Matti Tapaninpoika Pärnäniemi

Tässä artikkelissa on tähänastinen selvitykseni isälinjastani noin sadan vuoden ajalta, suunnilleen 1700-luvun alusta 1800-luvun alkuun.  Tutkimusprosessin edetessä sain vastauksen joihinkin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin, mutta samalla löytyi lisää tutkittavaa. Sukututkimus ei ole koskaan valmis! Koska 1700-luvun loppupuolen  kirkonrakentaja Matti Åkerblom liittyy samaan sukuun, tein myös katsauksen hänen elämästään ja työurastaan.

Perinteisellä sukututkimuksella löydetyn isälinjan oikeellisuus on hyvä varmistaa Y-DNA-tutkimuksella, ja näin tein minäkin. Se osoitti, että isälinja menee Hämeeseen, joten oikeilla jäljillä ollaan.

Sukumme suoraa miespuoleista linjaa seuraten kantaisä Matti Tapaninpoika (synt. 1693) oli Eräjärven Längelmäveden rannalla olevan Koppalan (tila oli myös nimeltään Wetterkulla)  ratsutilan torppari. Torpan nimi oli Pärnäniemi. Pärnäniemi sijaitsee Koljonselän rannalla Oriveden kirkolta n. viisi kilometriä kaakkoon. Matti Tapaninpojalla oli 13 lasta ja kaksi vaimoa. Ensimmäisen vaimon, Beata Nilsintytär Päilahden kanssa hänelle siunaantui yhdeksän lasta, mm. esi-isäni Tuomas Matinpoika, joka  syntyi vuonna 1727, ja v. 1740 syntynyt Matti Matinpoika. Tämä Matti  oli kirkonrakentaja, Hämeen lääninrakennusmestari Matti Åkerblom. Matti Tapaninpoika Pärnäniemi menee vielä  60-vuotiaana uuteen avioliittoon, ja lapsiakin syntyy vielä neljä, mutta vain yksi näistä elää aikuisikään asti.

Matti Matinpoika Pärnä, Åkerblom

Matti Åkerblom kuului 1700-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiin kirkonrakentajiin. Hän syntyi Eräjärven Koppalan kylässä Pärnäniemen torpassa 18.7.1740 ja asui siellä lapsuutensa. Matti Matinpoika lähti Turkuun opintielle 20-vuotiaana (Gardberg). Sukunimen Åkerblom Matti sai Turussa. Eri lähteistä löysin erilaisia kantoja siitä, kenen oppiin Matti ensiksi lähti. Koukkulan (s. 360) mukaan Matti oli muurarimestari, myöhemmin kaupunginarkkitehti Kristian Schröderin oppilaana.  Myös Klemetti (s. 145-6) arvelee, että Matti oli Schröderillä. Uudemmassa lähteessä, Gardbergin artikkelissa lukee, että Matti olisi ollut Turkuun tultuaan ensin kolme vuotta renkinä tehtailija Hans Henrik Wechterin talossa; Wechter oli verkatehtailija.

Turussa asui samoihin aikoihin myös muurarinkisälli Anders Åkerblom, joka myös saattoi olla Kristian Schröderin oppilaana, joten sekaannuksen vaara on suuri.  Tämä Anders oli vanhempi kisälli, jolla oli jo perhettäkin. Vuosien 1759-63 henkikirjoista löytyy Åkerblomin nimi Schröderin talosta eteläisen korttelin numerosta 570, Antilasta. Turun ruotsalaisen seurakunnan rippikirjasta 1760-68 löydän kuitenkin varmasti oikean Matti Matinpojan (kohdasta Gesäller och lärgåsser), koska syntymävuosi on 1740.

Turun kaupunginarkistosta löytyi ratkaiseva tieto. Kaupunginarkistossa on  ammattikunta-aineistoa Turussa toimineista käsityöläisistä, mm. mestari- ja kisälliluetteloita, ammattikunnan pöytäkirjoja ja tiliasiakirjoja. Aineistot eivät ole elektronisena. Sieltä kirvesmiesten ammattikunnan pöytäkirjasta vuodelta 1763 löytyi tieto, että Matti Matinpoika Åkerlund (huom. nimi väärin), 25-vuotias, Koppalan kylästä Orivedeltä, on hyväksytty kirvesmiehen oppiin työskenneltyään kolme vuotta tehtailija Hans Henrik Wechterillä.

Wechterin tehdas sijaitsi torikorttelissa tontilla numero 101, mutta henkikirjoista ei löydy Mattia sieltä. Sen sijaan rippikirjoissa on siinä numerossa eräs renki Matts Mattsson; ei kuitenkaan selviä syntymävuosi.

