Matti Tapaninpoika Pärnäniemi

Tässä artikkelissa on tähänastinen selvitykseni isälinjastani noin sadan vuoden ajalta, suunnilleen 1700-luvun alusta 1800-luvun alkuun.  Tutkimusprosessin edetessä sain vastauksen joihinkin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin, mutta samalla löytyi lisää tutkittavaa. Sukututkimus ei ole koskaan valmis! Koska 1700-luvun loppupuolen  kirkonrakentaja Matti Åkerblom liittyy samaan sukuun, tein myös katsauksen hänen elämästään ja työurastaan.

Perinteisellä sukututkimuksella löydetyn isälinjan oikeellisuus on hyvä varmistaa Y-DNA-tutkimuksella, ja näin tein minäkin. Se osoitti, että isälinja menee Hämeeseen, joten oikeilla jäljillä ollaan.

Sukumme suoraa miespuoleista linjaa seuraten kantaisä Matti Tapaninpoika (synt. 1693) oli Eräjärven Längelmäveden rannalla olevan Koppalan (tila oli myös nimeltään Wetterkulla)  ratsutilan torppari. Torpan nimi oli Pärnäniemi. Pärnäniemi sijaitsee Koljonselän rannalla Oriveden kirkolta n. viisi kilometriä kaakkoon. Matti Tapaninpojalla oli 13 lasta ja kaksi vaimoa. Ensimmäisen vaimon, Beata Nilsintytär Päilahden kanssa hänelle siunaantui yhdeksän lasta, mm. esi-isäni Tuomas Matinpoika, joka  syntyi vuonna 1727, ja v. 1740 syntynyt Matti Matinpoika. Tämä Matti  oli kirkonrakentaja, Hämeen lääninrakennusmestari Matti Åkerblom. Matti Tapaninpoika Pärnäniemi menee vielä  60-vuotiaana uuteen avioliittoon, ja lapsiakin syntyy vielä neljä, mutta vain yksi näistä elää aikuisikään asti.

Matti Matinpoika Pärnä, Åkerblom

Matti Åkerblom kuului 1700-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiin kirkonrakentajiin. Hän syntyi Eräjärven Koppalan kylässä Pärnäniemen torpassa 18.7.1740 ja asui siellä lapsuutensa. Matti Matinpoika lähti Turkuun opintielle 20-vuotiaana (Gardberg). Sukunimen Åkerblom Matti sai Turussa. Eri lähteistä löysin erilaisia kantoja siitä, kenen oppiin Matti ensiksi lähti. Koukkulan (s. 360) mukaan Matti oli muurarimestari, myöhemmin kaupunginarkkitehti Kristian Schröderin oppilaana.  Myös Klemetti (s. 145-6) arvelee, että Matti oli Schröderillä. Uudemmassa lähteessä, Gardbergin artikkelissa lukee, että Matti olisi ollut Turkuun tultuaan ensin kolme vuotta renkinä tehtailija Hans Henrik Wechterin talossa; Wechter oli verkatehtailija.

Turussa asui samoihin aikoihin myös muurarinkisälli Anders Åkerblom, joka myös saattoi olla Kristian Schröderin oppilaana, joten sekaannuksen vaara on suuri.  Tämä Anders oli vanhempi kisälli, jolla oli jo perhettäkin. Vuosien 1759-63 henkikirjoista löytyy Åkerblomin nimi Schröderin talosta eteläisen korttelin numerosta 570, Antilasta. Turun ruotsalaisen seurakunnan rippikirjasta 1760-68 löydän kuitenkin varmasti oikean Matti Matinpojan (kohdasta Gesäller och lärgåsser), koska syntymävuosi on 1740.

Turun kaupunginarkistosta löytyi ratkaiseva tieto. Kaupunginarkistossa on  ammattikunta-aineistoa Turussa toimineista käsityöläisistä, mm. mestari- ja kisälliluetteloita, ammattikunnan pöytäkirjoja ja tiliasiakirjoja. Aineistot eivät ole elektronisena. Sieltä kirvesmiesten ammattikunnan pöytäkirjasta vuodelta 1763 löytyi tieto, että Matti Matinpoika Åkerlund (huom. nimi väärin), 25-vuotias, Koppalan kylästä Orivedeltä, on hyväksytty kirvesmiehen oppiin työskenneltyään kolme vuotta tehtailija Hans Henrik Wechterillä.

