etusivu: teemat: tuomiokirjajuttuja
Huittisten Kannilassa vietettiin kaksoishäitä lokakuun alussa 1676: vihille astuivat sisarukset Riitta ja Kerttu, jotka olivat Jaakko Tuomaanpojan ja Valpuri Matintyttären tyttäriä. Sisarista on sittemmin polveutunut useita tunnettuja satakuntalaisia, kuten presidentti Risto Ryti. Sisarten isän sukua ei ole tähän asti esitetty kirjallisuudessa.
Huittisten Kannilassa vietettiin kaksoishäitä 1.10.1676. Riitta Jaakontytär vihittiin äitinsä Valpuri Matintyttären toisen miehen Kannin Tuomas Tuomaanpojan ensimmäisestä avioliitosta syntyneen pojan Yrjö Tuomaanpojan kanssa. Riitasta ja Yrjöstä tuli myöhemmin Mommolan Färkkilän isäntäpari. Riitan sisar Kerttu Jaakontytär puolestaan vihittiin Mommolan Heikkilän pojan Erkki Paavonpojan kanssa. Heistä tuli myöhemmin Mommolan Heikkilän isäntäpari.
Molemmat Jaakontyttäret ovat monien tunnettujen satakuntalaisten, mm. presidentti Risto Rytin moninkertaisia esivanhempia. Lisäksi Kerttu on myös Vitikkalan varsin laajasti tutkitun suvun esivanhempia. Julkaistuissa sukututkimuksissa ja -tauluissa Jaakontyttärien isän sukua ei ole selvitetty. Tieto hänen suvustaan löytyy kuitenkin tuomiokirjoista Kertun lesken Heikkilän Erkki Paavonpojan käräjöidessä vaimonsa perinnöstä Loimijoen käräjillä vuosina 1687–1692. Kesäkäräjillä 1692 mainitaan myös Erkki Paavonpojan lanko Yrjö, joka ei esiinny muissa oikeusjutuissa.
Käräjäpöytäkirjassa 7.–8.6.1692 selostetaan oikeuden kulkua seuraavasti:
Erkki Paavonpoika Huittisten Mommolan kylästä esitti kuninkaallisen hovioikeuden päätöksen viime joulukuun 19. päivältä koskien hovioikeuden käsittelyyn vietyä oikeusjuttua Erkin ja hänen vaimonsa isän veljen, Mälläisten Mikko Tuomaanpojan, välillä. Kyseessä oli etuoikeus Mälläisten verotaloon ja sen ratsupalveluoikeuteen. Hovioikeuden päätöksessä mainitun talon vero- ja ratsupalveluoikeus taattiin Mikolle, joka lunastaa muut perilliset pois.
Erkki anoi kanssaperillistensä ja Mikon veljenpojan Tuomas Heikinpoika Kraman puolesta kiinteistöstä rästissä olevia maksuja, jotka oli määritelty heidän välillään perinnönjaossa 5.3.1687. Koska Erkin vaimon isän äiti Valpuri Matintytär on sittemmin kuollut, he anoivat myös osuuksiaan perinnönjaossa Valpurille langenneesta jakamattomasta omaisuudesta. He pyysivät myös, että Mikko määrätään valalla vannomaan, ettei äiti ole perinnönjaon yhteydessä kätkenyt yhtään rahaa, joka olisi sittemmin joutunut hänelle. Erkki tahtoi osoittaa, että näin oli käynyt, vetoamalla Kokemäen pitäjän Vitikkalan kartanon sepän Yrjö Yrjönpojan viime tammikuun 11. päivänä oikeudessa tekemään tunnustukseen. Hän vaati, että Mikon pitää maksaa heille heidän osuutensa kaksista ratsumiehen varusteista, jotka oli jätetty arvioimatta edellämainitussa perinnönjaossa.
Mikko sanoi, ettei voi kieltää veljiensä lapsille määrättyä lunastussummaa Mälläisten verotalosta, mitä kunkin osana on vielä jäljellä. Mutta tavarat, jotka perinnönjaossa jaettiin hänen edesmenneelle äidilleen hänen pitovaatteittensa lisäksi, ovat kuluneet tämän hoitamiseen neljän ja puolen vuoden aikana ja hautajaiskustannuksiin. Mikko jätti oikeuden päätettäväksi, ovatko veljien lapset oikeutettuja saamaan lunastusta myös ratsumiehen varusteista kuninkaan määräysten nojalla. Ratsuväenluutnantti, jalosukuinen Erik Didron väitti varustusten kuuluvan ratsutalon isännälle Mikolle. Mikolle ilmoitettiin kuninkaan määräyksistä 8.12.1682 ja 8.11.1686, joista jälkimmäisessä määrätään, että varustuksen pitää aina jäädä sille, joka vastaa ratsupalveluksesta, eikä sitä voida ottaa velan maksuksi eikä antaa perinnöksi. Jos on todistettavissa, että perilliset ovat myös osallistuneet varustusten kustannuksiin, rusthollarin tulee maksaa heille vastaava rahamäärä. Varustuksia ei ole hankittu Mikon omilla, vaan yhteisen pesän ja hänen vanhempiensa varoilla, joten perilliset ovat siihen yhtä osallisia. Kuningas on julistanut armollisimmin 3.4.1690, että tällaisissa tapauksissa jaot pitää tehdä ankarasti lain mukaan.
Mikko tarjosi kanssaperillisilleen sovintoa, luvaten molempien veljiensä lapsiparville 100
kuparitaalaria kummallekin, ja sisarelleen 50 taalaria, vaatteina ja muina taloustarvikkeina, heille
aiemmin määrättyjen ja vielä maksamatta olevien kiinteistön perintöosuuksien lisäksi. Tähän Erkki,
hänen lankonsa Yrjö ja Mikon veljenpoika Tuomas Krama suostuivat sillä ehdolla, että Mikko
toimittaa mainitun summan heille rahana ja viljana, ja Mikko lupasi tämän jokaiselle
kädenpuristuksella oikeuden edessä pyytäen oikeuden vahvistusta. Oikeus havaitsi sopimuksen
päteväksi ja Mikko velvoitettiin täyttämään se. Hänen edesmenneen veljensä Jaakko Tuomaanpojan
perillisten osuudet kiinteistöstä olivat jakokirjassa 219 taalaria 13 äyriä 18 6/9 penninkiä, joten
Riitan ja Kertun isä oli Jaakko Tuomaanpoika Alastaron Mälläisten Markulasta. Jaakko mainitaan
ensimmäisen kerran Suomen asutuksen yleisluettelossa 1656. Hän kuolee 1666. Tuomiokirjoista
käy ilmi, että hän oli Markulan vanhin poika. Hänen vaimonsa Valpuri mainitaan ensimmäisen
kerran vuonna 1657, joten avioliitto on solmittu 1656. Valpuri mainitaan viimeisen kerran leskenä
Markulassa 1667. Huittisten Kannilan Kannilla Tuomaan vaimona hänet mainitaan ensimmäisen
kerran 1668, joten toinen avioliitto on solmittu 1667. Markulan suvun isi-isät vuoteen 1540 on
julkaistu mm. Kauko Suojan tutkimana.
Virpi Nissilä – Ulla Koskinen © Tekijät ja Tampereen seudun sukututkimusseura. Lainattaessa lähde mainittava. Sisarusten isä Alastarolta
Lähteet