Josef Gr\u00f6nberg syntyi 1813 Yl\u00f6j\u00e4rven Mikkolan talossa, mutta Porin triviaalikoulussa h\u00e4nelle annettiin uusi nimi Gr\u00f6nberg. Gr\u00f6nberg opiskeli papiksi ja h\u00e4n toimi Tampereen kaupunginsaarnaajana 1836-61 ja Messukyl\u00e4n kirkkoherrana 1861-1903. <\/p>\n\n\n\n
Vuonna 1870 senaatti antoi p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, jonka mukaan Tampereen kaupunki erotetaan itsen\u00e4iseksi seurakunnaksi Messukyl\u00e4st\u00e4, jonka yhteyteen se kuului.\u00a0 Senaatin p\u00e4\u00e4t\u00f6s oli pantava t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n kuitenkin vasta Messukyl\u00e4n silloisen kirkkoherran kuoleman j\u00e4lkeen.\u00a0 Tamperelaiset odottivat hartaasti seurakunnallista itsen\u00e4istymist\u00e4\u00e4n, mutta Gr\u00f6nberg eli pitk\u00e4\u00e4n.\u00a0 Alkuvuosina oli todettu, ett\u00e4 \u201dTampere p\u00e4\u00e4see eroon Messukyl\u00e4st\u00e4, kun rovasti Gr\u00f6nberg kuolee\u201d, mutta odotuksen jatkuessa sanonta muuttui muotoon: Tampere p\u00e4\u00e4see eroon Messukyl\u00e4st\u00e4, jos rovasti Gr\u00f6nberg kuolee.\u00a0 Tamperelaiset saivat odottaa 33 vuotta eli vuoteen 1903. Itsen\u00e4inen Tampereen kaupunkiseurakunta aloitti toimintansa 1. toukokuuta 1904 Gr\u00f6nbergin kuolemaa seuranneen armovuoden p\u00e4\u00e4tytty\u00e4.<\/p>\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2022\/06\/gronberg-1-683x1024.jpg\")
Pieni paja<\/strong><\/p>\n\n\n\n Emil Aaltonen on 1900-luvun alkupuolen tunnetuimpia tamperelaisia. H\u00e4n siirsi kenk\u00e4tehtaansa Tampereelle v. 1905 ja h\u00e4nen vaikutuksestaan Tampereesta tuli Suomen kenk\u00e4teollisuuden keskus. Aaltosen omistukset eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4neet pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kenk\u00e4tehtaisiin. 1930-luvulla Aaltonen hankki omistukseensa Lokomo Oy:n konepajan. K\u00e4yty\u00e4\u00e4n kaupan j\u00e4lkeen katsomassa uutta teollisuuslaitostaan Aaltonen sanoi konepajan johtajalle: \u201dMinun on aina tehnyt mieleni t\u00e4mm\u00f6ist\u00e4 pient\u00e4 pajaa ja nyt min\u00e4 sen sain.\u201d Pieni paja Lokomo ei ollut silloinkaan, mutta Aaltosen omistuksessa se kasvoi moninkertaisesti.<\/p>\n\n\n\n Tupakkalakko<\/strong><\/p>\n\n\n\n Emil Aaltonen oli el\u00e4m\u00e4ntavoiltaan vaatimaton ja h\u00e4n hoiti hyvin terveytt\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei ollut tupakkamies, mutta poltti savukkeen silloin t\u00e4ll\u00f6in, koska h\u00e4nen k\u00e4sityksens\u00e4 mukaan tupakansavu puhdisti suun bakteereista. Kerran h\u00e4n otti savukelaatikon esille konttorissa ja tarjosi siit\u00e4 konttorip\u00e4\u00e4llik\u00f6lleen. \u2013 Ei kiitos, sanoi t\u00e4m\u00e4. Olen ollut jo kolme kuukautta tupakkalakossa. \u2013 Se on oikein, huomautti Aaltonen. Kyll\u00e4 minunkin pit\u00e4isi oikeastaan v\u00e4hent\u00e4\u00e4 tupakanpolttoa, kun tahtoo jo menn\u00e4 koko savuke p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Presidentit kaskujen aiheena<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kekkosen presidenttiaikana 1960-luvun alussa ilmestyi kirja Presidenttikaskut, johon oli koottu kaskuja ja tarinoita tasavallan kahdeksasta p\u00e4\u00e4miehest\u00e4. P\u00e4ivitetty\u00e4 versiota ei taida olla, vaikka nelj\u00e4st\u00e4 seuraavasta presidentist\u00e4kin kaskuja on. Kaskukirjasta l\u00f6ytyy my\u00f6s ilmeisen tosi tarina Mannerheimista Tampereella tammikuussa 1918.