Wechterin tehdas sijaitsi torikorttelissa tontilla numero 101, mutta henkikirjoista ei löydy Mattia sieltä. Sen sijaan rippikirjoissa on siinä numerossa eräs renki Matts Mattsson; ei kuitenkaan selviä syntymävuosi.

Kirvesmiesten ammattikunnan  johdossa oli tuolloin kuuluisa kirkonrakentaja Antti Piimänen. Viiden vuoden kuluttua Matti valmistui kisälliksi ja siitä viiden vuoden kuluttua mestariksi. (Gardberg) Henkikirjoissa Piimänen löytyy Turun torikorttelin tonteilta 106-7, tontit sijaitsivat lähellä Wechterin tehdasta. Minulle ei kuitenkaan sattunut niissä numeroissa silmään Åkerblomia eikä edes Mattia.

Matti muutti  takaisin Hämeeseen  v. 1775. Hän oli aloittanut ensimmäisen työnsä Hämeessä vuonna 1774,  Oriveden kirkon, joka kuitenkin paloi jo v. 1779 sisämaalaustöiden aikana. Se edusti lounaissuomalaista kirkkotyyppiä, pitkääkirkkoa, jossa Piimäsen mallin mukaan kellotapuli ei ollut erillinen, vaan liitetty tornina kirkon länsipäätyyn. Kellotapulin torni on sipulin muotoinen, ja torni sai Åkerbomin myöhemmissä kirkoissa yhä rehevämpiä muotoja. Åkerblom rakensi tämän mallin mukaan myöhemmin kolme yhä säilynyttä kirkkoa, Kuorevedelle 1779, Kuruun 1781 (rakennustyöt hoiti Matti Åkergren) ja Pihlajavedelle 1780-1782. Kurun kirkkoa on pidetty kauneimpana esimerkkinä tästä kirkkotyypistä. (Gardberg)

Vuosina 1777-8 Matin johdolla rakennettiin kirkko Ruovedelle. Matti ehdotti pitäjänkokouksessa jälleen pitkänkirkon mallia, mutta ruoveteläiset halusivat pohjalaistyylisen ristikirkon. Ristikirkon sakarien väliset sisä- ja ulkokulmat viistettiin.  Sisäviisteitä Matti ehdotti “seurakunnan mukavuudeksi”: silloin olisi parempi näkyvyys sivusakaroista alttarille. Tuloksena oli  24-kulmainen ristikirkko.  Samanlainen kirkko oli juuri valmistunut (vuonna 1777) ensimmäisenä Suomessa Kuortaneelle. Rakennusmestari oli Antti Hakola. (Koukkula s. 361-2; Gardberg) Petterssonin mukaan (s. 135) Matti oli Kuortaneelta saanut 24-kulmaisen kirkon pohjakaavan, mutta liitti kirkkoon lounaissuomalaisia piirteitä ja välikattokupolin.

Ruoveden kirkon alkuperäisiä piirustuksia ei hyväksytty Tukholman intendenttikonttorissa, kuten siihen aikaan usein kävi. Vasta vuonna 1780 kuningas hyväksyi intendenttikonttorin laatimat uudet piirustukset. Kirkko oli kuitenkin tuolloin ollut jo kaksi vuotta pystyssä. (Koukkula s. 361)

Ruoveden kirkon rakennustöissä Matti Åkerblomilla oli apunaan sisarenpoikansa Matti Juhanpoika. Hänestä  tuli itsenäinen kirkonrakentaja, joka käytti nimeä Matti Åkergren. (Gardberg)

Ruoveden jälkeen Åkerblom rakensi vielä uusia ristikirkkoja,  Orivedelle 1780-1781, Kuhmoisiin 1784-1785, Teiskoon 1787-1788, Nurmijärvelle 1793 ja Tyrväntöön 1799-1800. Ne olivat kaikki sisäviisteisiä. Oriveden kirkko paloi vuonna 1958, muut ovat säilyneet. (Gardberg) 

