Virolainen kirjailija Lennart Meri on tiivistänyt väestöhistoriamme päälinjat sattuvasti sanoessaan, että ”Luuni ovat idästä ja liha lännestä” ja edelleen että ”Meidän kielemme, muistimme ja tajuntamme on tullut idästä, kasvonpiirteet lännestä.”

On hauska havaita, että kielitieteilijä Janne Saarikiven esittämä kielihistoria todistaa edellä mainitut lausumat, koska ”sanat poika ja isä, tai myös sanat setä, eno ja appi ovat periytyneet kielemme varhaisimmista tunnetuista vaiheista, uralilaisesta kantakielestä tai sen läntisistä jatkajista. Sen sijaan sanat tytär ja tyttö, sisar ja sisko, morsian ja myös äiti ovat peräisin germaanisista ja balttilaisista kielistä, joiden esimuotoja lienee puhuttu Itämeren rannoilla pitempään kuin suomen kielen esimuotoja.”

Kielihistoria on mielenkiintoisesti sopusoinnussa suomalaisten väestöhistorian kanssa, sillä Saarikivi toteaa myös, että ”Nykytutkimuksen mukaan suomalaisten geenien äiti- ja isälinjat eroavat toisistaan siten, että edelliset ovat melko puhtaasti eurooppalaisia, siis sukua esimerkiksi ruotsalaisten geeneille. Jälkimmäisissä taas on myös idästä saapuneita geneettisiä linjoja, jotka yhdistävät suomalaisia keskivenäläisiin ja unkarilaisiin väestöihin.”

Elina Salmelan mukaan ”suomalaisten perimä on siis pääosin peräisin lännestä. Tämä oli varhaisissa geenitutkimuksissa yllätys, koska suomen kieli on itäistä alkuperää ja oli ajateltu, että perimämmekin olisi. Suomen sukukieliä eli uralilaisia kieliä puhuvat väestöt eivät kuitenkaan ole geneettisesti erityisen lähellä suomalaisia, vaan geneettiset etäisyydet heijastelevat varsin tarkasti maantieteellisiä etäisyyksiä. Niinpä suomalaiset muistuttavat geneettisesti Itämeren seudun sukukielten puhujia (paitsi saamelaisia, joilla itäinen perimäkomponentti on paljon suurempi), mutta Siperiassa asuvien uralilaiskielten puhujien kanssa jaamme vain hyvin pienen geneettisen komponentin, eivätkä he niin ollen muistuta suomalaisia juuri enempää kuin ei-uralilaiskieliset naapurinsa.” Suomalaisten itäinen, siperialainen komponentti on vain noin 8-10%.

”Kielisukulaisten geneettinen yhteys näkyy kuitenkin vahvemmin tarkasteltaessa isänpuoleisesti (isältä pojille) periytyvää Y-kromosomia: uralilaisväestöissä esiintyy huomattavan yleisenä Y-kromosomin alatyyppi eli haploryhmä nimeltä N1c. Sen sijaan vastaavanlaista yhteyttä ei juurikaan näy äidinpuoleisesti (äidiltä niin pojille kuin tyttärille) periytyvän mitokondrio-DNA:n muodostamissa äitilinjoissa. Tämä epäsymmetria saattaa kieliä siitä, että uralilaisia kieliä levittänyt muuttoliike on voinut olla miespainotteinen – tai vaihtoehtoisesti siitä, että myöhemmät paikalliset kontaktit ei-uralilaisten naapuriväestöjen kanssa puhuma-alueen eri kulmilla ovat olleet nimenomaan naispainotteisia.”

Lähteitä:

• Janne Saarikivi: Rakkaat sanat. Teos 2022. 269 s.
• Elina Salmela: Geenimuotoja on tullut sekä lännestä että idästä – melkoisten väestöpullonkaulojen läpi. Mistä suomalaisten perimä on peräisin? Duodecim 16-2023.

Kirjoittaja Jorma Lappalainen