytär Elmi. Tytär on kuolintiedon mukaan Elma Korpi:

Death Record
Korpi, Elma
Family name   Korpi
First name   Elma
Death date   1928-12-12
County   St. Louis County

Yhdessä FamilySearchin kuolintiedossa mainitaan isä Sam Korpi. Äiti oli kuollut ennen tytärtään. Väestönlaskennan mukaan Elma oli syntynyt Minnesotassa. Hautatietokannassa Find a Grave Elmalla on syntymävuosi 1908 (2-vuotias vuonna 1910):

Elma Korpi
Birth   1908
Death   12 Dec 1928 (aged 19–20)   Duluth, St. Louis County, Minnesota, USA
Burial   Eveleth Cemetery, Eveleth, St. Louis County, Minnesota, USA

Hautatiedon yhteyteen on kopioitu sanomalehdestä muistokirjoitus. Sen mukaan Elmaa jäivät suremaan herra ja rouva Sam Korpi (rouva oli itse asiassa Elman äitipuoli ja isän toinen vaimo), kaksi veljeä Ernest ja Earle. Ernest oli Elman isän toisen vaimon poika tämän ensimmäisestä avioliitosta, ja Earle (Erland) oli Elman velipuoli hänen isänsä toisesta avioliitosta. Elma kuoli infektiotautiin, mutta oli ehtinyt aloittaa sairaanhoitajan opinnot.

Muistokirjoitusten merkityksestä

Tämän perheen kohdalla muistokirjoituksissa mainitut sukulaisuussuhteet auttoivat vahvistamaan Verner Jytilan, Amanda Pakan, Samuel Richard Korven ja Sigrid Lydia Korven yhteydet toisiinsa. Samoin selvisivät lasten vanhemmat tässä kolmen avioliiton kombossa. Toki lisäksi tarvittiin muitakin tietoja. Vielä ei ole selvinnyt, missä vaiheessa Samuel otti tai sai toisen nimen Richard. Kummallisempiinkin nimenmuutoksiin olen törmännyt siirtolaisia tutkiessani.

Amerikkalaisista muistokirjoituksista saattaa löytyä tietoja ihmisten elämänvaiheista, tärkeiden tapahtumien aikoja ja paikkoja sekä sukulaisuussuhteita. Mikäli henkilöllä tai puolisollaan on ollut useampi avioliitto, saatetaan lapsipuoletkin mainita lapsina. Silloin täytyy olla tarkkana, että saa yhdistettyä lapset oikeisiin vanhempiinsa. Aina se ei edes onnistu. Toisissa muistokirjoituksissa lapset ja lapsipuolet erotellaan selvästi.

Amerikan siirtolaisia tutkittaessa joudutaan turvautumaan paljon enemmän toisen käden lähteisiin kuin täällä kotimaassamme, jossa on erinomaiset kirkonkirjat apunamme.

Pohdintoja Amanda Korven e. Jytilan/Jutilan e. Pakan alkuperästä

Nimellä Amanda Pakka en löytänyt häntä väestönlaskennoista vuonna 1910 tai sitä aikaisemmin. Muistokirjoituksen mukaan Amanda syntyi 18.9.1896 Virginiassa. Kolmivuotiaana hän muutti perheensä mukana Embarrassiin, jossa eli 16 vuotta. Myöhempinä asuinpaikkoina mainitaan Eveleth ja Clinton Township.

Amandan muistokirjoituksessa mainitaan sisarukset: veljet William Mackey ja Charles Pakka sekä sisaret Mrs. Oscar (Lydia) Lehtinen ja Mrs. Arthur (Amelia) Peterson. Williamin sukunimi jäi mietityttämään. Sisaruksista löysin Lydia Lehtisen tyttärensä Lillian Margaret Culbertsonin e. Lehtisen tiedosta, jossa Lillianilla on vanhemmat Oscar O Lehtinen ja Lydia Pakka. Äidin tyttönimi Pakka on Lillian Margaretin ja veljensä Raymond Oscarin syntymätiedoissa. Yhdessä Raymond Oscar Lehtisen tiedossa mainitaan vanhemmat Lydia Maki ja Oscar Lehtinen. Lillianin ja Raymondin syntymäajat ovat eri tiedoissa samat, joten kyseessä ovat suurella varmuudella Amandan sisaren Lydian ja miehensä Oscar Lehtisen lapset.

Onko Williamin sukunimen Mackey alkuperä Maki? Onko Amandan ja sisarustensa lapsuuden sukunimi Maki? Erilaisia hakuja ja kokeiluja eri nimimuodoilla tehtyäni ja osuin suomalaiseen nimeen Backa. Siis Backe eli Mäki. Voisiko Pakka olla sama kuin Maki eli Mäki?

Nimi Amanda Maki ei auttanut löytämään lapsuuden perhettä. Kokeilin Amandan sisarusten etunimillä ja sukunimellä Maki. Lopulta löytyi perhe, jossa on Suomessa syntyneet vanhemmat Isac/Isack Maki (s. 1865-1866) ja Mary/Maria Maki (s. 1870-1871) sekä Minnesotassa syntyneet lapset:

Manta/Manta Katarina Maki s. 1896-1897
Lutie/Eliina Lyti Maki s.  1898-1900
Charles/Kust Kal John Maki s. 1901-1902
Willie/William Thom Maki s. 1903
-/Milja Maki s. 1906
-/Isack Matias Maki s. 1909

Census 1905, Virginia, Missabe Mount township, St Louis, Minnesota:

Census 1910, Kugler, St Louis, Minnesota, United States:

Tämä saattaa olla oikea perhe, koska Kugler Township sijaitsee Embarrass Townshipin vieressä ja muistokirjoituksensa mukaan Amanda asui Embarrasissa ollessaan noin 3-19-vuotias. Hän avioitui 18-vuotiaana. Kolmevuotiaaksi hänen sanotaan asuneen Virginiassa.

Amandan vanhempien etsimistä mutkistaa paitsi hyvin tavalliset nimet myös seuraava vihkitieto vuodelta 1902:

ST. LOUIS   S-165          07/22/1902                      MAKI, ISAAC                   PAKKA, MARJA

Onko äitiehdokas Maria Maki ollut naimisissa ennen avioitumistaan 22.7.1902 Isaac Makin kanssa? Onko Pakka Marian tyttönimi vai mahdollisen edellisen aviomiehen nimi? Vai kuuluuko yllä oleva vihkitieto jollekin muulle parille. Pakka-nimi esiintyy Amandan (s. 1896) lisäksi sisar Lydialla (s. 1898) ja veli Charlesilla (s. n. 1901-1902). Veli Williamilla on sukunimi Mackey, mahdollisesti Maki-nimen toinen muoto. Löysin myös yhden Amelia Petersonin, jolla on tyttöniminä Maki ja Mackey, mutta en ole varma, onko kyseessä Amandan sisar (tai sisarpuoli).

Maki on hankala sukunimi, kun tutkitaan Amerikan suomalaisia ja heidän jälkipolviaan. Kyse on hyvin yleisestä sukunimestä. Lisäksi FamilySearchin sukupuissa lienee virheitä. Tätä kirjoittaessani yhdessä sukupuussa Amandan sisar Lydia Lehtinen on mielestäni väärien vanhempien lapsena, ja toisessa sukupuussa, jossa vanhempina ovat edellä mainitsemani Isac ja Maria Maki, Amanda/Manta Makin tilalla on Marta Katarina Levaniemi e. Maki, koska Census 1910:ssa oli väärin tulkittuna Manta Martaksi (korjasin virheellisen tulkinnan). Minnesotassa on vihitty Martha K. Maki ja Charles/Kalle Levaniemi, mutta tämä Martha on jostain muusta perheestä.

ST. LOUIS   32800297  06/22/1951                      LEVANIEMI, CHARLES                       MAKI, MARTHA K.

Jää vielä epäselväksi, kuuluiko vuosien 1905 ja 1910 väestönlaskennoista löytämääni Maki-nimiseen perheeseen Verner Jytilan ja Samuel Korven vaimo Amanda Pakka, ja oliko Amandan syntymäsukunimi Pakka vai Maki vai jokin ihan muu?

Olen pari vuotta sitten selvitellyt esimerkin valossa sukunimeä Maki Amerikassa:
https://tamsuku.fi/blogi/2023/12/01/hautakivesta-amerikkaan/

Lähteitä ja apuna käytettyja tietokantoja:
SSHY: Virtain, Kauhajoen ja Isojoen kirkonkirjat
Kansalliskirjaston vanhat sanomalehdet
Siirtolaisuusinstituutin siirtolaisrekisteri
FamilySearch (ilmainen, vaatii rekisteröitymisen)
Minnesota People Records Search
Minnesota Official Marriage System
Find a Grave

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Olin pari viikkoa sitten ruskamatkalla Lapissa. Syksyiset maisemat olivat retken pääkohtia, mutta esillä oli myös lappilaista elämänmenoa. Kerron muutamasta matkan aikana esille tulleesta kiinnostavasta ihmiskohtalosta.