<\/p>\n\n\n\n Mannerheim matkusti Helsingist\u00e4 Pohjanmaalle tammikuun 16. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Tampereelle asti sujui matka selkkauksitta, mutta siell\u00e4 sattui passien tarkastuksessa v\u00e4likohtaus, joka ilman onnellista sattumaa olisi saattanut aiheuttaa aavistamattomia muutoksia tuleviin tapahtumiin. Junaan saapuneet kolme passintarkastaja-sotilasta n\u00e4et v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 kenraali Mannerheim on muuan ven\u00e4l\u00e4inen upseeri, jota siihen aikaan kovasti haeskeltiin, eiv\u00e4tk\u00e4 lainkaan ottaneet uskoakseen h\u00e4nen passiaan, jossa h\u00e4net mainittiin rauhalliseksi liikemieheksi. Kenraali alkoi jo pukeutua seuratakseen sotilaita, mutta silloin tuli sattumalta paikalle er\u00e4s rautatiel\u00e4islakkia kantava nuorukainen, melkein poikanen viel\u00e4, joka tiukasti selitti sotilaille, ett\u00e4 koska kerran passi on kunnossa, ei sotilailla ole oikeutta h\u00e4irit\u00e4 rauhallista matkustajaa. Kinasteltuaan hetkisen kesken\u00e4\u00e4n sotilaat sitten poistuivat ja ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 p\u00e4\u00e4si jatkamaan matkaa Vaasaan.<\/p>\n\n\n\n Ulkomaille Teiskoon<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tuttuihin sanontoihin liittyy usein erilaisia selityksi\u00e4, jotka samalla ovat kaskuja. T\u00e4llainen on my\u00f6s sanontaan Ulkomaille Teiskoon liittyv\u00e4 tarina, jonka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 on Tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Heikki Kuusniemi. T\u00e4ss\u00e4 lainaus Sirkku Someron kaupunginosakirjasta, jonka nimi on juuri Ulkomaille Teiskoon. Tarina on kotiseutumies Jussi M\u00e4enp\u00e4\u00e4n versio sanonnasta.<\/p>\n\n\n\n Heikki Kuusniemi oli saanut stipendin opiskelua varten ulkomaille. H\u00e4n kertoi yst\u00e4villeen ja tuttavilleen ulkomaanmatkastaan jo hyviss\u00e4 ajoin. Lopuksi h\u00e4n piti viel\u00e4 komeat l\u00e4ksi\u00e4isjuhlat. T\u00e4ll\u00f6in joku vieraista kys\u00e4isi: \u201dMit\u00e4s sin\u00e4 menet sinne opiskelemaan\u201d. \u201dKi\u00e4li\u00e4 oppiin, ki\u00e4li\u00e4 oppiin\u201d, kuului Heikin vastaus. L\u00e4ht\u00f6juhlat olivat vallattoman riehakkaat, kuten is\u00e4nt\u00e4kin. Mutta olihan nyt mill\u00e4 m\u00e4ll\u00e4t\u00e4. Kun Heikki sitten seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saapui Hangon satamaan ja aikoi ostaa laivalipun, havaitsi h\u00e4n h\u00e4mm\u00e4styksekseen, ettei stipendist\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 tarpeeksi j\u00e4ljell\u00e4. Heikki palasi huvilalleen Teiskoon. Jonkin ajan kuluttua sattui kuitenkin joku l\u00e4ksi\u00e4isjuhlissa ollut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n h\u00e4net ja kys\u00e4isi: \u201dT\u00e4nnek\u00f6s sin\u00e4 niit\u00e4 ki\u00e4lia tulitkin oppiin?