Kirvesmiesten ammattikunnan  johdossa oli tuolloin kuuluisa kirkonrakentaja Antti Piimänen. Viiden vuoden kuluttua Matti valmistui kisälliksi ja siitä viiden vuoden kuluttua mestariksi. (Gardberg) Henkikirjoissa Piimänen löytyy Turun torikorttelin tonteilta 106-7, tontit sijaitsivat lähellä Wechterin tehdasta. Minulle ei kuitenkaan sattunut niissä numeroissa silmään Åkerblomia eikä edes Mattia.

Matti muutti  takaisin Hämeeseen  v. 1775. Hän oli aloittanut ensimmäisen työnsä Hämeessä vuonna 1774,  Oriveden kirkon, joka kuitenkin paloi jo v. 1779 sisämaalaustöiden aikana. Se edusti lounaissuomalaista kirkkotyyppiä, pitkääkirkkoa, jossa Piimäsen mallin mukaan kellotapuli ei ollut erillinen, vaan liitetty tornina kirkon länsipäätyyn. Kellotapulin torni on sipulin muotoinen, ja torni sai Åkerbomin myöhemmissä kirkoissa yhä rehevämpiä muotoja. Åkerblom rakensi tämän mallin mukaan myöhemmin kolme yhä säilynyttä kirkkoa, Kuorevedelle 1779, Kuruun 1781 (rakennustyöt hoiti Matti Åkergren) ja Pihlajavedelle 1780-1782. Kurun kirkkoa on pidetty kauneimpana esimerkkinä tästä kirkkotyypistä. (Gardberg)

Vuosina 1777-8 Matin johdolla rakennettiin kirkko Ruovedelle. Matti ehdotti pitäjänkokouksessa jälleen pitkänkirkon mallia, mutta ruoveteläiset halusivat pohjalaistyylisen ristikirkon. Ristikirkon sakarien väliset sisä- ja ulkokulmat viistettiin.  Sisäviisteitä Matti ehdotti “seurakunnan mukavuudeksi”: silloin olisi parempi näkyvyys sivusakaroista alttarille. Tuloksena oli  24-kulmainen ristikirkko.  Samanlainen kirkko oli juuri valmistunut (vuonna 1777) ensimmäisenä Suomessa Kuortaneelle. Rakennusmestari oli Antti Hakola. (Koukkula s. 361-2; Gardberg) Petterssonin mukaan (s. 135) Matti oli Kuortaneelta saanut 24-kulmaisen kirkon pohjakaavan, mutta liitti kirkkoon lounaissuomalaisia piirteitä ja välikattokupolin.

Ruoveden kirkon alkuperäisiä piirustuksia ei hyväksytty Tukholman intendenttikonttorissa, kuten siihen aikaan usein kävi. Vasta vuonna 1780 kuningas hyväksyi intendenttikonttorin laatimat uudet piirustukset. Kirkko oli kuitenkin tuolloin ollut jo kaksi vuotta pystyssä. (Koukkula s. 361)

Ruoveden kirkon rakennustöissä Matti Åkerblomilla oli apunaan sisarenpoikansa Matti Juhanpoika. Hänestä  tuli itsenäinen kirkonrakentaja, joka käytti nimeä Matti Åkergren. (Gardberg)

Ruoveden jälkeen Åkerblom rakensi vielä uusia ristikirkkoja,  Orivedelle 1780-1781, Kuhmoisiin 1784-1785, Teiskoon 1787-1788, Nurmijärvelle 1793 ja Tyrväntöön 1799-1800. Ne olivat kaikki sisäviisteisiä. Oriveden kirkko paloi vuonna 1958, muut ovat säilyneet. (Gardberg) 

Tyrvännön kirkon piirustukset Åkerblom on päivännyt Tampereella 5.11.1796 (Klemetti s. 162). Matti ei  koskaan rakentanut kirkkoa vasta perustetulle Tampereelle. Tamperelaiset kuuluivat aluksi Messukylän seurakuntaan, ainakin vuoteen 1786. Tamperelaiset saivat silloin oman (ruotsinkielisen) papin ja saarnahuoneen. Irtiottoa emäseurakunnasta ja omaa kirkkoa suunniteltiin, ja v. 1800 Åkerblomilta oli saatu kirkon piirustukset ja materiaaliesityskin. Kaupungin keräämä raha ei silloin kuitenkaan riittänyt kirkon kustannuksiin, ja kesti vuoteen 1824, ennenkuin keskustorilla oleva kirkko valmistui. Suunnittelijana oli Carlo Bassi. (Arajärvi s. 501-4; Wikipedia; Helin s. 33)

Juuri ennen Suomen sotaa v. 1807 Åkerblom laati piirustukset uuteen Eräjärven kirkkoon ja tapuliin. Sota kuitenkin viivästytti suunnitelmia ja loppujen lopuksi kirkon toteutti sisarenpoika Matti Åkergren, se valmistui 1821. (Mikkola s. 35-6)

Matti oli kaksi kertaa naimisissa, mutta häneltä ei jäänyt jälkeläisiä. Hän solmi uuden avioliiton vielä 66-vuotiaana vuonna 1806 ja syntyi Eric Johan, joka kuoli 6-vuotiaana v. 1813. Matti itse kuoli Oriveden Vehkalahdella vuonna 1819.