Petronella

Lemmenjoelle kullanhuuhtojien seuraan tuli 1940-luvun lopulla kaunis nuori nainen. Suomeen tullessaan hänellä oli vain vähän rahaa. Helsingissä jäi hotellilasku maksamatta. Lopulta hän päätyi Lemmenjoelle elokuussa 1949. Silloin Lappi oli alkanut jälleenrakentamisen myötä nousta sodan aiheuttamista tuhoista. Lemmenjoelta oli löydetty kultaa, ja kaikenlaiset kaivajat olivat löytäneet sinne tiensä rikastumisen toivossa.

Vaalea kaunis nainen oli Petronella van der Moer, koko nimeltään Sylvia Petronella Antoinette van der Moer. Petronella ryhtyi kullanhuuhtojien kokiksi Morgamin Kotalassa. Kämpässä vietettiin vapaa-aikaa iloisissa tunnelmissa musiikin ja sahdin vauhdittaessa tunnelmaa. Petronella veti miehiä puoleensa, mutta tarjosi vain hymyä ja kauniita sanoja. Petronella lähti käymään Ivalossa muutaman kullankaivajan kanssa. Siellä virkavalta otti hänet kiinni maksamattomien hotellilaskujen ja passiepäselvyyksien takia, eikä hän enää palannut kultamiesten kämpille. Hänet karkotettiin Suomesta lokakuussa 1949. Petronella ei tiettävästi sen jälkeen käynyt Suomessa, vaikka kullanhuuhtojat olisivat maksaneet hänen velkansa ja pestanneet hänet töihin.

Petronella van der Moerin sanotaan olleen hollantilaista aatelissukua. Isä tiettävästi kuoli hänen ollessaan nuori. Suomeen tultuaan hän esiintyi yhdysvaltalaisena lehtinaisena päästen helsinkiläisiin seurapiireihin. Maksamatta jääneestä hotellilaskusta tehtiin rikosilmoitus ja sattumien saattelemana Petronella päätyi Rovaniemen kautta Lemmenjoelle. Petronella syntyi 11.9.1923 Haagissa Alankomaissa ja kuoli 28.1.2014 San Fransiscossa Yhdysvalloissa.

Petronella van der Moer jäi legendaksi Lemmenjoelle. Hänestä jäi tarinoita, jotka aikojan saatossa ovat värittyneetkin. Alueella on hänen kunniakseen nimetyt Petronellankukkulat. Petronella halusi, että hänen tuhkaansa sirotellaan Lemmenjoelle. Tytär Solange van der Moer kävi sirottelemassa äitinsä tuhkaa Lemmenjoelle ja Inarin hautausmaalle ”Pyrkyreiden palstalle”. Tytti Bräysy teki ja lahjoitti Solange van der Moerille Petronellankukkuloiden muotoisen korun.

Raja-Jooseppi

Vain yksi rajanylityspaikka on saanut nimen henkilöltä. Raja-Jooseppi oli Parkanossa 1.1.1877 syntynyt Jooseppi (Josef) Juhonpoika Sallila, isoisäni 5. serkku. 16-vuotiaana hän lähti kotoaan rengiksi ensin Kuivasniemen kylän Kuivaselle ja seuraavana vuonna Linnankylän Linnalle. Viimeinen ehtoollismerkintä Parkanossa on vuodelta 1895, jolloin hän oli 18-vuotias. Myöhemmin hänet on merkitty irtolaiseksi Parkanon rippikirjaan. Rippikirjassa 1911-20 on lyijykynämerkintä, jonka mukaan hän on saanut muuttotodistuksen Ivaloon 12.2.1915. Muuttaneiden luettelosta tietoa ei löydy. Puuttuvista ehtoollismerkinnöistä voisi päätellä Joosepin kierrelleen joko Parkanossa tai kauempanakin vuoden 1895 jälkeen. Joissakin lähteissä hänen sanotaan tulleen Inarin Ivaloon Luttojoelle jo 1900-luvun alussa elämänkumppaninsa Matilda Lehikoisen kanssa.

Matilda Lehikoinen oli Maria Matilda Juhontytär Turpela, joka naimisiinmenonsa aikoihin otti sukunimen Heinonen, mikä ei siis ollut hänen omaa sukua -nimensä, vaikka monissa lähteissä niin mainitaan. Maria Matilda syntyi 6.7.1874 Ähtärissä ja  lähti piikomaan 16-vuotiaana. Hän kiersi Alavudella, Ähtärissä, Teerijärvellä ja Kaustisilla. Matilda sai elokuussa 1896 aviottoman pojan Matin, joka menehtyi syntymäpäivänään. Matilda jatkoi Kaustisilta Purmon kautta Ähtäriin, jossa avioitui 15.1.1905 työmies Pekka Petterinpoika Lehikoisen kanssa. Pekka oli syntynyt Juuassa 18.3.1871 (lastenkirjoissa ja rippikirjoissa on alusta saakka syntymäaika 5.3.1871) ja tullut Polvijärveltä Ähtäriin huhtikuussa 1905.

Pekka ja Matilda Lehikoinen lähtivät kiertämään Ähtäristä joulukuussa 1907. Vuoden välein vaihdettiin paikkakuntaa: Tampere, Nivala, Mikkelin maaseurakunta, Viipurin maaseurakunta, Vaasa, Mikkeli, Pieksämäki ja Viipuri, jonne saavuttiin toukokuussa 1915. Lapsia pariskunnalla ei ollut, eikä Matilda eronnut miehestään. Pekka Lehikoisen jatkosta ei ole tietoa.

Ivalon Luttojoella Jooseppi Sallila ja Matilda Lehikoinen asettuivat asumaan poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentamaan saunaan 1900-luvun lopulla (siis ennen vuotta 1910) Metsähallituksen virkistyskäytön asiantuntija Kristiina Aikion kertoman mukaan. Tarpeen mukaan tehtiin lisää rakennuksia mm. pirtti, navetta, lampola, perunakellari ja aitta. Rinteeseen muurattiin uuni, jossa paistettiin leipää ja tehtiin ruokaa. Asuinpaikka oli laajentunut kentäksi.

Raja-Jooseppi sai elantonsa lähinnä kalastuksesta, metsästyksestä, poronhoidosta, kullankaivuusta, helmenkalastuksesta ja kaupankäynnistä. Joosepilla ja Tiltalla oli lisäksi lehmiä ja lampaita. Oman perillisen puuttuessa Jooseppi kutsui myöhemmin kentälle velipuolensa 11-vuotiaana orvoksi jääneen pojan Paavo Eliel Lehtisen. Paavo oli syntynyt 10.8.1906 Parkanossa. Tarinan mukaan Joosepilla olisi ollut avioton poika, jonka äiti haki oikeudessa elatusta Joosepilta saamatta mitään. Pojan on väitetty olleen oletetun isänsä näköinen. Asiaa koskevat Petsamon oikeuden pöytäkirjat ovat hävinneet.

Paavo Lehtinen kuoli Raja-Joosepissa 27.3.1937. Hän oli silloin kirjoilla Petsamossa, koska kuolintieto löytyy Petsamon kuolleiden luettelosta. Petsamo oli osa Suomea vuosina 1920-1944. Kuolintieto on kirjattu myös Inarin ulkoseurakuntalaisten kuolleiden luetteloon. Matilda Lehikoinen kuoli pian Paavon jälkeen 8.4.1937 Raja-Joosepissa. Hän näyttää olleen silloin kirjoilla Rovaniemellä, koska löytyy Rovaniemen seurakunnan kuolleista. Kuolintieto löytyy myös Inarin ulkoseurakuntalaisista kuolleista. Kumpikin on haudattu Inariin Ivalon hautausmaalle.

Jatkosodan aikana Jooseppi Sallila lähti evakkoon vuonna 1943, mutta palasi kentälleen sodan jälkeen. Silloin alue oli aivan Neuvostoliiton rajan tuntumassa. Raja-Jooseppi kuoli 10.5.1946 Inarissa ja hänet on haudattu Ivalon hautausmaalle.

Raja-Joosepin kenttä kunnostettiin museoalueeksi 1982. Se sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston alueella. Alueella saa vapaasti vierailla. Vuonna 2005 rajavyöhykettä linjattiin uudelleen siten, että alueelle pääsee ilman rajavyöhykelupaa. Rajavyöhykkeelle ei ole lupa mennä.

Huhti-Heikki

Huhti-Heikki eli Heikki Hermaninpoika Huhti syntyi Ähtärissä 12.5.1877 Huhtiniemen torpassa Ähtärin kylässä. 1880-luvulla sukunimeksi vakiintui Huhti. Heikin äiti kuoli 1890 ja isä 1902. Heikki lähti 17-vuotiaana kotoaan vuonna 1896 ja kierteli Ähtärissä, Iissä, Inarissa ja Alatorniossa vuoteen 1909 mennessä. Amerikkaan Heikki muutti vuonna 1913. Kanadassa hän sai tiedon Petsamon liittämisestä Suomeen Tarton rauhassa 1920.