Tyrvännön kirkon piirustukset Åkerblom on päivännyt Tampereella 5.11.1796 (Klemetti s. 162). Matti ei  koskaan rakentanut kirkkoa vasta perustetulle Tampereelle. Tamperelaiset kuuluivat aluksi Messukylän seurakuntaan, ainakin vuoteen 1786. Tamperelaiset saivat silloin oman (ruotsinkielisen) papin ja saarnahuoneen. Irtiottoa emäseurakunnasta ja omaa kirkkoa suunniteltiin, ja v. 1800 Åkerblomilta oli saatu kirkon piirustukset ja materiaaliesityskin. Kaupungin keräämä raha ei silloin kuitenkaan riittänyt kirkon kustannuksiin, ja kesti vuoteen 1824, ennenkuin keskustorilla oleva kirkko valmistui. Suunnittelijana oli Carlo Bassi. (Arajärvi s. 501-4; Wikipedia; Helin s. 33)

Juuri ennen Suomen sotaa v. 1807 Åkerblom laati piirustukset uuteen Eräjärven kirkkoon ja tapuliin. Sota kuitenkin viivästytti suunnitelmia ja loppujen lopuksi kirkon toteutti sisarenpoika Matti Åkergren, se valmistui 1821. (Mikkola s. 35-6)

Matti oli kaksi kertaa naimisissa, mutta häneltä ei jäänyt jälkeläisiä. Hän solmi uuden avioliiton vielä 66-vuotiaana vuonna 1806 ja syntyi Eric Johan, joka kuoli 6-vuotiaana v. 1813. Matti itse kuoli Oriveden Vehkalahdella vuonna 1819.

Tuomas Matinpoika Kopplin ja suku

Matti Åkerblomin vanhemmasta veljestä ja esi-isästäni Tuomas Matinpojasta (synt. 1727) tuli Eräjärven Koppalan ratsutilan rakuuna ja  Ilomäki-nimisen torpan torppari. Koppala oli Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväkirykmentin alisen Hollolan komppanian ratsutila nro 25. 1500-luvulla se oli itsenäinen talonpoikaistila, varakas ratsumiestalo. (Mikkola s. 28 ja 31). Tuomas Matinpojan sukunimi kirkonkirjoissa ja tuomiokirjoissa oli Kopplin, sotilasnimi oli Falckensten.  Vaimo oli kotoisin Koppalan toisesta torpasta Kullanpäästä.

Tuomas Matinpojan poika Tuomas Tuomaanpoika syntyi Koppalan kylässä vuonna 1762 ja muutti poikansa perässä Pohjanmaalle, Kuortaneelle, heti Suomen sodan jälkeen vuonna 1810.  Tuomas Tuomaanpojan  vanhin poika oli hänkin Tuomas. Tämä Tuomas syntyi v. 1787 Ilomäessä ja meni naimisiin Kuortaneen Hallilan talon tyttären kanssa. Muuttokirjan mukaan hän muutti Kuortaneelle 27.3.1810 ‎‎(drengen Thomas Thomasson)‎‎ ja meni naimisiin kuukauden kuluttua 29.4.1810.  Pariskunnan esikoinen Juha syntyi syyskuussa.

Miten hämäläinen Tuomas sitten tapasi Kuortaneen talon tyttären? Tätä olen miettinyt tutkiessani Hämeen sukuhaaraa. Kuvittelin mielessäni jotain romanttista kohtaamista Suomen sodassa. Suomen sodan ratkaisevat (ja verisimmät) taistelut käytiin Kuortaneen Ruonalla ja Salmella 31.8–2.9.1808. Tuomas ei kuitenkaan ollut sotilas, vaikka suvussa sotilaita olikin. Hallilan talon tytär ei myöskään ollut mikään neiti-ihminen, vaan nuori leski, Sanna Iisakintytär Ala-Hallila. Edellinen mies Heikki Vilpunpoika Hautamäki oli kuollut Suomen sodan aikaan, ehkä jopa sen seurauksena. Myös siviilejä tapettiin Kuortaneella, mutta heitä kuoli myös punatautiin, jonka sotilaat toivat tullessaan. Uusi mies, Tuomas Tuomaanpoika, löytyi kovin äkkiä. Mutta kuten tiedetään, siihen aikaan uusi isäntä piti saada nopeasti taloon.