Tuomas Matinpoika Kopplin ja suku

Matti Åkerblomin vanhemmasta veljestä ja esi-isästäni Tuomas Matinpojasta (synt. 1727) tuli Eräjärven Koppalan ratsutilan rakuuna ja  Ilomäki-nimisen torpan torppari. Koppala oli Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväkirykmentin alisen Hollolan komppanian ratsutila nro 25. 1500-luvulla se oli itsenäinen talonpoikaistila, varakas ratsumiestalo. (Mikkola s. 28 ja 31). Tuomas Matinpojan sukunimi kirkonkirjoissa ja tuomiokirjoissa oli Kopplin, sotilasnimi oli Falckensten.  Vaimo oli kotoisin Koppalan toisesta torpasta Kullanpäästä.

Tuomas Matinpojan poika Tuomas Tuomaanpoika syntyi Koppalan kylässä vuonna 1762 ja muutti poikansa perässä Pohjanmaalle, Kuortaneelle, heti Suomen sodan jälkeen vuonna 1810.  Tuomas Tuomaanpojan  vanhin poika oli hänkin Tuomas. Tämä Tuomas syntyi v. 1787 Ilomäessä ja meni naimisiin Kuortaneen Hallilan talon tyttären kanssa. Muuttokirjan mukaan hän muutti Kuortaneelle 27.3.1810 ‎‎(drengen Thomas Thomasson)‎‎ ja meni naimisiin kuukauden kuluttua 29.4.1810.  Pariskunnan esikoinen Juha syntyi syyskuussa.

Miten hämäläinen Tuomas sitten tapasi Kuortaneen talon tyttären? Tätä olen miettinyt tutkiessani Hämeen sukuhaaraa. Kuvittelin mielessäni jotain romanttista kohtaamista Suomen sodassa. Suomen sodan ratkaisevat (ja verisimmät) taistelut käytiin Kuortaneen Ruonalla ja Salmella 31.8–2.9.1808. Tuomas ei kuitenkaan ollut sotilas, vaikka suvussa sotilaita olikin. Hallilan talon tytär ei myöskään ollut mikään neiti-ihminen, vaan nuori leski, Sanna Iisakintytär Ala-Hallila. Edellinen mies Heikki Vilpunpoika Hautamäki oli kuollut Suomen sodan aikaan, ehkä jopa sen seurauksena. Myös siviilejä tapettiin Kuortaneella, mutta heitä kuoli myös punatautiin, jonka sotilaat toivat tullessaan. Uusi mies, Tuomas Tuomaanpoika, löytyi kovin äkkiä. Mutta kuten tiedetään, siihen aikaan uusi isäntä piti saada nopeasti taloon.

Kuortane oli vanhastaan maanteiden risteysasema.  Pitäjän halki valmistui vuonna 1786 Vaasan ja Kuopion välinen tieyhteys. Kuortaneen kautta kulkeva Oriveden-Ruoveden-Uudenkaarlepyyn tie oli 1700-luvulla yksi Suomen pääteistä, ja siinä liikkui matkustajia etenkin talviseen aikaan.  Käsiini sattui joskus kirja:  “Rökkään kutua: historiaa ja tarinoita entisestä Eräjärven pitäjästä”, jonka sivulla   325 kerrotaan, että 1800-luvun puolivälissä eräjärveläiset kävivät kauppamatkoilla Pohjanmaan rannikkokaupungeissa, mm. Vaasassa. Myyntitavaroina heillä oli pellavia ja papuja. Matkalla yövyttiin yleensä Kuortaneella. Häme oli kuuluisa pellavistaan 1700-1800-luvuilla, mutta vilja oli kuitenkin tärkein tuote, jota vietiin tapulikaupunkeihin. Vanhan-Ruoveden historiassa (Sillanpää) sivulla 233 sanotaan, että rannikkokaupunkeihin kuljetettiin jopa paloviinaa 1800-luvulla ja sitä vietiin myös Kuortaneelle tuhansia kannuja vuosittain!

Ehkä Tuomas Tuomaanpoika tutustui Kuortaneen Hallilan talon tyttäreen kauppamatkallaan yöpyessään Kuortaneella!  Tuomaksen vanhemmat muuttivat Ala-Hallilaan saman vuoden syksyllä, ja veli Juha, esi-isäni, muutti Ala-Hallilan talon rengiksi, ja perheen tytär Liisakin muutti Kuortaneelle vuonna 1816.

