{"id":723,"date":"2021-08-14T00:00:00","date_gmt":"2021-08-13T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=723"},"modified":"2021-07-05T19:57:59","modified_gmt":"2021-07-05T16:57:59","slug":"hautausmaatarinoita-kotka-ja-konstaapeli","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2021\/08\/14\/hautausmaatarinoita-kotka-ja-konstaapeli\/","title":{"rendered":"Hautausmaatarinoita \u2013 Kotka ja konstaapeli"},"content":{"rendered":"\n

Kotka<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella k\u00e4velless\u00e4 kiinnittyy huomio hautoihin, joita koristaa joku tavanomaisesta poikkeava hautamuistomerkki. Kuru-laivassa hukkuneiden muistomerkin l\u00e4hell\u00e4 on hauta, jolla seisoo muistomerkkin\u00e4 kauas n\u00e4kyv\u00e4 kivipylv\u00e4s. Pylv\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 istuu kivest\u00e4 veistetty kotka ja pylv\u00e4\u00e4ss\u00e4 lukee kultakirjaimin KOTKA. Mik\u00e4 mahtaa olla t\u00e4m\u00e4n haudan tarina?<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Haudassa lep\u00e4\u00e4 Kustaa Alarik<\/strong> Kotka<\/strong> (s. 16.9.1883, k. 23.12.1931), h\u00e4nen vaimonsa  Vilhelmiina<\/strong> os. Wastanen <\/strong>(s. 19.12.1880 Kurussa, k. 1961) ja heid\u00e4n kaksi poikaansa Taisto Ilmari<\/strong> (s. 1915, k. 1919) ja Sulo Kostaja<\/strong> (s. 1913, k. 1931).<\/p>\n\n\n\n

Kustaa Alarikista julkaistiin muistokirjoitus Kansan Lehdess\u00e4 28.12.1931:<\/p>\n\n\n\n

\u201dTov. Alarik Kotka kuollut<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Keskiviikkona t.k. 23 pn\u00e4 klo 4 ajoissa aamulla kuoli Tampereen yleisess\u00e4 sairaalassa pitempiaikaisen vaikean sairauden j\u00e4lkeen Pohjois-Pirkkalan Yl\u00e4-Pispalan kansakoulun opettaja, toveri K u s t a a  A l a r i k  K o t k a. H\u00e4n oli syntynyt Tampereella 16.9.1883, ollen siis kuollessaan 48-vuotias. K\u00e4yty\u00e4\u00e4n kansakoulun, ty\u00f6skenteli h\u00e4n t\u00e4k\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 kutomotehtaissa, kunnes opinhalu vei h\u00e4net seminaariin. Toimittuaan useita vuosia opettajana Lapin pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 (Tl.) tuli h\u00e4n syyslukukauden alussa 1927 Yl\u00e4-Pispalan koulun opettajaksi.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Toveri Kotka oli ty\u00f6v\u00e4enaatteen mies. M.m. kuului h\u00e4n Tahmelan ty\u00f6v\u00e4enyhdistykseen. Erikoisen innokkaasti h\u00e4n otti osaa raittiusrientoihin ja rauhanliikkeeseen. H\u00e4n oli j\u00e4senen\u00e4 Pohjois-Pirkkalan kunnan raittiuslautakunnassa ja toimi k\u00f6yh\u00e4inhoidon piirimiehen\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kaipaamaan j\u00e4i toveri Kotkaa l\u00e4hinn\u00e4 puoliso.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kustaa Alarikin vanhemmat olivat verkatehtaan ty\u00f6mies Kustaa Reinhold<\/strong> Adler<\/strong> (s. 15.2.1849 Kuorevedell\u00e4) ja Emma Maria Juhontyt\u00e4r  (s. 9.3.1853 Tyrv\u00e4\u00e4ll\u00e4). Kotka-nimi on siten suora k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Adler-nimest\u00e4. Kustaa Reinholdin is\u00e4 oli v\u00e4rj\u00e4rin kis\u00e4lli Bror Otto Adler<\/strong>. Sukunimi Adler oli per\u00e4isin Kustaa Reinholdin isois\u00e4lt\u00e4 kersantti ja varusmestari Pehr Reinhold Adlerilta. H\u00e4n oli sukujuuriltaan Kuhmalahden Neppius<\/strong>-sukua. Pehr Reinhold Adlerin vaimo Hedvig Sophia<\/strong> Hasselgren<\/strong> oli is\u00e4ns\u00e4 puolelta ruotsalaista sotilassukua.<\/p>\n\n\n\n

Konstaapeli<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kalevankankaan kappelin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 olevalla haudalla on korkean jalustan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 suuri pronssinen lapsienkeli. T\u00e4m\u00e4 vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 hahmo muistuttaa muun muassa renessanssin ja barokin ajan maalauksissa esiintyvi\u00e4 siivellisi\u00e4 alastomia pikkupoikia (it. putto<\/em>), jotka ovat rakkauden ja erotiikan symboleja. Tosin t\u00e4m\u00e4 poika ei ole vaatteitta, h\u00e4n onkin ilmoittamassa jotakin taivaallista viesti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kivisess\u00e4 jalustassa n\u00e4kyy monia – todenn\u00e4k\u00f6isesti kansalaissodan aikaisten – luotien aiheuttamia lohkeamia. Pikkuenkelin alla haudassaan lep\u00e4\u00e4 ylikonstaapeli Johan Henrik Saarnio<\/strong> (s. 24.1.1857 Kuhmalahdella, k. 16.10.1906) ja h\u00e4nen vaimonsa Henriikka<\/strong> Kustaantyt\u00e4r<\/strong> (s. 2.11.1863 Sahalahdella, k. 17.4.1950) sek\u00e4 heid\u00e4n ottotytt\u00e4rens\u00e4 Hilda Maria<\/strong> (s. 14.6.1882, k. 29.12.1947). Johan Henrik Saarnion kuolemasta kertoi Aamulehti 17.10.1906 seuraavaa:<\/p>\n\n\n\n