Huhti-Heikki saapui Luttojoelle ja ryhtyi helmenkalastajaksi. Hän asui Raja-Joosepin kentällä vuosina 1920-1924. Huhti-Heikki rakensi kentälle oman mökkinsä Luttojoen törmälle.

Huhti-Heikki tilasi sanomalehtiä aina Amerikasta saakka. Heikki Huhti kuoli 24.6.1960 Inarissa ja hänet on haudattu Inarin metsähautausmaalle ”Pyrkyreiden palstalle”.

Lähteitä :

• Ruskamatkalla kuullut tarinat
• Parkanon, Ähtärin, Juuan, Alavuden, Teerijärven, Kaustisten, Purmon, Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan, Haukiputaan, Nivalan, Viipurin maaseurakunnan ja tuomiokirkkoseurakunnan, Pieksämäen, Rovaniemen, Iin, Inarin ja Petsamon kirkonkirjat
• Wikipedia: Sylvia van der Moer ja Raja-Jooseppi
• Kuopalta kukkuloille
• Kultamuseo: Sylvia Petronella Antoinette van der Moer
• Yle historia: Raja-Joosepin nimen takaa löytyy rajan pinnassa asunut erakko
• Retkipaikka: Joosef Sallila pakeni vaikeita oloja Inariin 1900-luvun alussa – Raja-Joosepin kentän hiljaisuus vetää sanattomaksi
• Luontoon: Raja-Joosepin kenttä

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

1800-luvulla avioliitot kestivät harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta puolison kuolemaan saakka. Moni leski vietti lopun elämänsä avioitumatta uudelleen. Toisaalta leskeksi jäänyt saattoi avioitua hyvinkin pian edellisen puolison menehdyttyä. Harvinaisempaa on, että perhe pysyi samassa torpassa, vaikka avioliittoja tuli ja meni.

Kerron nyt ryhmästä, jonka henkilöt liittyivät toisiinsa seitsemän avioliiton kautta samassa sukupolvessa ja joista osa eli viisi avioparia asui Viilonojan torpassa Mouhijärvellä Tomulan kylässä.

1. aviopari

Reserviläisen ja sotilaan poika Matti Matinpoika Svahn (1796-1860) avioitui tammikuussa 1830 Selkeen kartanon Iso-Hoivasen torpan tyttären Ulrika Mikontyttären (1807-1850) kanssa. Matti oli renkinä Tomulan talossa vielä kolmannen lapsen syntyessä syyskuussa 1836, mutta jo Mouhijärven rippikirjaan 1831-1837 on lisätty Matin yläpuolelle Wilonoja Torp. Viilonojan torppa lienee siis perustettu vuoden 1837 tienoilla. Ensimmäinen ja viimeinen viides lapsi kuolivat pieninä, tyttäriä kumpikin. Heidän välissään syntyneet kolme poikaa, joista yksi oli kiertänyt renkinä, kuolivat kotonaan 18-, 24- ja 27-vuotiaina. Ulrika Mikontytär kuoli keuhkotautiin 42-vuotiaana helmikuussa 1850. Tältä parilta ei jäänyt eloon jälkipolvia.

Vanhemmat:
Matti Matinpoika 1796-1860 (5+3 lasta)
Ulrika Mikontytär 1807-1850 (5 lasta)
Lapset:
Vilhelmiina Matintytär 1830-1830 (lapseton)
Vilhelm Matinpoika 1831-1850 (lapseton)
Matti Matinpoika 1836-1861 (lapseton)
Malakias Matinpoika 1844-1871 (lapseton)
Jemina Matintytär 1849-1850 (lapseton

2. aviopari

Leski Matti Matinpoika avioitui toisen kerran maaliskuussa 1851 Eva Kaisa Aleksanterintyttären (1820-1867) kanssa. Eva Kaisa oli itsellisen tytär Hämeenkyrön Pukaran kylästä ja hänen isänisänsä oli torppari Mustajärvi. Eva Kaisan veljestä Matti Efraimista tuli pitäjänrajan toisella puolella Hämeenkyrön Kuotilan kylässä sijaitsevan naapuritorpan Viilon vävy ja torppari, jonka jälkeläinen itsekin olen. Matille ja Eva Kaisalle syntyi kolme lasta, joista nuorin poika kuoli 2-vuotiaana. Tytär Ida Karoliina muutti 18-vuotiaana Ikaalisiin äitinsä serkun luokse piiaksi ja kiersi sitten piikana muissa taloissa synnyttäen neljä avitonta lasta ja eläen 83-vuotiaaksi. Toinen poika Taavetti Vihtori muutti 16-vuotiaana rengiksi Hämeenkyröön Viilon torppaan, jossa vävynä oli hänen äitinsä veli. Vartuttuaan hänestä tuli torppari Rajaniemi Kuotilan kylässä. Ennen kuolemaansa hän ehti olla naimisissa lähes 13 vuotta, jona aikana syntyi kuusi lasta. Matin ja Eva Kaisan 10 lapsenlapsesta vain kaksi menehtyi pieninä. Viilonojan ensimmäinen torppari Matti Matinpoika kuoli 63-vuotiaana keuhkotautiin huhtikuussa 1860.

Vanhemmat:
Matti Matinpoika 1796-1860 (5+3 lasta)
Eva Kaisa Aleksanterintytär 1820-1867 (3+1 lasta)
Lapset:
Ida Karoliina Matintytär 1851-1934 (4 lasta)
Taavetti Vihtori Matinpoika 1853-1895 (6 lasta)
Vilhelm Matinpoika 1858-1860 (lapseton)

3. aviopari

Leski Eva Kaisa Aleksanterintytär avioitui uudelleen marraskuussa 1861 Henrik Konstantin Henrikinpojan (1832-1916) kanssa, joka oli talollisen pojanpoika Suodenniemen Lahdenperän kylän Hujulahdesta. Parille syntyi vain yksi poika Tuomas Vilhelm Henrikinpoika, josta jo isänsä eläessä tuli Viilonojan seuraava torppari. Tuomas Vilhelm avioitui kesäkuussa 1893 serkkunsa Severina Matintytär Viilon kanssa. Perheeseen syntyi 11 lasta, joista kaksi poikaa ja yksi tytär kuolivat pieninä ja yksi poika 18-vuotiaana. Kolme poikaa eli elämänsä poikamiehinä. Seitsemäs poika avioitui ja sai tietääkseni 4 lasta. Kolmella aikuiseksi varttuneelle tyttärellä on tietojeni mukaan 7 jälkeläistä. Tuomas Vilhelmin äiti Eva Kaisa Aleksanterintytär kuoli lavantautiin marraskuussa 1867.

Vanhemmat:
Eva Kaisa Aleksanterintytär 1820-1867 (3+1 lasta)
Henrik Konstantin Henrikinpoika 1832-1916 (1+2+5 lasta)
Lapsi:
Tuomas Vilhelm Henrikinpoika 1861-1949 (11 lasta)

4. aviopari

Leski Henrik Konstantin Henrikinpoika avioitui vielä kahdesti. Hänen toinen vaimonsa oli leski Edla Kustaava Kaarlentytär (1842-1875). Lesket menivät naimisiin marraskuussa 1868. Edla Kustaava oli Alhonperän torpan tytär Suodenniemen Pohjakylästä. Pari sai kaksi poikaa, joista vanhempi kuoli 26-vuotiaana nystyrätautiin (tuberculosis) naimattomana Tampereella, mahdollisesti sairaalassa, koska oli kirjoilla Mouhijärvellä. Pojista nuorempi muutti Hämeenkyrön kautta Tampereelle, jossa avioitui, sai viisi lasta, oli talonomistajana Juhannuskylässä ja kuoli 66-vuotiaana. Kumpikin poika otti sukunimen Ojanen. Henrik Konstantinin toinen vaimo Edla Kustaava Kaarlentytär kuoli vain 33-vuotiaana maaliskuussa 1875 lapsivuoteeseen.

Vanhemmat:
Henrik Konstantin Henrikinpoika 1832-1916 (1+2+5 lasta)
Edla Kustaava Kaarlentytär 1842-1875 (1+2 lasta)
Lapset:
Kaarle August Henrikinpoika 1869-1896 (lapseton)
Oskar Konstantin Henrikinpoika 1872-1939 (5 lasta)

5. aviopari

Ennen kuin selvitetään Henrik Konstantin Henrikinpoika Viilonojan kolmatta avioliittoa perehdytään Edla Kustaavan ensimmäiseen avioliittoon. Edla Kustaava Kaarlentytär avioitui ensimmäisen kerran leski August Vilhelm Henrikinpojan (1838-1867) kanssa toukokuussa 1864 Suodenniemellä. August Vilhelm oli syntynyt Karkussa Nohkuan lampuodin poikana. Lapsuuden perhe muutti aika pian Pirkkalaan ja edelleen Suoniemelle. Mentyään naimisiin Edla Kustaavan kanssa August Vilhelm muutti Suodenniemelle.  Pari ehti saada vain yhden tyttären, joka avioitui Suodenniemellä, sai seitsemän lasta ja kuoli 69-vuotiaana. Edla Kustaavan ensimmäinen puoliso August Vilhelm Henrikinpoika kuoli 28-vuotiaana lavantautiin heinäkuussa 1867.