Entä voisiko Matti Åkerblom liittyä asiaan? Mahdollisesti Tuomas Tuomaanpoika (vanhempi) oli mukana setänsä kirkonrakennushankkeissa eri puolilla Hämettä ja Pohjanmaallakin. Tätä varten tutkin Tuomas Tuomaanpojan polkuja kirkonkirjoista ja henkikirjoistakin. Vuonna 1794 Tuomas Tuomaanpoika muutti perheineen kotitorpastaan Eräjärven Ilomäestä Messukylän Nurmeen, Nattarin talon lampuotiksi eli vuokraviljelijäksi. Messukylän suurpitäjä käsitti siihen aikaan myös Aitolahden  alueet, Nurmen kylä oli Aitolahdessa.  Esi-isäni Juha Tuomaanpoika on syntynyt Nattarissa vuonna 1795. Nattarin talon omisti tuolloin Henrik Numfelt, Messukylän siltavouti (Arajärvi s. 706). Tuomas Tuomaanpojan perheen lapsista neljä kuoli Nattarissa. Vanhin lapsi, Sofia nimeltään, kuoli siellä 15-vuotiaana isorokkoon v. 1797. Alueella kärsittiin ankarista kulkutaudeista siihen aikaan (Arajärvi s. 190).

Matti Åkerblom teki Messukylän vanhan kirkon korjauksia samoihin aikoihin (vuosina 1796-7) ja 1790-luvun lopulla sinne rakennettiin uusi kellotapulikin. Itse kirkkohan on peräisin keskiajalta ja on Tampereen vanhin rakennus. Suurimpia muutoksia olivat asehuoneen muuttaminen kirkon sivusakaraksi, puisen eteisen rakentaminen länsipäätyyn, seinien korottaminen hirsirakenteella sekä katon vuoraaminen tynnyriholviksi  (Wikipedia). Myös sisätilojen kaunis puutyö oli Matin käsialaa: penkit, parvekkeen etulistat ja ikkunanpuitteet (Helin s. 20). Samoihin aikoihin, v. 1798,  Åkerblom rakensi vielä Teiskoon kellotapulin.

Seuraavaksi  Tuomas Tuomaanpojan perhe muuttaa Pihlajavedelle, todennäköisesti Tuomaksen veljen Simo Tuomaanpojan (synt. 1769) perässä.  Simo Tuomaanpoika  saattoi  myös olla mukana setänsä Matti Åkerblomin rakennuksilla. Åkerblomin johdolla rakennettiin Pihlajavedelle kirkko 1780-82, nykyiseltä nimeltään Pihlajaveden vanha kirkko. Yleensä näissä kirkkojen rakennustöissä käytettiin paikkakunnalla asuvia talonpoikia.

Simo Tuomaanpoika löytyy Pihlajaveden rippikirjasta 1788-1793 Kömi-talosta ja myöhemmin hän menee naimisiin talon tyttären kanssa ja päätyy isännäksi Kömiin. Tuomas Tuomaanpojan perhe, jossa on enää kolme lasta, löytyy Keuruun rippikirjasta 1801-1806 Kömin Kulmalan torpasta. Simon toinen vaimo on Maria Matintytär Kokki, kotoisin Messukylän Kokista, joka oli Nattarin naapuritalo, joten Simo lienee tutustunut vaimoonsa veljensä Tuomaksen kautta.

Vuodet 1807-10 Tuomas Tuomaanpojan perhe asui Keuruulla Karimon torpassa. Tämä Pihlajaveden kylässä oleva torppa oli perustettu vuonna 1790 (Sillanpää  s. 416).  Sieltä perhe muutti Kuortaneelle. Tuomas Tuomaanpoika (vanhempi) kuoli Kuortaneella vuonna 1832 suntiona (unilukkarina), ja sukumme jatkui siellä.

Lähteet:

Arajärvi, Kirsti
Messukylän-Teiskon-Aitolahden historia.
Tampere: Tampereen kaupunki, Teiskon ja Aitolahden kunnat, 1954.

Helin, Martti
Tampereen kirkot ja hautausmaat.
[Tampere]: Tampere-seura, 1992.

Klemetti, Heikki
Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla.
Porvoo: WSOY, 1927.

Koukkula, Tuomo
Vanhan-Ruoveden historia II:1 : Kuru, Pohjaslahti, Ruovesi, Vilppula ja Virrat isostavihasta 1860-luvulle.
[Ruovesi]: Vanhan-Ruoveden historiatoimikunta, 1967.

Mikkola, Martti, Jutikkala, Eino, Poppius, Liisa
Längelmäveden seudun historia II : Eräjärven historia II.
Hämeenlinna: Eräjärven kunta, 1954.

Rökkään kutua: historiaa ja tarinoita entisestä Eräjärven pitäjästä.
Toimittajat: Raitio, Raine, Hakala, Hannu, Koskinen, Reetta.
[Orivesi]: Eräjärvi-Seura, 2003.