Kuortane oli vanhastaan maanteiden risteysasema.  Pitäjän halki valmistui vuonna 1786 Vaasan ja Kuopion välinen tieyhteys. Kuortaneen kautta kulkeva Oriveden-Ruoveden-Uudenkaarlepyyn tie oli 1700-luvulla yksi Suomen pääteistä, ja siinä liikkui matkustajia etenkin talviseen aikaan.  Käsiini sattui joskus kirja:  “Rökkään kutua: historiaa ja tarinoita entisestä Eräjärven pitäjästä”, jonka sivulla   325 kerrotaan, että 1800-luvun puolivälissä eräjärveläiset kävivät kauppamatkoilla Pohjanmaan rannikkokaupungeissa, mm. Vaasassa. Myyntitavaroina heillä oli pellavia ja papuja. Matkalla yövyttiin yleensä Kuortaneella. Häme oli kuuluisa pellavistaan 1700-1800-luvuilla, mutta vilja oli kuitenkin tärkein tuote, jota vietiin tapulikaupunkeihin. Vanhan-Ruoveden historiassa (Sillanpää) sivulla 233 sanotaan, että rannikkokaupunkeihin kuljetettiin jopa paloviinaa 1800-luvulla ja sitä vietiin myös Kuortaneelle tuhansia kannuja vuosittain!

Ehkä Tuomas Tuomaanpoika tutustui Kuortaneen Hallilan talon tyttäreen kauppamatkallaan yöpyessään Kuortaneella!  Tuomaksen vanhemmat muuttivat Ala-Hallilaan saman vuoden syksyllä, ja veli Juha, esi-isäni, muutti Ala-Hallilan talon rengiksi, ja perheen tytär Liisakin muutti Kuortaneelle vuonna 1816.

Entä voisiko Matti Åkerblom liittyä asiaan? Mahdollisesti Tuomas Tuomaanpoika (vanhempi) oli mukana setänsä kirkonrakennushankkeissa eri puolilla Hämettä ja Pohjanmaallakin. Tätä varten tutkin Tuomas Tuomaanpojan polkuja kirkonkirjoista ja henkikirjoistakin. Vuonna 1794 Tuomas Tuomaanpoika muutti perheineen kotitorpastaan Eräjärven Ilomäestä Messukylän Nurmeen, Nattarin talon lampuotiksi eli vuokraviljelijäksi. Messukylän suurpitäjä käsitti siihen aikaan myös Aitolahden  alueet, Nurmen kylä oli Aitolahdessa.  Esi-isäni Juha Tuomaanpoika on syntynyt Nattarissa vuonna 1795. Nattarin talon omisti tuolloin Henrik Numfelt, Messukylän siltavouti (Arajärvi s. 706). Tuomas Tuomaanpojan perheen lapsista neljä kuoli Nattarissa. Vanhin lapsi, Sofia nimeltään, kuoli siellä 15-vuotiaana isorokkoon v. 1797. Alueella kärsittiin ankarista kulkutaudeista siihen aikaan (Arajärvi s. 190).

Matti Åkerblom teki Messukylän vanhan kirkon korjauksia samoihin aikoihin (vuosina 1796-7) ja 1790-luvun lopulla sinne rakennettiin uusi kellotapulikin. Itse kirkkohan on peräisin keskiajalta ja on Tampereen vanhin rakennus. Suurimpia muutoksia olivat asehuoneen muuttaminen kirkon sivusakaraksi, puisen eteisen rakentaminen länsipäätyyn, seinien korottaminen hirsirakenteella sekä katon vuoraaminen tynnyriholviksi  (Wikipedia). Myös sisätilojen kaunis puutyö oli Matin käsialaa: penkit, parvekkeen etulistat ja ikkunanpuitteet (Helin s. 20). Samoihin aikoihin, v. 1798,  Åkerblom rakensi vielä Teiskoon kellotapulin.