Vanhemmat:
Edla Kustaava Kaarlentytär 1842-1875 (1+2 lasta)
August Vilhelm Henrikinpoika 1838-1867 (2+1 lasta)
Lapsi:
Emma Sofia Augustintytär 1865-1935 (7 lasta)

6. aviopari

August Vilhelm Henrikinpojan ensimmäinen vaimo Maria Kristiina Antintytär (1838-1862) syntyi lampuodin tyttärenä Suoniemen Vahalahdessa, mutta isä kuoli pari kuukautta nuorimman tyttärensä Marian syntymän jälkeen. Äiti avioitui uudelleen. Maria Kristiina lähti piikomaan 18-vuotiaana ja meni naimisiin renki August Vilhelm Henrikinpojan kanssa tammikuussa 1859. Parin poika kuoli 3-vuotiaana, mutta tytär piiottuaan joitakin vuosia avioitui 21-vuotiaana, sai neljä lasta ja kuoli 68-vuotiaana. Äiti Maria Kristiina Antintytär kuoli vain 23-vuotiaana tuhkarokkoon huhtikuussa 1862 pari päivää samaan tautiin kuolleen poikansa jälkeen.

Vanhemmat:
August Vilhelm Henrikinpoika 1838-1867 (2+1 lasta)
Maria Kristiina Antintytär 1838-1862 (2 lasta)
Lapset:
Kaarle August Augustinpoika 1859-1862 (lapseton)
Matilda Vilhelmiina Augustintytär 1881-1939 (4 lasta)

7. aviopari

Palataan Viilonojalle, jossa Henrik Konstantin oli jäänyt toisen kerran leskeksi maaliskuussa 1875. Uusi vaimo Anna Cecilia Gabrielintytär (1844-1913) oli torppari Wahlmanin tytär Suodenniemeltä Kiikoisten kylästä. Anna Cecilia oli kiertänyt piikomassa Kiikoisissa, Suodenniemellä ja Mouhijärvellä 17 vuotta. Henrik Konstantin ja Anna Cecilia vihittiin marraskuussa 1875. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista kaksi poikaa kuoli pieninä. Toiset kaksi poikaa ja tytär ottivat sukunimen Ojanen ja avioituivat aikanaan. Pojista toinen sai kolme lasta ja toinen kaksi lasta. Tytär sai ennen avioitumistaan kolme aviotonta lasta. Mahdollisista aviolapsista ei ole tietoa. Äiti Anna Cecilia Gabrielintytär kuoli 69-vuotiaana lokakuussa 1913. Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu. Isä Henrik Konstantin Henrikinpoika kuoli tapaturmaisesta 84-vuotiaana syyskuussa 1916.

Vanhemmat:
Henrik Konstantin Henrikinpoika 1832-1916 (1+2+5 lasta)
Anna Cecilia Gabrielintytär 1844-1913 (5 lasta)
Lapset:
Heikki Kasimir Henrikinpoika 1877-1924 (3 lasta)
Juho Albinus Henrikinpoika 1880-1881 (lapseton)
Feliks Vihtori Henrikinpoika 1882-1883 (lapseton)
Feliks Albinus Henrikinpoika 1884-19?? (2 lasta)
Hulda Sesilia Henrikintytär 1888-1962 (3+x lasta)

Myöhemmin

Henrik Konstantin Henrikinpojan jälkeen Viilonojan torpparina jatkoi poika Tuomas Vilhelm, jota Villeksi kutsuttiin, Henrik Konstantinin ensimmäisestä avioliitosta. Isännän vaihtuminen on merkitty Mouhijärven rippikirjaan 1912-1921.

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Muutama vuosi sitten selvittelin Hämeenkyrön Kalkunmäen kylässä sijaitsevan Nopan torpan asukkaita. Aikaisemmassa artikkelissani kerroin Nopan pojasta Juho Vilho Järvisestä (1872-1945), joka opiskeli Suomen lähetysseuran lähetyskoulussa ja toimi sisälähetyssaarnaajana. Juho Vilhoa aloin tutkia tarkemmin löydettyäni Viljakkalan rippikirjasta Karhen kylän Kalliokorven omistajana lähetyssaarnaaja J. V. Järvisen. Kalliokorven taloon olin päätynyt seuraamalla Juho Vilhon veljeä Taavetti Jeremiasta.

Taavetti Jeremias syntyi 25.7.1869 Nopan torpan poikana Kalkunmäen kylässä Hämeenkyrössä. Isä Taavetti Jeremias Nikodemus Juhonpoika (1835-1928) oli Ala-Keskisen talon poika ja äiti Anna Loviisa Taavetintytär (1837-1913) oli Ojanperän torpan tytär. Taavetti Jeremias käväisi renkinä Pukaran kylän Kallioniemen torpassa 1880-luvun puolivälissä, mutta palasi kotiinsa. Ennen lähtöään Helsinkiin tammikuussa 1892 hänet on rippikirjaan merkitty itselliseksi ja hän on ottanut sukunimen Järvinen, siis saman sukunimen kuin veljensä Juho Vilho.

Helsingin muuttaneiden luetteloon vuonna 1892 hänet on merkitty työmieheksi. Helsingin rippikirjoja ei vielä ole netissä, mutta löysin Taavetti Jeremiaan Helsingin ulosmuuttaneiden luettelosta helmikuulta 1903. Hän muutti Viljakkalaan ammattinaan puuseppä. Nähtävästi hän oli hankkinut puusepän ammatin Helsingissä. Hän tuli Viljakkalan Karhen kylän Muotiaisen talosta lohkaistun Kalliokorven talolliseksi ammattinaan edelleen puuseppä. Viljakkalan rippikirjassa 1904-14 ei enää ole puuseppä-mainintaa, talollinen on viivattu yli ja tilalle on kirjoitettu vuokraaja sekä lisätty titteli maanviljelijä. Kalliokorven omistajaksi on merkitty lähetyssaarnaaja J. V. Järvinen, joka myöhemmissä tutkimuksissani osoittautui Taavetti Jeremiaan veljeksi. Lisäksi rippikirjaan on Taavetti Jeremiaan sukunimi muutettu Järvisestä Kalliokorveksi. Kasvattina oli Taavetin vanhemman veljen tytär Hilja Martta Kallentytär Valkila-Mäkinen (s. 1899) vuosina 1910-14.

Taavetti Jeremias Järvinen ilmoitti Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä kesäkuussa 1906 nimenmuutoksestaan: ”Nimeni David Jeremias Järvinen on nyt D. J. Kalliokorpi, puuseppä. Viljakkala.”

D. J. Kalliokorpi oli yksi Suomen ensimmäisistä kansanedustajista toimien sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajana 22.5.1907–31.7.1908.  Hänet valittiin Turun ja Porin läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Sanomalehti Helsingin Kaiku esitteli uudet kansanedustajat kuvineen 1.6.1907.

D. J. Kalliokorven esittely ennen vaaleja oli lehdessä Punanen viesti : Sosialidemokratinen kevätjulkaisu 1.1.1907.

Joissakin lähteissä D. J. Kalliokorven sanotaan olleen ensimmäinen hämeenkyröläinen kansanedustaja. Hän oli syntyjään hämeenkyröläinen, mutta kansanedustajaksi tullessaan hän oli kirjoilla Viljakkalassa. Kansanedustajakaudellaan hän oli mm. tekemässä esitysehdotusta laiksi yksityismetsäin suojelemiseksi ryöstökäytöltä. Vuonna 1908 Kalliokorpi kieltäytyi kansanedustajaehdokkuudesta.

Kalliokorven maanviljelyskään ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tuottoisaa, koska Kyrön sanomista löytyy irtaimiston huutokauppoja vuonna 1917 ja Suomen virallisesta lehdestä Kalliokorven talon väkiottohuutokauppa syyskuussa 1927. D. J. Kalliokorpi näyttää olleen kirjoilla Viljakkalassa kuolemaansa saakka, vaikka työskenteli Tampereella kirja- ja lehtikauppiaana. Wikipedian mukaan hän olisi muuttanut Tampereelle vuoden 1927 pakkohuutokaupan jälkeen, mutta kuolintiedon löytyminen Viljakkalan haudattujen luettelosta viittaa siihen, ettei hän olisi virallisesti muuttanut Viljakkalasta Tampereelle.

Pakkohuutokauppa peruttiin, koska Kalliokorpi oli maksanut velkansa. Tieto löytyy Aamulehdesta 2.11.1927.

