Luin tapauksesta, jossa lapsenmurhan oletettiin kohdistuneen kahdeksanvuotiaana kuolleeseen tyttäreen, sillä muuta mahdollista surmateon kohdetta ei löytynyt kirkonkirjoista. Vuosi oli 1900. Jäin ihmettelemään asiaa.

Itse olen tutkinut vuosia sitten yhden lapsenmurhan, mutta en silloin perehtynyt sen kummemmin lainsäädäntöön. Tutkimassani tapauksessa äidin oli ollut tarkoitus mennä naimisiin, mutta mies oli jättänyt hänet pulaan. ”Lihallisessa yhteydessä” oli kuitenkin ehditty olla ja siitä oli seurauksensa. Äiti – itsekin nuori tyttö – oli jäänyt synnytyshetkellä muiden hylkäämäksi ja tehnyt onnettoman tekonsa lapsen synnyttyä. Rippikirjaan ei oltu lasta merkitty, koska häntä ei oltu kastettu. Kuolleiden ja haudattujen luettelosta hänet kuitenkin löysin.

Ryhdyin siis selvittämään alussa mainittua tapausta. Lapsen äiti oli jäänyt leskeksi 1898. Rippikirjassa, jossa ei enää näy puolisoa, on leskivaimo ja viisi lasta, joista yksi kuoli joulukuun alussa vuonna 1900. Haudattujen luetteloon on kuolinsyyksi merkitty tulirokko. Äidillä on Mainittavia-sarakkeessa merkintä: ”Rip. 19.10.1901 ”lapsenmurhasta” Hämeenlinnan kuritushuoneessa, josta pääsi vapaaksi 30.8.1905.” Ja sen alla toinen merkintä, jonka mukaan leski oli kuulutettu naapuriseurakunnasta olleen rengin kanssa. Kuulutusten luettelosta ilmeni ajankohdaksi touko- ja kesäkuu 1901.

Kansalliskirjaston vanhoista sanomalehdistä vuodelta 1901 löytyi tieto leskiäidin tuomiosta:

”Liewennetty rangaistus. Itsellisen leski [nimi ja paikkakunta – jääkööt mainitsematta, koska asia on arkaluonteinen] tuomittiin sanotun pitäjän kihlakunnanoikeudessa 4 p. wiime heinäkuuta 7 wuodeksi kuritushuoneeseen siitä, että hän wiime joulun aikana oli tukehduttamalla tahallansa tappanut lapsensa.

Tämän rangaistuksen on howioikeus, jonka tutkintoon asia alistettiin, liewentänyt kuuden wuoden kuritushuonewankeudeksi.”

Itseäni jäi vielä vaivaamaan, olisiko lapsenmurhan kohteena todellakin voinut olla 8-vuotiaana tulirokkoon kuolleeksi merkitty tytär. Aikani vanhoja lakeja etsittyäni tulin siihen tulokseen, ettei voinut. Rikoslaissa vuodelta 1889 lapsenmurhalla tarkoitettiin aviottoman lapsen hengen riistämistä välittömästi tai aika pian lapsen syntymän jälkeen.

Leskiäiti tuomittiin rikoslain 22 luvun 1 pykälän 1 momentin mukaan ja rikosnimike oli lapsenmurha.

Rikoslaki 22.1.1.
”Jos nainen, joka luvattomasta sekaannuksesta on tullut raskaaksi, synnyttäessään taikka kohta sen jälkeen on tahallansa surmannut sikiönsä käymällä siihen käsin, panemalla sen heitteille, tahi laiminlyömällä mitä sen elossa pitämiseksi olisi ollut tarpeen; rangaistakoon lapsenmurhasta kuritushuoneella vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Oliko menehtynyt lapsi äidin ja tulevan kihlakumppanin vai jonkun muun miehen, ei selvinnyt. Asia selvinnee kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoista.

Alkupuolella mainitun tapauksen käräjäoikeuden ja hovioikeuden pöytäkirjat olen käynyt lukemassa. Tekstiä oli paljon ja lopulta tapahtumien kulku selvisi. Tarinan voi lukea lehdestä Orpana 1/2020.

Yhden tositapauksen lapsenmurhasta voit lukea Juhan suku-uutisten blogista.

Lähteet:
Kirkonkirjat
Kansalliskirjaston vanhat lehdet
Rikoslaki 39/1889

Kirjoittaja: Marja-Leena Viilo