Sillanpää, L. A.
Vanhan-Ruoveden historia II:2 : Keuruu, Multia, Mänttä, Pihlajavesi ja Ähtäri isostavihasta 1860-luvulle.
[Ruovesi]: Vanhan-Ruoveden historiatoimikunta, 1969.

Elektroniset lähteet:

Eräjärven, Oriveden, Turun, Pihlajaveden, Keuruun, Messukylän ja Kuortaneen rippikirjat ja henkikirjat

Gardberg, C. J.: Åkerblom, Matti. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997 (viitattu 27.11.2025)
URN:NBN:fi-fe20051410

Pettersson, Lars
Kaksikymmentäneljäkulmaisen ristikirkon syntyongelmia.
Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 79, 1978.
https://edition.fi/smy/catalog/view/903/849/3355 (viitattu 27.11.2025)

Wikipedia, Messukylän vanha kirkko:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Messukyl%C3%A4n_vanha_kirkko (viitattu 27.11.2025)

Wikipedia, Tampereen vanha kirkko:
 https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanha_kirkko_(Tampere) (viitattu 27.11.2025)

Kirjoittaja Kaija Ranta-Puska

Isoäitini neljä sisarusta lähti Kuortaneelta Amerikkaan 1900-luvun taitteessa. Ensimmäisenä lähti perheen esikoinen Juha Yli-Mäyry 19-vuotiaana vuonna 1896. Perässä seurasivat veljet Jaakko  ja Kustaa, myöhemmin myös sisar Senja. Perheemme ei ollut kuullut näistä Amerikkaan menneistä mitään vuosikymmeniin. Heidän 1900-luvun alussa lähettämänsä New Yorkin valokuvaustudioissa otetut komeat kuvat kiehtoivat mieltäni vuosikausia, ja yritin etsiä tietoa heidän kohtaloistaan. Vasta pari vuotta sitten aukesivat Amerikan tiedostojen lukot minulle.

Kuortaneella Amerikan kuume iski toden teolla 1800-luvun lopulla. Nuoremmille sisarille oltiin yleensä kitsaita antamaan perintöä, ja monelle tuli lähtö muualle elantoa etsimään. Yli-Mäyryn sisaruksista lähtijät olivat kuitenkin kaikki vanhimmat. Muita syitä lähtemiseen olivat 1800-luvun lopun väestönkasvu, seikkailunhalu ja rikastumisen toivo. Vuosina 1860-1890 Kuortaneen väkiluku kasvoi noin 70 prosenttia. (Ylitalo s. 174, 181)

Amerikan tiedostojen ratkaiseva vihje löytyi Find a Grave -tietokannasta: “Family moved from Crystal Falls. They may be using the name Jacobson”. Eli ei ihme, että en ollut löytänyt juuri mitään nimillä Yli-Mäyry, Ylimayry tai edes Mayry, koska heidän sukunimensä oli vaihtunut ilmeisesti jo Ellis Islandin siirtolaisten tarkastuksessa. Nimi Yli-Mäyry saattoi olla liian vaikea maahanmuuttokirjureille. Toki sisarusten isän nimi oli Jaakko, siitä tulee uusi sukunimi. Vanhimman pojan Juhan nimi muutettiin Abrahamsoniksi.

Juha Jaakonpoika Yli-Mäyry

Meillä oli sukupuussamme kerättynä isältäni saatua perimätietoa näistä Amerikkaan lähteneistä sisaruksista ja olihan meillä yksi kirjekin n. vuodelta 1914, Juha Yli-Mäyryltä osoitettu isoäidilleni Marialle. Kuvakortissa on Juhan perhe, vaimo ja kaksi lasta ja kortin takana kirjoitus: 
”Rakas suoverini Mari Kiitos kirjeestäsi jonka sain isoäitin kirjeessä joka oli hauskaa Minulle että ajattelet Minua niin Minä olen täällä aivan kuin orpo Lasteni Kans niin tuntuu niin Hauskallen kun Kuulee jotain omaisista ja Meibal Lähettää silkkinauhan Siviälle ja Einari lähettää paljon terveisiä Mari tätille ja Koko perheelle ja olkaa samoin myös tervehritty Minulta ja Meibalilta Jääkää Herran Haltuun
Rustaa suoverisi Jussi” 

Juhan sukuhaara onkin ainoa, joka on vielä selvittämättä tämän päivän tasalle. Suomen sukututkimusseuran Sukuhaun siirtolaisuus-haku on mainio lähtökohta siirtolaisten etsimiselle: sen aineistoista löytyy mm. Raija Heiskalan laatima nimiluettelo: Kuortaneen papinkirjoja passia varten 1891-1900. Sieltä bongaan nimen Juha Jaakonpoika Yli-Mäyry synt. 10.1.1877, papintodistus saatu 16.2.1896. Seuraavaksi Statue of Liberty and Ellis Island -tietokannasta selviää, että Juha saapui New Yorkiin maaliskuun 7. päivä 1896 Lucania-nimisellä laivalla, määränpää oli New York. Voin mielessäni kuvitella Juhan hämmästyksen hänen saapuessaan pieneltä paikkakunnalta New Yorkin vilinään! Samalla laivalla oli muitakin kuortanelaisia, joiden kohde oli New York, ehkä oli lähdetty yksissä tuumin?

