Kalterijääkärit eli špalerniitit olivat osapuilleen vuosina 1914–1917 venäläisten Suomessa pidättämiä jääkäriliikkeen värväreitä ja yhdysmiehiä. Yleensä eri peiteammattien suojissa toimivia, esimerkiksi kauppamatkustajiksi tai metsänostajiksi naamioituneita aktivisteja jäi kiinni kaiken kaikkiaan 78 miestä. Kalterijääkärit tuomittiin eriasteisiin rangaistuksiin ja passitettiin Pietariin Krestyn ja Špalernajan vankiloihin. Kuuluisia kalterijääkäreitä olivat muun muassa Aarne Sihvo, Vihtori Kosola, Artturi Leinonen, Esko Riekki, Yrjö Ruutu ja Kyösti Wilkuna.

Špalernajassa vankina olleet 75 kalterijääkäriä vapautuivat maaliskuun vallankumouksen pyörteissä 12. maaliskuuta 1917. Pietarissa toimineet suomalaiset virkamiehet auttoivat špalerniitteja pääsemään Suomeen; sitä ennen he olivat jo saaneet viestejä, että heidän vapauttamisensa oli ollut erehdys. Viipurissa odotti juhlava vastaanotto, mutta Etelä-Suomesta tuli kehotuksia piiloutua venäläisiltä, joille špalerniitit olivat edelleen ”saksalaisten vakoojia”.

Kalevankankaan hautausmaan muurista löytyy alla oleva pronssilaatta, joka kertoo kalterijääkäri Into Auerin haudasta. Laatta johtui siitä, että Auerin haudalla ei ollut hautakiveä. Mikä oli Into Auerin tarina?

Into Kalervo Auer syntyi 16. lokakuuta 1890 Viipurissa ja kuoli Tampereella 6. toukokuuta 1948. Hän oli suomalainen aktivisti, jääkärivärväri ja Špalernajaan vangittu ”kalterijääkäri”. Auer oli mukana jääkäriliikkeen alkuvaiheissa ja tukitoiminnoissa. Armeijan palveluksessa hän yleni majuriksi pääosin esikuntatehtävissä. Auer vaikutti muun muassa Isänmaan ja Lain Puolesta -järjestössä, työskenteli lehtimiehenä Helsingin Sanomissa ja toimi Kalterijääkärien yhdistyksessä.

Into Auer oli merkittävässä asemassa työskennellessään 1930-luvun alussa Isänmaan ja Lain Puolesta – järjestössä (lyhenne ILP). Järjestö oli 1931 laillisuusrintaman tueksi ja pelätyn vallankaappausyrityksen vastaorganisaatioksi perustettu järjestö, joka syntyi Edistyspuolueen piirissä. Siinä oli mukana ”laillisuusmiehiä” myös maalaisliitosta ja ruotsalaisista sekä joitakin kokoomuslaisiakin. ILP perustettiin alun perin valvomaan K. J. Ståhlbergin turvallisuutta vuoden 1931 presidentinvaaleissa. Ståhlberg oli uhattu tappaa, jos hän voittaa vaalit.

Mäntsälän kapinan aikaan ILP palveli hallitusta raportoimalla mielialoista valtioneuvoston tiedotuskeskukseen. Toimintaa organisoi pääsihteerinä jääkärivärväri, majuri evp. Into Auer. ”Päämaja” oli aluksi Auerin kotona Töölössä, osoitteessa Mechelininkatu 31, myöhemmin hotelli Tornissa. Ilkka-lehden päätoimittaja Artturi Leinonen oli vahva vaikuttaja Vaasan seudulla, yhdessä ILP:n yhdeksästä piiristä. Mäntsälän kapinan jälkeen ILP:stä tuli aiempaa julkisempi. Muun muassa Eljas Erkko, Eero Rydman ja Urho Kekkonen olivat ILP:n johtohenkilöitä. Iltapäivälehti Ilta-Sanomat syntyi ILP:n organisoimana Mäntsälän kapinan aikaan.

Auerin ja hänen sidosryhmiensä suhde kärjistyi 1930-luvun lopulta alkaen tehden hänestä monille piireille kiusallisen tapauksen, josta oli vaiettava tai joka oli vaiennettava.

Auer oli mielisairaalassa hoidettavana ensimmäisen kerran 1926 yritettyään itsemurhaa. Monet muutkin kuolemantuomion uhan alla eläneet Špalernajan vangit potivat mielenterveydellisiä ja muita terveysongelmia. Heistä ainakin Kyösti Wilkuna, Sulo-Weikko Pekkola ja Ilmari Relander päätyivät itsemurhaan.

Auerin kevään 1945 sairaalapassitukselle ei elämäkerran kirjoittajan mukaan ollut todellista lääketieteellistä syytä, vaan kyse oli mielipidevainosta. Kalterijääkärien keskuudessa ainakin Väinö Lindén arvosteli päätöstä, tosin vasta Auerin kuoleman jälkeen.

Into Auer kuoli Tampereen yleisessä sairaalassa 6. toukokuuta 1948. Hän oli edellisenä päivänä Lempäälässä kaatunut portaissa ja lyönyt päänsä.

Elämäkerran mukaan hautajaisissa 18.5.1948 papin siunauksen jälkeen haudalle laskettiin vain kaksi seppelettä. Toisen laski everstiluutnantti Georg Ahlholm Kalterijääkärien puolesta ja toisen ystävä ja viimeisten vuosien tuki tehtaantyöntekijä Irja Virtanen. Hautapaikka Kalevankankaalla jäi merkitsemättä, koska yksin ja tukijoitta jääneen miehen hautakivelle ei löytynyt maksajaa.

Into Auerin hauta oli lähes seitsemänkymmentä vuotta ilman hautakiveä, kunnes yksityisestä aloitteesta ja yksityisin varoin hankittu muistomerkki paljastettiin Into Auerin haudalle sunnuntaita 12.3.2017. Paikalla Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen Pirkanmaan osaston järjestämässä paljastustilaisuudessa oli nelisenkymmentä jääkäriperinteen vaalijaa.

Muistomerkki on tamperelaisen Taidetakomo Jurkka Design:in käsialaa. Kahle-, kalteri- ja granittielementeillään se symboloi voimakkaasti sitä ympäristöä, johon kalterijääkärit kiinni jäätyään Špalernajassa joutuivat.

Lähteitä:                                                               

• Tapio Turpeinen: Tapaus Into Auer. Tammi 1995. 271s.
• PAROLE. Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen jäsenlehti. Kesäkuu 2017. Jääkärivärvärin viimeinen leposija sai muistomerkin 70 vuoden jälkeen. s. 34.

Kirjoittaja Jorma Lappalainen