D. J. Kalliokorpi kuoli 5.4.1949 Tampereella 79-vuotiaana. Kuolintieto löytyy sekä Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan vierasseurakuntalaisten haudattujen luettelosta että Viljakkalan haudattujen luettelosta, josta käy ilmi, että hänet haudattiin Tampereelle. Kuollessaan Kalliokorpi oli siviilisäädyltään eronnut. D. J. Kalliokorven nimeä ei löydy Tampereen osoitekalentereista.

D. J. Kalliokorpi avioitui vuonna 1920 Laina Järvisen kanssa. Laina oli syntynyt Karkussa 1887 työmies Kalle Fredrik Tuomisen perheeseen kuudentena yhdeksästä lapsesta. Sukunimi Järvinen oli Lainan ensimmäisestä avioliitosta Vihtori Järvisen kanssa, mikä päättyi puolison kuolemaan vuonna 1918. Laina sai lisäksi yhden aviottoman pojan ennen avioliittojaan ja kaksi aviotonta tytärtä, toisen ensimmäisen avioliittonsa aikana ja toisen sen jälkeen. Aviolapsia ensimmäisessä avioliitossa syntyi viisi. D. J. Kalliokorvella ja Laina Järvisellä oli varmasti yksi yhteinen lapsi ja lehtitietojen perusteella näyttäisi olleen toinenkin yhteinen lapsi. Laina sukunimenään tyttönimensä Tuominen näyttää lehtitietojen mukaan avioituneen eronsa jälkeen vielä kolmannen kerran vuonna 1938.

Kansan lehdestä löytyy tammikuussa 1928 ilmoitus, jossa D. J. Kalliokorpi kieltää lainaamasta rahaa tai muuta ja tekemästä kauppoja vaimonsa Laina Vilhelmiina Järvisen eli Kalliokorven kanssa eikä vastaa vaimolleen ja hänen lapsilleen annetuista avustuksista.

Lainhuutokortiston mukaan Viljakkalan Karhen kylässä oleva Kalliokorven talo on huudatettu David Jeremias Kalliokorvelle vuosina 1924-25. Kalliokorven talo on huudatettu Laina Vilhelmiina Järvisen ensimmäisen aviomiehen enolle Juho Kustaa Leppäselle vuosina 1930-31. Laina oli lehtitietojen mukaan leskeksi jääneen Juho Leppäsen vanha palvelija tämän kuollessa vuonna 1937.

D. J. Kalliokorven tuotannosta on ainakin yksi julkaisu vapaasti luettavissa Doria-tietokannassa. Julkaisun nimi on Taito elää kauan terveenä ja onnellisena. Se on painettu vuonna 1936 Tampereen työväen kirjapainossa.

Lähteet:
Hämeenkyrön, Viljakkalan, Helsingin, Tampereen, Kurun ja Karkun kirkonkirjat digitaalisina, SSHY
Lainhuutokortisto digitaalisena, Kansallisarkisto Turun toimipiste
Vanhat sanomalehdet digitaalisina, Kansalliskirjasto
Doria
Wikipedia

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Sain viime keväänä pyynnön selvittää Valkojan torpan asukkaita. Valkoja oli Laadun talon torppa Mouhijärven Hahmajärvellä. Asukkaat löytyivät nopeasti rippikirjoista, mutta hankaluudet alkoivat, kun yritin saada heidät liittymään sukututkimusohjelmassani oleviin henkilöihin. Yhtään Valkojaa ei ennestään löytynyt. Alkoi asukkaiden, kahden suvun jäsenien taustojen selvittäminen. Kirkonkirjoihin oli pujahtanut virheitä niin syntymäaikoihin kuin -paikkoihinkin. Renkien, piikojen ja itsellisten perässä sai juosta hengästymiseen asti. Tein myös yhden pahimmista virheistäni koko sukututkijan taipaleellani. Mikko Erikinpojalla oli sama syntymäaika kuin Mikko Mikonpojalla – hairahduin tutkimaan Mikonpoikaa Erikinpojan sijasta. Kokemus tämäkin. Näin pitkään en aikaisemmin ole väärän patronyymin perässä vaeltanut.

Tutkimus oli poikkeuksellisen monipuolista. Yksi tyttäristä muutti Amerikkaan 111 vuotta sitten. Etunimi Ksenia muuttui Senjaksi ja hänen Ikaalisissa syntyneen, Minnesotassa vihityn aviomiehensä sukunimi Peltosesta Pelloksi. Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan arkiston asiakirjoista löytyi ulkoasiainministeriön kirje aviomiehen kuolemasta. Tieto oli kulkenut Ikaalisista Tampereelle, jonne aviomies oli muuttanut ennen lähtöään Amerikkaan. Parille syntyi kaksi lasta, joista tyttären perheen tiedot löytyivät nopeasti, koska he asuivat Minnesotassa, josta tietoja on helposti haettavissa FamilySearch-tietokannasta. Pojankin tiedot löytyivät, mutta Texas on hieman haastavampi osavaltio tutkia. Lopulta selvisi, että hänen leskensä oli avioitunut uudelleen. Facebook astui mukaan kuvioihin, kun en muualta löytänyt, olisiko alle sata vuotta sitten syntynyt vaimo jo kuollut. Sain tyytyä vastaukseen, että hän oli kahden poikansa kanssa kuvassa viisi vuotta sitten ja ajeli autollaan kotikaupunkinsa ruuhkissa 90-vuotiaana.

Päätin lisätä selvittämäni tiedot Geniin sitä osin kuin kulunut aika salli. Pyrin lisätessäni olemaan tekemättä kaksoiskappaleita profiileista ja yhdistän profiilit, jos olen saanut aikaan tuplan. Tässä puuhassa törmäsin ongelmaan. Yhden perheen kaksi poikaa oli mestattu Toijalan vankileirillä 1918. Tiesin, että heidät oli lisätty jo Geniin, mutta en meinannut löytää heitä. Lopulta keksin katsoa Genin projekteista, olisiko siellä sotasurmaprojektia. Olipa tietenkin, mutta peruskäyttäjänä en pääse tekemään hakuja Genissä, joten oli kahlattava yli 40 000 henkilön joukkoa läpi. Lopulta pojat löytyivät, mutta heidän liittämisensä vanhempiinsa ei onnistunutkaan peruskäyttäjältä. Onneksi Geni-kuraattori tuli apuun. Myöhemmin olen oppinut hyödyntämään tupla-ketjua Facebook-ryhmän Yhteiset sukujuuret – sukututkimus nykypäivän työkaluin Suositeltu-osiossa.

Yksi erikoinen piirre selvitystyössä oli Ikaalisista Uuteenkaupunkiin otettu muuttokirja, jolla palattiin takaisin Ikaalisiin. Toinen erikoisuus oli isoenoni kotitalon nimi sulkeissa yhdessä kuolintiedossa. Pikkuserkkuni avustuksella päättelin, että kyseessä oli kuin olikin sama asuinpaikka.

Lisäksi löysin tietoa Valkojan alueen muinaisjäännöksestä, kivikautisesta asuinpaikasta. Asuinpaikka sijaitsee Hahmajärven ja Valkijärven välisellä alueella, Tomulantiestä 90 m luoteeseen hiesupellolla. Löydöt paikalta ovat kvartsiesine ja -iskoksia. Löytyipä Valkoja nykykartastakin.

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Tutkiessani Hämeenkyrön Kalkunmäen kylän Nopan torpan poikana syntyneen Taavetin vaiheita tuli vastaani Viljakkalassa Karhen kylässä Kalliokorven talon omistajaksi rippikirjaan merkitty lähetyssaarnaaja J. V. Järvinen. Nopan poika Taavetti omisti Kalliokorven talon, mutta vasta myöhemmin lainhuutojen perusteella ja rippikirjojen mukaan aikaisemminkin. Talonomistaja Järvisen ammatti lähetyssaarnaaja kiinnosti sen verran, että ryhdyin tutkimaan asiaa.

Viljakkalan rippikirjassa miehestä ei ollut muuta tietoa kuin nimi. Huomasin, että edellä mainitulla Taavetilla oli veli Juho Vilhelm. Olisiko hän voinut olla J. V. Järvinen? Olihan veli Taavettikin ottanut sukunimen Järvinen. Lainhuutokortistosta Kalliokorven lainhuudoista vuosilta 1912-13 löytyivät lähetyssaarnaajan etunimet Juho Vilho. Juho Vilhelm syntyi 23.10.1872 Hämeenkyrössä Kalkunmäen kylän Nopan torpassa Taavetti Jeremias Nikodemus Juhonpojan (1835-1928) ja vaimonsa Anna Loviisa Taavetintyttären (1837-1913) kuudentena lapsena. Isä Taavetti oli Ala-Keskisen talon poika ja äiti Anna Ojanperän torpan tytär. Juho Vilhelm käväisi renkinä Jalaskoskella ja oli sen jälkeen itsellinen. Hän muutti kesällä 1894 Helsinkiin, jossa hänet on muuttaneiden luetteloon merkitty työmieheksi.