\u201d. \u201dNo niinh\u00e4n min\u00e4 sanoinkin, ett\u00e4 ulkomaille\u201d, vastasi Heikki.<\/p>\n\n\n\n Siin Nakkila kirko vaiheill<\/strong><\/p>\n\n\n\n Paikkakunnat ja paikat ovat henkil\u00f6iden lis\u00e4ksi usein kaskujen aiheina. Murrejutut ovat edelleenkin muodissa. Tampereen ki\u00e4lisi\u00e4 uutisia tehd\u00e4\u00e4n edelleen radioon ja Tampere-Suomi sanakirjoja on ilmestynyt viime vuosinakin, kiitos Harri Hyttisen. Selit\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 itselleni tuttua sanontaa \u201dSiin\u00e4 Nakkilan kirkon vaiheilla\u201d. Kun juuriani kysell\u00e4\u00e4n, vastaan usein olevani kotoisin sielt\u00e4 Nakkilan kirkon vaiheilta, vaikka sanonnalla on toisenlainen merkitys. Kun sanotaan, ett\u00e4 se on siin\u00e4 Nakkilan kirkon vaiheilla, sill\u00e4 tarkoitetaan jonkun asian olevan siin\u00e4 hilkulla, melkein kohdalla, mutta tarkkaa paikkaa ei kuitenkaan ole tiedossa.<\/p>\n\n\n\n Sanonnasta on ainakin kaksi selityst\u00e4, joista toinen on nakkilalaisten mielest\u00e4 naapuripit\u00e4jiss\u00e4 keksitty, eik\u00e4 siten mitenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4. Oli lapsenruokkojuttu joskus siihen aikaan, kun hein\u00e4kuormia ja muitakin kuormia hevospelill\u00e4 kuljetettiin. Talon palkollinen, piikatytt\u00f6, oli saanut lapsen ja lapselle haettiin is\u00e4\u00e4. Todenn\u00e4k\u00f6isesti lapsen \u00e4idin kertoma asia oli totta, ett\u00e4 h\u00e4n oli kuorman p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja oli siell\u00e4 my\u00f6s talon nuori renkipoika. Jutussa oli edetty siihen vaiheeseen, ett\u00e4 tuomari kysyi, miss\u00e4 ja milloin t\u00e4m\u00e4 lapsi mahdollisesti oli saanut alkunsa. T\u00e4h\u00e4n n\u00e4m\u00e4 ilkikuriset ja monella tavalla kateelliset naapurit kertovat tyt\u00f6n vastanneen: Siin\u00e4 Nakkilan kirkon vaiheilla.<\/p>\n\n\n\n Toinen nakkilalaisten oikeana pit\u00e4m\u00e4 tarina sopii paremmin satakuntalaiseen kulttuuriin ja elintapaan. Nakkilan kirkonm\u00e4en alapuolella, siin\u00e4 melkein nykyisen kunnantalon kohdalla sijaitsi aikanaan kestikievari. Kun Kokem\u00e4enjoen yl\u00e4juoksulta olevat is\u00e4nn\u00e4t l\u00e4htiv\u00e4t Poriin markkinoille, eiv\u00e4t he em\u00e4ntien kuullen uskaltaneet sanoa, miss\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran tavattaisiin. Salakielt\u00e4 silloinkin puhuttiin, kun is\u00e4nn\u00e4t toisilleen sanoivat: Tavataan sitten siell\u00e4 Nakkilan kirkon vaiheilla.<\/p>\n\n\n\n Nakkilan uuden kirkon rakentaminen ja Suomisen suku<\/strong><\/p>\n\n\n\n Lopuksi viel\u00e4 tositarina, joka on surullinen, vaikka lopputuloksena olikin se, ett\u00e4 Nakkilaan rakennettiin uusi kirkko. Jos Emil Aaltonen tehtaineen oli t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 Tampereen teollistumisessa, Juho Wiktor Suominen oli samaa Nakkilan kehittymisess\u00e4. Suominen perusti 1900-luvun alussa Nakkilaan nahkatehtaan, joka toimitti raaka-ainetta my\u00f6s Tampereen kenk\u00e4tehtaille. Suomisen tarina muistuttaa Aaltosen tarinaa miehest\u00e4, joka oli l\u00e4ht\u00f6isin vaatimattomista oloista, mutta joka uskalsi perustaa yrityksen, joka ty\u00f6llisti ihmisi\u00e4 ja kasvoi lopulta suureksi tehdaslaitokseksi.