Seuraava tieto on Ancestrystä, New York, Extracted marriage index, 1866-1937. En ole maksanut myöskään tämän tietokannan käytöstä (kirjautunut olen), joten alkuperäisdokumenttia en näe. Johan Ylimayry menee naimisiin Manhattanilla Lusi Ekoluoman kanssa, vihkimispäivä on 8. huhtikuuta 1899. Juhan sukunimi on näköjään vielä Yli-Mäyry. Tähän juuttui etsintä vuosikausiksi, koska nimi vaihtui Abrahamsoniksi (nimi oli myös muodoissa Abrahms, Abrahams). Myöhemmissä dokumenteissa vaimon sukunimi on Anttila. Myös etunimi vaihtelee dokumenteittain: Elis, Elisabet, Lucy, Louisa jne. Liisa oli syntynyt Alahärmässä 1873 ja ilmeisesti saapunut Amerikkaan 21.5.1895. Hän työskenteli pesulassa. Myöhemmin löysin vielä Merimieslähetysaseman seurakunnan tiedoista ‎‎‎(Brooklynin seurakunta)‎‎‎ alkuperäisdokumenttina vihkimismerkinnän Johan Ylimäyry, Liisi Ekoluoma. Kansalliskirjasto on digitoinut Merimieslähetysaseman seurakunnan kaikki kirkonkirjat. Aineisto löytyy myös Digihakemiston kautta.

Esko Tommolan kirjassa “Uuden maan rakentajat” sanotaan seuraavaa (s. 112):  Enemmistö suomalaissiirtolaisista on jossain vaiheessa asunut joko Harlemissa tai Brooklynin Finntownissa. Harlemissa oli suomalaisten määrä enimmillään 1920-30-luvuilla, kun Finntown eli suuruutensa päiviä myöhemmin. Brooklynista sanotaan (s. 120-121):  Suomalaiset löysivät vielä luonnontilassa olleen nummen irlantilaisten rakentaman Sunset-puiston tuntumasta. Finntownin ensimmäiset asukkaat olivat maihin jääneitä merimiehiä, karpentereita ja räätäleitä.

Juha asui perheineen ensin Brooklynissa, vuodesta 1900 lähtien Harlemissa. Suomalaisten itselleen valitsema osa Harlemia oli täysin valkoinen, 120.-130. katujen väli, 5. avenuen ja Madison avenuen tuntuma ‎‎‎‎(Tommola s. 113-114)‎‎‎‎.

Jaakko Einari Yli-Mäyry

Hyppäys seuraavaksi vanhimpaan veljeen Jaakko Einariin (kutsumanimi Einari), syntynyt 1881. Hän saa papintodistuksen passin hankkimista varten 11.12.1899 ja  saapuu New Yorkiin 17. tammikuuta 1900 Oceanic-laivalla. Hän on vain 18-vuotias. Dokumentissa on myös tieto, että Einari menee veljen Juhan luokse, jonka osoite on 210 East 127. Street. Siirtolaisuusinstituutin sivulta löytyy, että Jaakko Einari lähti Suomesta 30.12. En ole instituutin jäsen, joten tietoja sieltä saan minimaalisesti. Nämä tiedot löytyivät Yli-Mäyry-haulla. Find a Grave -tietokannasta löydän nimen Eino Jacob Ylimayry, lapsen, joka kuoli 12 päivän ikäisenä vuonna 1904 Crystal Fallsissa Michiganissa, isä on  “Einar Jakobson Yli-Mäyry, b. 24 Nov 1881 in Kuortane, Finland” (syntymäpäivässä on virhe).
“Mother Maria Kangas, b. 3 Dec 1881 in Kuortane, Finland.
Brother Johan Arvid, b. 7 Sept 1905 in Crystal Falls.”
Family moved from Crystal Falls. They may be using the surname Jacobson.”

Ancestrysta löysin myös vihkimisajankohdan Jacobson-haulla: toukokuu 1903, paikka Crystal Falls. Onnistuin saamaan jopa alkuperäisdokumentin näkyviin, luettelon vihkimisistä: Return of marriages in the county of Iron A.D. 1903. Sieltä selviävät myös Jaakon ja Marian isät ja äidit. Marian isä on Jaakko Kangas, äiti Annie Konska (?). Kuortaneelta ei löydy syntyneiden luettelosta Mariaa. Hiskistä löytyi pienellä etsiskelyllä 2.12.1881 Kaustisilla syntynyt Maria, jonka isä on Jaakko Pajukangas, äiti Anna Känsäkoski. Tässä on todennäköisesti Marian perhe. Kaustisen rippikirjassa 1900-1910 lukee Marian kohdalla Am. 10/4 01 (=Amerikkaan). Melkein kaikissa tapauksissa puolisot oli otettu Amerikan suomalaisyhdyskunnasta, usein myös seuraavassa sukupolvessa.