Helsingin ajalta ei vielä ole rippikirjoja netissä, mutta tarina jatkuu. Hän saapui Helsingistä Haapavedelle joulukuussa 1908. Ammatiksi on merkitty lähetyssaarnaaja. Lähetyssaarnaaja Juho Vilho Järvinen avioitui 22.7.1909 Hildur Nathalia Castrénin kanssa. Hildurin vanhemmat olivat vanhempi komissioonimaanmittari Jonas Christian Castrén (1840-1902) ja Gunda Nathalia Ottelin (1840-1892). Hildurin kaksi sisarta kuolivat pieninä ja veljestä tuli piirieläinlääkäri. Juho Vilhon ja Hildurin vihkitieto löytyy Haapaveden vihittyjen luettelosta, mutta lehtitiedon mukaan pari vihittiin Oulussa.

Hildur oli syntynyt 20.10.1869 Sotkamossa, josta muutti perheensä kanssa Haapavedelle alkuvuodesta 1873. Hän asui isänsä ja veljensä kanssa Oulussa vuosina 1896-1900, mutta palasi sen jälkeen Haapavedelle. Valitettavasti Haapaveden kirkonkirjoja on tuhoutunut tulipalossa. Lapsia Järvisen pariskunnalla ei ollut. Kasvattina vuosina 1910-12 heillä oli Juho Vilhon vanhimman (aikuiseksi eläneen) veljen poika Kalle Kallenpoika Valkila. Hildur Järvinen kuoli 27.5.1921 Haapavedellä ja kuolinsyyksi on haudattujen luetteloon merkitty anemia. Sanomalehdistä löytyy useita muistokirjoituksia ja artikkeli hautajaisista.

Juho Vilho Järvisen lähetyssaarnaajaura alkoi aueta itselleni, kun löysin alla olevan lehti-ilmoituksen Oulun ilmoituslehdestä vuodelta 1903. Yläotsikkona palstalla on Muualta Kotimaasta, joten lähetyskoulun suorittaminen täällä ei viittaa Ouluun. Paikaksi selvisi jatkotutkimuksissa Helsinki

Wilho Järwinen oli siis suorittanut Suomen Lähetysseuran lähetyskoulun 6-vuotisen kurssin ja valmistunut lähetyssaarnaajaksi. Ensimmäinen työpaikka löytyi Pohjois-Ruotsista Ewangeliska Fosterlandsstiftelse -nimisen yhdistyksen lähettinä suomalaisten keskuudessa. Suomen Lähetysseuran lähetyskouluun oppilaaksi hänet oli hyväksytty vuonna 1896. Vuodelta 1899 löytyy kuva Suomen lähetysseuran oppilaista ja opettajista. J. W. Järvinen on seisomassa takarivissä toinen oikealta.

Suomen lähetysseura ry perustettiin vuonna 1859. Lähetyskoulussa opetus alkoi vuonna 1862. Joulukuulta 1897 löytyy Aamulehdestä artikkeli Suomen lähetysseuran ylimääräisetä kokouksesta, jossa todetaan seuraavaa: ”Lähetyskoulussa tulewat oppilaat saavat asunnon ja ylläpidon sekä muut tarpeet joko ilmaiseksi tai johtokunnan määräämää maksua wastaan.” Lähetyskouluun oli paljon pyrkijöitä. Osaa oppilaista ryhdyttiin kouluttamaan sisälähetystyöhön. Kotimaassa tehtävää työtä kutsutaan sisälähetykseksi. Sanomalehdestä Suupohjan Kaiku löytyy 5.9.1901 artikkeli Sisälähetyssaarnaajain valvomisesta, jossa komitea mainitsi seuraavaa: ”Kirkkomme tarvitsee kahdenlaisia diakoneja: a) aiwan käytännöllisen kurssin läpikäyneitä, joiden tehtäwät wastaisiwat diakonissain tehtäwiä, b) ja pitemmän suureksi osaksi teoreettisen kurssin läpikäyneitä, jotka ottaisiwat osaa saarna- ja sielunhoitotoimeen, papiston ja tuomiokapitulien walwonnan alla.”

Sanomalehdistä löytyvien ilmoitusten perusteella Vilho Järvinen toimi sisälähetyksen parissa lähetyssaarnajana. Leskeksi jäätyäänkin hän kiersi Suomea puhumassa ja saarnaamassa joko yksin, pappien rinnalla tai toisen lähetyssaarnaajan parina. Kuriositeettina mainittakoon, että torstaina 24.9.1925 Lähetyksen ompeluseurassa Pyynikillä puhui lähetyssaarnaaja Vilho Järvinen.

Juho Vilho Järvinen kuoli 19.3.1945 ja hänet on haudattu Haapavedelle. Haapaveden haudattujen luettelosta häntä ei löydy.

Lähetyssaarnaaja J. V. Järvinen omisti Kalliokorven talon Karhen kylässä Viljakkalassa (lainhuudot 1912-13). Kalliokorpi siirtyi veli Taavetti Kalliokorven e. Järvisen e. Nopan omistukseen (lainhuudot 1924-25). Haapaveden rippikirjan mukaan Juho Vilho Järvinen omisti Haapavedellä Niemen kylässä Linnaisten talon.

Lähteet:
Hämeenkyrön, Helsingin ja Haapaveden kirkonkirjat digitaalisina, SSHY
Lainhuutokortisto digitaalisena, Kansallisarkisto Turun toimipiste
Vanhat sanomalehdet digitaalisina, Kansalliskirjasto
Wikipedia
Finna

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Pohjustusta

Pitkän empimisen jälkeen rekisteröidyin Geniin vuosi sitten auttaakseni ystävääni. Alun harhailujen jälkeen on tietojen syöttäminen, Genissä olevien virheiden korjaaminen ja tietojen täydentäminen alkanut sujua koko ajan sutjakkaammin. Evästykseksi olen osallistunut lyhyelle etäkurssille ja kuunnellut pari luentoa. Apua olen saanut niin Geni-kummilta kuin Geni-kuraattoriltakin. Koska itse olen peruskäyttäjä eli käytän Geniä maksutta, pro-käyttäjätkin ovat tehneet puolestani asioita, joita peruskäyttäjä ei pysty tekemään.

Mikä Geni on? Se on maailmanlaajuinen sukupuu, johon kunkin henkilön tiedot eli profiili lisätään vain yhteen kertaan. Mikäli samasta henkilöstä syntyy useampia profiileja kuten väistämättä silloin tällöin tapahtuu, pitää profiilit yhdistää. Yhdistäminen onnistuu usein peruskäyttäjältäkin, mikäli yhdistettävät profiilit ovat julkisia. Julkisia profiileja kukaan ei ”omista”. Profiilien muutostapahtumia voivat rekisteröityneet ja kirjautuneet käyttäjät tarkastella kohdasta Muutokset. Rekisteröitymättömät voivat katsella mm. julkisten profiilien tietoja ja sukupuita. Profiileja voi sekä muokata että lisätä rekisteröityneenä ja kirjautuneena.

Ensimmäiset ongelmani

Isäni tädin puolisoa lisätessäni törmäsin tilanteeseen, jossa puolison isäksi oli lisätty tämän veli. Itse en asialle pystynyt mitään tekemään. Sain vihjeeksi lukea ohjeita Yhteiset sukujuuret -sivustolta. En pystynyt ratkaisemaan ongelmaa. Lopulta löysin Geni-kummin, joka irrotti veljen isän paikalta.

Puoli vuotta myöhemmin selvittelin 1750-luvulla syntyneen Mikko Matinpojan vanhempia. Hän oli muuttanut Kiikkaan Vehkakorven Uotilan vävyksi ja vihkitiedon mukaan tullut Mouhijärveltä. Geniin oli valittu Mouhijärvellä syntynyt Mikko Matinpoika, jonka syntymäaika oli lähinnä Kiikan rippikirjaan tullutta syntymäaikaa. Mutta kyseinen Mikko jäikin Mouhijärvelle, kun häntä rippikirja rippikirjalta seurasin. Syntymäaika tosin muuttui kolmasti. Päätin selvittää kaikkien 1750-luvulla Mouhijärvellä syntyneiden Mikko Matinpoikien vaiheet. Löysin Kiikan Uotilaan menneen Mikon, jolla alusta saakka oli virheellinen syntymäaika rippikirjassa, siis eri aika kuin kastettujen luettelossa. Sekin muuttui vielä kerran. Mouhijärvellä 1750-luvun syntymäajat muuttuivat yllättävän paljon.

Saadakseni tiedot oikein Geniin tarvitsin apua. Nyt Geni-kuraattori astui kuvioihin ja ilmoitti, että ensin pitää Mikolle lisätä oikeat vanhemmat ja vasta sitten hänet voi irrottaa vääristä vanhemmista. Tein työtä käskettyä. En kuitenkaan saanut vääriä vanhempia irrotettua. Geni-kuraattori auttoi.