\u201dKuollut<\/strong>. Toissay\u00f6n\u00e4 kello 12 aikaan kuoli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4k\u00e4l\u00e4isen poliisilaitoksen vanhempi ylikonstaapeli Johan Henrik Saarnio (ent. Sir\u00e9n) 49 vuoden 9 kuuk. wanhana, sairastettuaan jo l\u00e4hes 11 kuukautta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Wainaja oli syntynyt Kuhmalahdella tammikuun 24 p:n\u00e4 w. 1857, ja muutti Tampereelle w. 1877. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 toimi S. ensimm\u00e4isen 10 wuotta rakennust\u00f6iss\u00e4 ym., kunnes p\u00e4\u00e4si w. 1887 konstaapeliksi t\u00e4k\u00e4l\u00e4iseen poliisilaitokseen ns. Pispalan tien osastoon. T\u00e4st\u00e4 erosi S. t\u00e4k\u00e4l\u00e4isen wanhan kansakoulun wahtimestariksi, jossa oli  1 wuoden. Kuin sitten j\u00e4rjestetty poliisilaitos kaupunkiimme perustettiin, p\u00e4\u00e4si Saarnio 2:sen piirin w.t. ylikonstaapeliksi, josta sitten yleni, ollen jo pitemm\u00e4n aikaa wanhempana ylikonstaapelin\u00e4. Wiime syksyn\u00e4 marraskuun lopulla murtui S:n terweys eik\u00e4 h\u00e4n sittemmin woinut en\u00e4\u00e4 wirkatoimiinsa ryhty\u00e4, waan sai noin kuukausi takaperin eron wirastaan.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ahkeralla kirjallisuuden ja sanomalehtien wiljelemisell\u00e4 kartutti S. itselleen laajat yleistiedot. Uutteralla t\u00e4sm\u00e4llisyydell\u00e4 ja wakawalla toiminnallaan h\u00e4n sai p\u00e4\u00e4llyst\u00f6ns\u00e4 ehe\u00e4n luottamuksen. Arwokkaalla ja kohteliaalla esiintymisell\u00e4\u00e4n woitti h\u00e4n suurelta yleis\u00f6lt\u00e4 \u201dkunnon miehen\u201d arvon. Poliisimiehist\u00f6n \u201dp\u00e4\u00e4ksi\u201d h\u00e4net mielihyv\u00e4ll\u00e4 miehist\u00f6n keskuudessa tunnustettiin.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kunnon suomalaisena h\u00e4n kaikki kesti. Kepe\u00e4t mullat kunnon kansalaiselle.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ottotyt\u00e4r Hilda Marian vanhemmat olivat ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen palovahti Karl Eriksson<\/strong> (s. 2.12.1841 Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4ss\u00e4) ja Karolina Karlintyt\u00e4r Sj\u00f6lund<\/strong> (s. 17.2.1844 Tottij\u00e4rvell\u00e4). Hilda Marian \u00e4iti kuoli tytt\u00e4ren ollessaan vasta kuusivuotias ja sen vuoksi h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi Saarnion ottotytt\u00e4reksi. Aikuisena Hilda Maria toimi kauppiaana. H\u00e4n omisti yrityksen nimelt\u00e4\u00e4n Muotiliike Hilda Saarnio osoitteessa Kauppakatu 3.  Liike oli erikoistunut hattuihin ja lakkeihin. Yrityksen ilmoituksia n\u00e4kyi tiuhaan tamperelaisissa lehdiss\u00e4 1920- ja 1930-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

Kiintoisaa olisi tiet\u00e4\u00e4, onko haudan veistos jonkun suomalaisen taiteilijan luomus vai onko se teollista massatuotantoa esim. Saksasta, josta tiedet\u00e4\u00e4n joidenkin Kalevankankaan enkeliveistosten olevan per\u00e4isin?<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja: Jorma Lappalainen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kotka Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella k\u00e4velless\u00e4 kiinnittyy huomio hautoihin, joita koristaa joku tavanomaisesta poikkeava hautamuistomerkki. Kuru-laivassa hukkuneiden muistomerkin l\u00e4hell\u00e4 on hauta, jolla seisoo muistomerkkin\u00e4 kauas n\u00e4kyv\u00e4 kivipylv\u00e4s. Pylv\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 istuu kivest\u00e4 veistetty kotka ja pylv\u00e4\u00e4ss\u00e4 lukee kultakirjaimin KOTKA. Mik\u00e4 mahtaa olla t\u00e4m\u00e4n haudan tarina? Haudassa lep\u00e4\u00e4 Kustaa Alarik Kotka (s. 16.9.1883, k. 23.12.1931), h\u00e4nen vaimonsa  Vilhelmiina … Jatka lukemista Hautausmaatarinoita \u2013 Kotka ja konstaapeli<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[10],"tags":[],"class_list":["post-723","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoittaja-jorma-lappalainen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/723","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=723"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/723\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1044,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/723\/revisions\/1044"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=723"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=723"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=723"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}