Kustaa Yli-Mäyry

Vuonna 1905 lähtee kolmaskin veli, Kustaa  (synt. 1884) Amerikkaan. Hän saapuu New Yorkiin S.S. Philadelphialla tammikuussa, päämääränään Crystal Falls, “where his brother Einar Jacobson resides”. Ennen kuin sain selville tämän nimen muutoksen, seurailin pitkään erästä toista Amerikkaan mennyttä Kustaa Mäyryä, joka sitten osoittautui Kustaa Ala-Mäyryksi! Perimätietona tiedettiin, että Kustaalla olisi poika Reino. Kun googlailin Reino Jacobsonia, löysin muistokirjoituksen (obituary) Reino Jacobsonista (1916-2012), kuvan kanssa. Näitä hyödyllisiä muistokirjoituksia olen löytänyt muitakin. Muistokirjoituksessa oli melko tarkat tiedot myös lapsista ja näiden jälkeläisistä. Otin sähköpostitse yhteyttä Reinon pojantyttäreen ja hän välitti sen Reinon pojalle, joka vastasi minulle.

Nyt me pikkuserkut olemme olleet sähköpostitse yhteydessä ja vaihdelleet valokuvia. On ollut mukava kuulla esim., että “life has been good to us”. Pikkuserkku osasi jonkin verran kertoa suvun historiasta: “Gust and his sister Senia moved to Crystal Falls, MI and both lived out their lives in that community.” Kustaa tapasi Vöyrillä syntyneen Anna Matilda Tammelin Niemen. Anna oli leski, jonka mies oli kuollut Amerikassa kaivosonnettomuudessa. Anna löytyi Genistä, ja sain varmistuksen myös henkilöltä, joka on Annan edellisen miehen sukulainen, ja löytyihän Anna kirkonkirjoista kastettujen luettelostakin.

FamilySearch on erinomainen tietokanta Amerikan serkkujen tutkimiseen, sieltä saa myös alkuperäisiä dokumentteja. Koska niinkin yleisellä sukunimellä kuin Jacobson saa satoja tuloksia, olen tehnyt rajauksia esim. kohdistaen johonkin tiettyyn kokoelmaan. USA:ssa on tehty väestölaskentoja (United states federal census) joka kymmenes vuosi, niitä seuraamalla pääsee jopa vuoteen 1950. Niistä selviää mm. ammatti. On myös kokoelma New York state census 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1925. Kustaa muutti Crystal Fallsiin kaivostyöläiseksi. Vuoden 1930 väestönlaskennassa Kustaa on ammatiltaan maanviljelijä Crystal Fallsissa. Perheessä on vaimo Matilda Jacobson, tytärpuoli Catherine 19 v. ja poika Reino 14 v., myös Catherinen alle vuoden ikäinen poika. Tiedostoissa saattaa olla myös virheitä. Esim. tässä vaimo olisi 25-vuotias, vaikka on 45-vuotias.

Vielä Jaakko Einarista

Amerikan pikkuserkulta saimme myös yhteystiedot toiseen pikkuserkkuun, joka asuu Kanadassa. Hänen isoisänsä oli Jaakko Einari. Kanadasta avautui uusi sukuhaara!  Tämä pikkuserkku on käynytkin Suomessa ja opiskellut suomen kieltä. Hän kertoi, että Einari oli ensin kaivostyöläisenä Crystal Fallsissa. Vaimo Maria oli työssä siinä asuntolassa, jossa Einari asui. Naimisiin mentyään pari muutti pariksi vuodeksi Kuubaan puutarha-alalle, sitten takaisin kaivostyöläiseksi, ensin Bisbeehin Arizonaan. Sieltä he muuttivat Helperin lähelle Utahiin. Siellä ollessaan he tapasivat toisen perheen Suomesta, Pasanen nimeltään, ja molemmat perheet päättivät muuttaa Kanadaan. Silloin oli Kanadassa voimassa ns. homestead act: laki myönsi hakijalle n. 65 hehtaaria maata ilmaiseksi, ainoa kustannus oli 10 dollarin hallintomaksu. Laissa oli tietysti ehtoja: esim. maata täytyi viljellä n. 16 hehtaarin edestä ja talo täytyi rakentaa kolmen vuoden kuluessa.  Niinpä he matkustivat junalla Kanadaan ja saapuivat Edmontoniin keväällä 1912. Saatuaan maapalstan he rakensivat talon. Jaakko Einarilla ja Marialla oli kaksi lasta.  Myöhemmin Einarin ja Marian poika meni naimisiin Pasasten perheen tyttären kanssa. Aikamoisia pioneereja he olivat!