Mikko Matinpoika Uotila Genissä

Viimeisin ongelmani

Selvittelin isoisäni serkun vaimon alkuperää, joka on tavallista hankalampi saada varmistetuksi ilman seurakunnan maksullista palvelua. Päätin kuitenkin selvittää taustoja mahdollisimman tarkasti ennen kyselyn tekemistä seurakuntaan. Oli vahva aavistus vaimon alkuperästä. Mutta mistä tuli Geniin tämän henkilön äidin isänisän sukunimi Wallgren. Ryhdyin seuraamaan äidinisää rippikirjoista eikä mitään Wallgrenia tullut vastaan. Eikä Kustaata, mikä oli Genissä Wallgrenin etunimi. Äidin isänisä olikin Kaarle, Huitinmaan torppari.

Kustaa Wallgrenilla ja vaimollaan oli syntymäajat Genissä, samoin tyttärellä ja pojalla. Syntymäpaikkoja ei ollut. Kuinka ollakaan HisKi tarjosi Kustaan syntymäpaikaksi Teiskoa ja vaimonsa syntymäpaikaksi Ylöjärveä. Lapsille ei löytynyt kastetietoja HisKillä. He olivat syntyneet 1850-luvulla. Kokeilin vielä vanhempien vihkitietoa ja sehän löytyi Tampereelta. Jalmari Finnen arkisto SSHY:n jäsensivuilla tuli heti mieleeni, olinhan ollut kuvaamassa sitä ja tehnyt siihen hakemiston. Perhe löytyi ja kuolintiedoilla löysin perheen rippikirjoista (linkki aukeaa vain SSHY:n jäsenille). Kustaa Matinpoika oli ottanut sukunimen Wallgren muuttaessaan Teiskosta Tampereelle 1839. Selvisi, että Huitinmaan torpan pojalla oli virheellinen syntymäaika, Wallgrenin pojan syntymäaika,  ja väärät vanhemmat, Wallgrenit.

Etsin oikeat vanhemmat. Mutta väärillä vanhemmilla ei ollut vanhempia eikä tyttärellä puolisoa. Tiesin, ettei heitä voi irrottaa ennen kuin heidät saa kiinni jo olemassa olevaan puuhun. Väärän äidin kastetiedossa hänen äidillään oli sukunimi Högberg. Sitä aikani Googlella pyöriteltyäni ja HisKiä käyttäen löysin sopivia osumia, jotka kirkonkirjoista tarkistettaessa osoittautuivat oikeiksi. Löysin Genistä puun, johon sain Kustaa Wallgerin vaimon kiinni. Olin myös lisännyt profiileihin kattavasti linkit kirkonkirjoihin.

Nyt Kaarle Fredrik Huitinmaalla oli kahdet vanhemmat, mutta eipä Geni antanutkaan minun, peruskäyttäjän, irrottaa vääriä vanhempia vaan kertoi puun katkeavan. Kaarlen profiilin ylläpitäjinä oli Geni-kuraattori ja pro-käyttäjä, kumpikaan heistä ei ollut luonut profiilia. Lähetin heille viestin ja pyysin irrottamaan väärät vanhemmat. Muutaman tunnin kuluttua toinen heistä oli irrottanut väärät vanhemmat. Olin tyytyväinen ja kiitin.

Koko sotkun oli tainnut saada aikaan se, että Kaarle Fredrik Kaarlenpoika Huitinmaalla ja Kustaa Wallgrenin pojalla Kaarle Kustaanpoika Wallgrenilla oli samana päivänä syntyneet samannimiset tyttäret nimeltään Matilda Karoliina Kaarlentytär s. 20.5.1875. Ne oli yhdistetty samaksi henkilöksi, vaikka Wallgrenin tytär oli syntynyt Tampereella ja Huitinmaan torpan tytär Nurmijärvellä.

Kaarle Fredrik Kaarlenpoika Huitinmaa Genissä

Kaarle Kustaanpoika Wallgren Genissä

Lopuksi

Genin peruskäyttäjä tarvitsee ajoittain apua kuraattorilta, kummilta tai pro-käyttäjältä. Peruskäyttäjänä pystyy tekemään yllättävän paljon. Tosin hakuja ei Genin sisällä pysty hyödyntämään eikä Google löydä kaikkia jo Genissä olevia profiileja. Itselläni on sen verran taustoja tutkittuna, että useimmiten löydän niitä käyttäen yhteyden henkilöihin, joita olen juuri lisännyt tai lisäämässä Geniin. Niistä on paljon hyötyä siinä, ettei tee tuplaprofiileja ja löytää tuplat yhdistääkseen ne.

Mikäli teet korjauksia profiileihin, on kohteliasta ilmoittaa korjauksista profiilien muille ylläpitäjille, sillä useimmilla ylläpitäjillä on tiedot jossain muuallakin kuin Genissä. Hyvän tavan mukaista on erityisesti korjauksia tehtäessä lisätä linkki tai tieto, mistä korjattu tieto on saatu. Itse olen saanut ystävällistä palautetta ilmoitettuani korjatusta virheestä.

Profiileihin on suotavaa merkitä kaikki löydetyt lähteet mielellään linkkeineen. Sekä kansallisarkiston että SSHY:n jäsensivujen kuviin saa linkit kyseisiltä sivuilta kopioitua. Itse en poista lisätiedoista mitään siellä olevaa väärääkään. Saatan merkitä, että tieto tai lähde on virheellinen.

Muista vielä, että Geniin ei saa viedä elävien henkilöiden tietoja ilman heidän lupaansa. Itse olen elossa olevista lisännyt vain itseni. Toinen tärkeä asia on se, ettei Geniin saisi viedä GEDGOM-tiedostoja, koska ne tuottavat tuplaprofiileja, joiden yhdistäminen on työlästä ja voi aiheuttaa virheitäkin. Yhdistämisessä pitää olla tarkkana, koska Geni vertailee vain nimiä. Olen saanut Geniltä yhdistämispyyntöjä koskien samannimisiä sisaruksia, joista ainakin toinen on kuollut pienenä. Ennen profiilien yhdistämistä tutki tarkkaan, että kyse on varmasti samasta henkilöstä. Jos olet epävarma, jätä yhdistämättä. Toivon, ettet merkitse yksityisiksi henkilöitä, joiden tiedot ovat jo julkisia.

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Olin viime kesänä tapaamassa pikkuserkkuani, joka näytti yhden hautakiven kuvaa. Hautakiven ihmiset liittyivät pikkuserkkuni pienenä orvoksi jääneen äidin hoitajiin. Olin jo aikaisemmin yrittänyt selvittää, oliko hoitajilla sukuyhteyttä hoidettavaan. Yhteyttä ei ollut löytynyt. Palasin vanhoihin tutkimuksiini ja suuntauduin Amerikkaan menneeseen henkilöön, jonka tiedoissa olin edellisellä tutkimuskerralla havainnut ristiriitaisuuksia muiden sukututkijoiden kirjaamina. Niinpä ryhdyin tutkimaan, mikä oli aiheuttanut ongelmia ja voiko niitä ratkoa.

Sekaannusta olivat aiheuttaneet kaksi Minnesotassa asunutta avioparia nimeltään Ivar ja Lempi Maki. Avioparien kaikkien neljän osapuolen juuret johtivat omiin juuriini, mikä lisäsi kiinnostustani.

Ivar Maki, kaksi miestä

Toinen Ivar oli lähtöisin Mäkisalon torpasta Hämeenkyrön Vesajärveltä. Tämä Ivar Abrahaminpoika syntyi 5.2.1892. Toinen Ivar oli Ivar Herman Hermaninpoika, joka syntyi Välimäen torpassa Kiikan Kinnalan kylässä 13.4.1892. Välimäestä tuli myöhemmin lohkotila. Ei siis ihme, että samana vuonna syntyneiden Ivarien ja heidän Lempi-vaimojensa tiedot ovat sotkeutuneet, sillä kumpikin Ivar oli lyhentänyt Amerikassa sukunimensä muotoon Maki, Mäkisalosta ja Välimäestä oli tullut Maki.

Kummallekin Ivarille olen löytänyt kuolintiedon FamilySearch-tietokannasta, joka on maksuton, mutta vaatii rekisteröitymisen. Mäkisalossa syntynyt Ivar Maki kuoli 7.6.1959 Carltonissa Minnesotassa. Kuolintiedossa on oikea syntymäaika. Lisäksi hänelle löytyy useampikin maahantulotieto vuodelta 1909. Yhdessä mainitaan isä Aappo Mäkisalo Hämeenkyrö. Myös rekisteröintitieto toisen maailmansodan ajalta on katsottavissa. Välimäessä syntynyt Ivar Herman Maki kuoli 8.10.1990 Saint Lousissa Minnesotassa. Kuolintiedossa mainitaan äiti Huhranpaa eli Huhdanpää. Hänellekin löytyy useita maahantulotietoja vuodelta 1910. Kahdessa mainitaan isä H. Välimäki Kinnala Kiikka.

