etusivu: ajankohtaista: puheenjohtajan palsta
Huomiotani on kiinnittänyt jo jonkin aikaa hautausmaakarttojen ja hautamuistomerkkien kuvaamisen ympärillä sukututkijoiden piirissä käyty keskustelu. Hankkeet näyttävät saavan vastustusta erityisesti tietosuojavaltuutetun taholta. Tietosuojavaltuutettu on pyytänyt Suomen Sukututkimusseuraa poistamaan hautamuistomerkkikuvat internetistä yksityisyyden suojaan vedoten. Asia voidaan nähdä monella eri tavalla. Muualla päin maailmassa tällaisia hankkeita jopa tuetaan.
Kaikki eivät tule ehkä ajatelleeksi, että hautausmaat ovat julkisia paikkoja, joihin asetetut muistomerkit on tarkoitettu kaikkien halukkaiden nähtäväksi. Poikkkeuksen tekevät vain jotkut yksittäistapaukset, kuten esimerkiksi kotipihoissa sijaitsevat haudat. On hyvin harvinaista, että joku henkilö ei halua itselleen minkäänlaista muistomerkkiä. Joitain henkilöitä ei edes kiinnosta koko asia. On samantekevää, millaisen kivi tai jokin muu muistomerkki heidän haudallaan tulevaisuudessa on pystytettynä.
Kaikki hautamuistomerkkiin laitetut tiedot on tarkoitettu julkisiksi, olivatpa ne mitä tahansa. Parhaimmillaan ne kertovat vainajan syntymä- ja kuolintietojen lisäksi myös hänen ammattinsa, perhesuhteensa ja uskontonsa. Hautamuistomerkeistä voimme joskus päätellä myös hänen varallisuutensa ja/tai yhteiskunnallisen asemansa sekä aikakauden muoti-ilmiöt. Mahtipontinen hautakivi kertoo yleensä suuresta varallisuudesta ja korkeasta asemasta. Pieni ja vaatimaton taasen voi kertoa muun muassa vainajan tai omaisten arvoista, vaatimattomasta persoonasta tai varattomuudesta.
Tuntuu kummalliselta, että eläville tarkoitettuja lakeja (kuten esimerkiksi henkilötietolakia) yritetään väkisin soveltaa vainajiin. Muista laeista todettakoon, että jopa hautarauhaa koskevat säädökset on tarkoitettu eläville, jotta he tietäisivät miten vainajia tulee kohdella. Vainajia nämä säädökset eivät koske, sillä emme ole nähneet kuolleiden häiriköivän hautausmailla.
Jokainen suomalainen tietää, että kuollessaan hänelle pystytetään hautausmaalle yleensä vähintään muistolaatta, joka tulee julkisesti kaikkien halukkaiden nähtäväksi. Mikäli henkilö ei halua itseään muistettavan tai ei halua mitään muistomerkkiä kuolemansa jälkeen, hän voi sen eläessään kieltää. Tietojen julkisuuteen lienee turha enää puuttua yksilön kuoleman jälkeen.
Kieltämällä hautamuistomerkkien kuvaaminen ja sitä kautta niiden sisältämän informaation säilyminen kielletään tavallaan myös vainajan olemassaolo. On myös muistettava, että valokuvaaminen on Suomessa sallittua yleisellä paikalla, eikä siihen tarvitse pyytää keneltäkään lupaa.
Raine Raitio