Seuraavaksi  Tuomas Tuomaanpojan perhe muuttaa Pihlajavedelle, todennäköisesti Tuomaksen veljen Simo Tuomaanpojan (synt. 1769) perässä.  Simo Tuomaanpoika  saattoi  myös olla mukana setänsä Matti Åkerblomin rakennuksilla. Åkerblomin johdolla rakennettiin Pihlajavedelle kirkko 1780-82, nykyiseltä nimeltään Pihlajaveden vanha kirkko. Yleensä näissä kirkkojen rakennustöissä käytettiin paikkakunnalla asuvia talonpoikia.

Simo Tuomaanpoika löytyy Pihlajaveden rippikirjasta 1788-1793 Kömi-talosta ja myöhemmin hän menee naimisiin talon tyttären kanssa ja päätyy isännäksi Kömiin. Tuomas Tuomaanpojan perhe, jossa on enää kolme lasta, löytyy Keuruun rippikirjasta 1801-1806 Kömin Kulmalan torpasta. Simon toinen vaimo on Maria Matintytär Kokki, kotoisin Messukylän Kokista, joka oli Nattarin naapuritalo, joten Simo lienee tutustunut vaimoonsa veljensä Tuomaksen kautta.

Vuodet 1807-10 Tuomas Tuomaanpojan perhe asui Keuruulla Karimon torpassa. Tämä Pihlajaveden kylässä oleva torppa oli perustettu vuonna 1790 (Sillanpää  s. 416).  Sieltä perhe muutti Kuortaneelle. Tuomas Tuomaanpoika (vanhempi) kuoli Kuortaneella vuonna 1832 suntiona (unilukkarina), ja sukumme jatkui siellä.

Lähteet:

Arajärvi, Kirsti
Messukylän-Teiskon-Aitolahden historia.
Tampere: Tampereen kaupunki, Teiskon ja Aitolahden kunnat, 1954.

Helin, Martti
Tampereen kirkot ja hautausmaat.
[Tampere]: Tampere-seura, 1992.

Klemetti, Heikki
Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla.
Porvoo: WSOY, 1927.

Koukkula, Tuomo
Vanhan-Ruoveden historia II:1 : Kuru, Pohjaslahti, Ruovesi, Vilppula ja Virrat isostavihasta 1860-luvulle.
[Ruovesi]: Vanhan-Ruoveden historiatoimikunta, 1967.

Mikkola, Martti, Jutikkala, Eino, Poppius, Liisa
Längelmäveden seudun historia II : Eräjärven historia II.
Hämeenlinna: Eräjärven kunta, 1954.

Rökkään kutua: historiaa ja tarinoita entisestä Eräjärven pitäjästä.
Toimittajat: Raitio, Raine, Hakala, Hannu, Koskinen, Reetta.
[Orivesi]: Eräjärvi-Seura, 2003.

Sillanpää, L. A.
Vanhan-Ruoveden historia II:2 : Keuruu, Multia, Mänttä, Pihlajavesi ja Ähtäri isostavihasta 1860-luvulle.
[Ruovesi]: Vanhan-Ruoveden historiatoimikunta, 1969.

Elektroniset lähteet:

Eräjärven, Oriveden, Turun, Pihlajaveden, Keuruun, Messukylän ja Kuortaneen rippikirjat ja henkikirjat

Gardberg, C. J.: Åkerblom, Matti. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997 (viitattu 27.11.2025)
URN:NBN:fi-fe20051410

Pettersson, Lars
Kaksikymmentäneljäkulmaisen ristikirkon syntyongelmia.
Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 79, 1978.
https://edition.fi/smy/catalog/view/903/849/3355 (viitattu 27.11.2025)

Wikipedia, Messukylän vanha kirkko:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Messukyl%C3%A4n_vanha_kirkko (viitattu 27.11.2025)

Wikipedia, Tampereen vanha kirkko:
 https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanha_kirkko_(Tampere) (viitattu 27.11.2025)

Kirjoittaja Kaija Ranta-Puska