Edellä mainituista kuolintiedosta huolimatta Ivar Herman Makin hautakiven yhteyteen Find a Grave -tietokannassa oli lisätty Hämeenkyrössä 5.2.1892 syntyneen Ivar Makin (e. Mäkisalon) syntymäaika ja -paikka, kutsuntatieto, vaimo ja tytär, vaikka Ivar Herman Makin (e. Välimäen). kuolintiedossa on oikea syntymäaika 13.4.1892 (tätä kirjoittaessani virheellinen tieto on vielä luettavissa).

Ivar Herman Makin e. Välimäen kuolintieto:

Ivar Herman Maki
Vital • Minnesota Death Index, 1908-2002
Name Ivar Herman Maki
Mother’s Name Huhranpaa
Event Type Death
Event Date 08 Oct 1990
Event Place Saint Louis, Minnesota
Typed or Handwritten T
Birth Date 13 Apr 1892
Mother’s Maiden Name Huhranpaa
Born in Minnesota N

Ivar Makin e. Mäkisalon kuolintieto:

Ivar Maki
Vital • Minnesota Death Index, 1908-2002
Name Ivar Maki
Mother’s Name Unknown
Event Type Death
Event Date 07 Jun 1959
Event Place Carlton, Minnesota
Typed or Handwritten T
Birth Date 05 Feb 1892
Mother’s Maiden Name Unknown
Born in Minnesota N

Hämeenkyrön Ivarin lähtökohta oli itselläni tiedossa. Kiikan Ivar Hermanin lähtötilanteen pystyin selvittämään, koska maahantulotiedoissa oli isän nimi ja kuolintiedossa äidin asuinpaikan nimi.

Lempi Susanna Maki, Ivar Makin e. Mäkisalon vaimo

Vaimojen alkuperän selvittäminen oli hieman työläämpää. Toiselle vaimolle löysin netistä oikean nimen Lempi Susanna Koivisto, mutta vääräksi osoittautuneen syntymäajan 2.1.1897. Tällä nimellä passitiedossa vuodelta 1914 oli lähtöpaikka Hämeenkyrö ja syntymävuosi 1890. Hämeenkyrön kastetuista löytyi Lempi Susanna Albertintytär Koivisto syntymäaikanaan 11.8.1890. Hänen perhettään olin tutkinut jo aiemmin, sillä hän oli isoäitini pikkuserkku. Hämeenkyrön rippikirjat ovat katsottavissa vuoteen 1911, mutta henkikirjoista näkyy, että Lempi oli kotonaan ainakin vielä maaliskuun 1914 (henkikirjan päiväys 4.4.1914), mutta ei enää vuonna 1915. Passitieto on kesäkuun lopulta 1914.

Vihkitieto 10.4.1915 on mielestäni tässä:

CARLTON       G-155            04/10/1915   MAKI, IVAR    KOIVISTA, LEMPI SUSANNA

Perheeseen syntyi kaksi lasta vuosina 1915 ja 1917. Kummankin syntymätiedossa on äidin sukunimi Koivista eli Koivisto. Lempi Susanna Makin oikeaa kuolintietoa en ole löytänyt, ellei kuolintieto ole tässä:

Maki, Lempi
Family name   Maki
Given name   Lempi
County   Carlton County
Date of death   Friday, 8 November 1918

Tämä sopisi kuolintiedoksi, koska pari vihittiin Carltonissa ja lapset syntyivät siellä eikä Lempiä ole merkitty väestönlaskentoihin 1910 eikä 1920. Tätä kirjoittaessani yritin vielä kerran etsiä kuolintietoa ja löysin FamilySearch-tietokannasta seuraavaa: Lampi Maki, s. 1890, k. 8.11.1918, isä Albert Koirrsto. Siinähän se oli. Koskaan ei kannata luovuttaa. Samalla löytyi Carltonista tarkempi kuolinpaikka Cloquet, Carlton, Minnesota, United States.

Lempi Maria Maki, Ivar Herman Makin e. Välimäen vaimo

Väestönlaskennoista saatoin päätellä, että Ivar Herman Makin vaimo oli syntynyt noin 1897 Suomessa. Löysin vihkitiedon, jonka mukaan Ivar Maki oli vihitty Lempi Altosen kanssa. Alkoi tuntua siltä, että yllä mainitulle Lempi Susanna Koivistolle merkitty syntymäaika 2.1.1897 voisi sopia tälle Ivar Hermanin vaimolle. Sopivaa syntymäpaikkaa ei heti löytynyt.

Frans ja Hilma Aaltosen mukana Amerikkaan muutti tytär Lempi. Maahantulotiedoista 1909 löytyi Fransin isä Juho Ritanitu, paikkakunta alkoi Ah… ja lääni oli Turun lääni. HisKin hakutoiminnalla Riitaniitun torppa löytyi Ahlaisista ja rippikirjoja selatessa löytyivät torpasta niin isä Juho kuin poika Frans. Seurasin Frans Viktor Juhonpoikaa, s. 14.6.1869 Ahlainen, joka avioitui Hilma Maria Jaakontytär Reinin, s. 26.3.1872 Merikarvia, kanssa 24.3.1889. Pariskunta kiersi Ahlaisten jälkeen Porissa, Suoniemellä ja Pirkkalassa palaten Poriin 1907. Mutta lapsia parilla ei ollut.

Lopulta huomasin, että muutossa Pirkkalasta Poriin 1907 parin mukaan tuli kasvattitytär Lempi Maria Viljanen (e. Fort), joka oli syntynyt 2.1.1897 Suoniemellä. Lempin syntyessä räätäliperhe asui Hämeenkyrössä, jonka kastettujen luettelossa Lempi Marian sanotaan kastetun Suoniemellä. Perhe muutti Hämeenkyröstä Pirkkalaan 1898. Lempin äiti Maria Vilhelmiina Henrikintytär kuoli lapsivuoteeseen 1902 ja Pirkkalan rippikirjan mukaan isä Kustaa Fredrik Viljanen e. Fort oli lähtenyt Amerikkaan 1901. Lempillä oli kaksi veljeä ja sisar. Nuoremman veljen kuoltua 16-vuotias vanhempi veli muutti Pirkkalasta Tampereelle 1909. Tyyne-sisaren jatkoa en ole tutkinut. Sukuyhteyttä Lempin vanhempien ja Aaltosen perheen välille en löytänyt. Perheet asuivat lähekkäin Pirkkalassa. Halusiko lapseton pariskunta auttaa orvoksi jäänyttä tyttöä, jää arvoitukseksi. Porin rippikirjaa Aaltosen perheen Amerikkaan lähdön ajalta ei vielä ole tutkittavissa, mutta maahantulotiedoissa perheenjäsenillä on oikeat tiedot.

Lempi Maria Aaltosen vihkitieto 21.7.1913 lienee tässä:

CARLTON       F-294             07/21/1913   MAKI, IVAR    ALTONEN, LEMPI

Lempi Marian ja Ivar Hermanin perheeseen syntyi ainakin kolme tytärtä, kaksi vuosina 1914 ja 1917, joista toiselle olen löytänyt syntymätiedon, jossa äiti on Altonen, ja toiselle kuolintiedon, jossa äiti on Lempi. Kolmannesta lapsesta on vain nimi sisaren muistokirjoituksessa, joten hän saattanut kuolla pienenä.

Lempi Maria Maki kuoli 23.8.1977 Carltonissa Minnesotassa. Kuolintiedossa on syntymäaika 2.1.1897.

Lopuksi huomasin, että MyHeritagesta ilman kirjautumistakin löytyi oikeita tietoja.

Lähteet:
KA ja SSHY: Hämeenkyrön, Kiikan, Ahlaisten, Merikarvian, Porin, Suoniemen ja Pirkkalan kirkonkirjat
FamilySeach
Geni ja MyHeritage
Find a Grave
Minnesotan vihittyjen sekä syntyneiden ja kuolleiden hakukoneet

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo

Tässä artikkelissa on kuvia seuran kevätretkeltä lauantaina 6.5. Vuonna 2009 syntyi Raaseporin kaupunki Tammisaaren, Karjaan ja Pohjan yhdistyessä. Matkakohteistamme Mustion linna sijaitsee Karjaan alueella ja Billnäsin sekä Fiskarsin ruukkialueet Pohjan alueella.

Kuvia Mustion linnasta ja linnan alueelta

Åminnegård

Kuvia Billnäsin ruukin bussikierrokselta Pinjaisten (Billnäs) kylässä

Kuvia kävelykierrokselta Fiskarsin ruukin alueella Fiskarin (Fiskars) kylässä

Voit lukea Raija Kanniston kirjoittaman kuvauksen retkestä seuran lehden Orpanan seuraavasta numerosta.

Kirjoittaja Marja-Leena Viilo