Ehkä suurin yllätys oli se, että Kanadan pikkuserkku ja hänen sisarensa olivat koko ajan olleet Suomeen yhteydessä, pikkuserkkuuni Laihialla. Hän on Yli-Mäyryn sisarussarjan nuorimman lapsen lapsenlapsi. Paljon olisi asioita selvinnyt yhdellä puhelinsoitolla!  Toki tiesin tästä pikkuserkusta, mutta en ollut koskaan tavannut. Yli-Mäyryn lapsia oli yhteensä kymmenen, kaksi kuoli pienenä, isoäitini Maria oli toinen perheen keskimmäisinä syntyneistä kaksosista. Yli-Mäyryjen perheet Suomessa olivat yleensä isoja, nämä Amerikan perheet huomattavasti pienempiä.

Senja Yli-Mäyry

Entä sitten Senja-sisar? Perimätietona tiedettiin, että Senjalla on tytär Miriam ja kuvakin meillä oli tästä tyttärestä. Isäni jäämistöstä löysin vanhan mustan osoitekirjan, jossa luki: Mrs Senja Paakkola Rtl Box 714 Crystal Falls Michigan. Eli myös Senja oli asettunut Crystal Fallsiin. Senja  oli syntynyt v. 1892 ja lähti Amerikkaan toukokuussa 1912 Lusitania-laivalla. Laiva torpedoitiin kolme vuotta myöhemmin matkalla Amerikasta Englantiin. MyHeritage-tietokannassa oli Senja Susanna Kuivila born Yli-Mäyry, sieltä sain ainakin sukunimen. Find a Grave -tietokannasta löysin Senja Paakola Kuivilan haudan. Onnistuin myös löytämään FamilySearchin kautta vihkimisdokumentin vuodelta 1914. Senjan (ensimmäinen) mies on Aleksander Kuivila, kaivosmies, ja Senjan ammatti tuolloin on piika tai palvelijatar (maid). Aleksander on kotoisin Lappajärveltä ja tullut USA:aan toukokuussa 1911. Isäni tiesi, että Senjan mies oli myös kalastaja ja omisti suuren veneen Michiganilla. Kuvakin meillä on tästä veneestä. Google-haulla löytyi  heidän tyttärensä Miriamin muistokirjoitus ja nyt on tiedossa pikkuserkut lapsineen hänenkin puoleltaan. Senja oli ilmeisesti sodan jälkeen käynytkin miehineen Suomessa ja Kuortaneella, ja isämme oli hänet tavannut. Mies oli kuitenkin uusi mies, Jaakko Paakkola.

Juuri Senja oli ollut kirjeitse yhteydessä Suomeen sisareensa Tyyneen aina kuolemaansa asti, ja sen jälkeen serkut olivat pitäneet yhteyttä.

Vielä Juhasta

Vanhin veli Juha Yli-Mäyry myöh. Abrahamson asettui loppuiäkseen New Yorkiin. Eri vuosikymmenien census-tietojen mukaan hän oli puuseppänä satamassa ja poika John Einar synt. 1900 jatkoi isänsä ammattia rakennuksilla. Juha kuolee jo ennen vuotta 1920, koska tammikuussa 1920 vaimo Lucy on jo leskenä. Mahdollinen kuolinsyy on espanjantauti, joka riehui Amerikassakin silloin.

Pystyin seuraamaan John Einarin jälkiä aina kuolemaan asti 1964. Vaimo oli Lena, syntynyt Suomessa v. 1898 ja tullut USA:aan 1916, oli ainakin yksi tytär Mabelle D. John Einarin kuolintieto löytyi kätevästi FamilySearchin kautta SSDI-haulla. SSDI on tietokanta ihmisistä, joiden kuolemasta ilmoitettiin sosiaaliturvaviranomaiselle noin vuodesta 1962 alkaen.  SSDI-luetteloon  on merkitty myös syntymäaika. Tähän kuolintietoon Juha Yli-Mäyryn jälkeläisten jäljet päättyivät.

Enpä olisi kaikkia näitä tiedonlähteitä löytänyt ilman lähdevinkkejä, erityisesti täytyy mainita Suomen sukututkimusseuran hakemisto: siirtolaisuus. Käytin muina lähteinä esim. HisKi-tietokantaa ja SSHY:n digitoituja syntyneiden luetteloita.

Painetut lähteet:
Tommola, Esko: Uuden maan rakentajat: New Yorkin suomalaisten tarina. Helsinki: Otava, 1989
Ylitalo, Teppo, Riukulehto Sulevi, Mäntylä Jaakko: Nokiottat: Kuortane ja kuortanelaiset 1860-1960. Kuortane: Kuortaneen kunta, 2021

Kirjoittaja Kaija Ranta-Puska