<\/p>\n\n\n\n Elokuun 23. p\u00e4iv\u00e4n aamuna 1935 tehtailija Suominen oli yhdess\u00e4 puolisonsa kanssa aamuk\u00e4velyll\u00e4 kotoaan Villil\u00e4n kartanoon p\u00e4in johtavalla tiell\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in kartanon puutarhuri k\u00e4sitteli puistossa sotilaskiv\u00e4\u00e4rist\u00e4 tehty\u00e4 pienoiskiv\u00e4\u00e4ri\u00e4 yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ampua harakoita niin huolimattomasti, ett\u00e4 siit\u00e4 lensi harhautunut kuula kaukana maantiell\u00e4 kulkevan Suomisen vatsaan. Suominen leikattiin Porissa ja kuula saatiin poistettua. Suominen oli jo toipumassa, kun odottamatta kuumeesta johtuen muutenkin heikentyneen syd\u00e4men toiminta lamaantui aiheuttaen kuoleman elokuun 27. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Sairaalassa Suominen ehti tehd\u00e4 testamentin, jossa h\u00e4n lahjoitti 3 miljoonaa markkaa uuden kirkon rakentamiseen Nakkilan vanhan kirkon tilalle. Kirkko valmistui nopeasti ja se vihittiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 1937, kun Suomisen syntym\u00e4st\u00e4 oli 60 vuotta. <\/p>\n\n\n Suomisen lahjoitus on nykyrahassa noin 1,2 miljoonaa euroa. Onko se suurin yksitt\u00e4inen Suomessa tehty lahjoitus julkiseen rakentamiseen? Emil Aaltonen muistetaan my\u00f6s lahjoittajana. H\u00e4n lahjoitti rahaa Tampereen kirjastotalon rakentamiseen ja my\u00f6s Mets\u00e4kansan kirkon rakentamista h\u00e4n rahoitti.<\/p>\n\n\n\n Liisa Poppius ja Yrj\u00f6 Raevuori ovat kirjoittaneet kirjan Lapin Kulju ja Kulju-Suomisen suku. Kirja valmistui samana vuonna kuin Nakkilan uusi kirkkokin. Juho Wiktor Suominen oli l\u00e4ht\u00f6isin Turun ja Porin l\u00e4\u00e4nin Lapista ja h\u00e4nen vaimonsa oli Nakkilasta.<\/p>\n\n\n\n J.W. Suomisen pojat jatkoivat yhti\u00f6n johdossa, vanhin poika Leo is\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeen toimitusjohtajana. Kolmas sukupolvi tuli yhti\u00f6n johtoon 1976, kun Leo Suomisen poika Ilkka tuli toimitusjohtajaksi. Ilkka Suomisen kausi toimitusjohtajana j\u00e4i lyhyeksi, kun h\u00e4n palasi politiikkaan ja valittiin kes\u00e4kuussa 1979 Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin J.W. Suominen Oy myytiin Lassila & Tikanoja Oy:lle. Ilkka Suominen kuoli 23. toukokuuta 2022 83-vuotiaana.<\/p>\n\n\n\n Kirjoittaja: Heikki Nurmi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tampere-seura julkaisi 1980-luvulla ja v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemminkin useita kaskukirjoja, joiden kaskut jollakin tavalla liittyiv\u00e4t Tampereeseen. Monet kaskut oli aikanaan julkaistu Tammerkoski-lehdess\u00e4. Viime vuosina t\u00e4llaisia kirjoja ei ole ilmestynyt. Olivatko julkisuuden henkil\u00f6t ennen v\u00e4rikk\u00e4\u00e4mpi\u00e4 persoonia vai onko huumorin luonne muuttunut? Kaskulle on ominaista, ett\u00e4 se on parhaimmillaan v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti kerrottuna. Lapsuudestani muistan kyl\u00e4ilyt ja juhlat, joissa hyv\u00e4 jutunkertoja … Jatka lukemista Onko kaskuperinne katoamassa?<\/span> ![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2022\/06\/nkirkko-683x1024.jpg\")