{"id":532,"date":"2020-10-10T00:00:30","date_gmt":"2020-10-09T21:00:30","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=532"},"modified":"2021-01-14T21:12:42","modified_gmt":"2021-01-14T18:12:42","slug":"hyvasti-viipuri-lempi-jaaskelaisen-vuodet-1939-1964","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2020\/10\/10\/hyvasti-viipuri-lempi-jaaskelaisen-vuodet-1939-1964\/","title":{"rendered":"Hyv\u00e4sti Viipuri \u2013 Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen vuodet 1939 – 1964"},"content":{"rendered":"\n

Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen tarinan
\u2013 ensimm\u00e4inen osa H\u00e4n syntyi 120 vuotta sitten<\/a> julkaistiin 25.4.2020,
\u2013 toinen osa J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen perheen vuodet Viipurissa 1884-1920<\/a> 6.6.2020,
\u2013 kolmas osa Kirjailija Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen vuodet 1921-1939 Viipurissa<\/a> 15.8.2020 ja
– nelj\u00e4s osa Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen: kirjailija ja h\u00e4nen teoksensa<\/a> 12.9.2020.<\/p>\n\n\n\n

Sota-ajan raskaat kokemukset<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vuoden 1939 kes\u00e4ll\u00e4 ilmennyt sodan uhka Suomessa her\u00e4tti Lempiss\u00e4 kasvavaa levottomuutta. Vietetty\u00e4\u00e4n tavalliseen tapaan kes\u00e4\u00e4 Parikkalan Jormolassa h\u00e4n ep\u00e4r\u00f6i Viipuriin palaamista. H\u00e4n olisi halunnut l\u00e4hett\u00e4\u00e4 enimm\u00e4t tavarat Helmi-sisarelle Karttulaan Kuopion l\u00e4helle. Aili-sisar ei pit\u00e4nyt tilannetta niin vaarallisena, joten Lempi taipui ja niin he palasivat tavaroineen Viipuriin.<\/p>\n\n\n\n

Suomen tilanne alkoi kuitenkin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huolestuttavalta lokakuussa 1939. Valtiovalta kehotti 8.10.1939 Viipurin ja rajaseutujen v\u00e4est\u00f6\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4n vapaaehtoisesti l\u00e4nteen, pois mahdollisten pommitusten alta ja 10.10.1939 kutsuttiin sotilaat ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isiin kertausharjoituksiin. Lempi ja Aili l\u00e4htiv\u00e4t Viipurista 10. lokakuuta.<\/p>\n\n\n\n

He joutuivat matkustamaan Helmi-sisaren luo tavaravaunussa. Kun vaara n\u00e4ytti menev\u00e4n ohi, he palasivat pimennettyyn Viipuriin, mutta l\u00e4htiv\u00e4t jo viikon kuluttua junalla takaisin Karttulaan vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien tavaroiden kanssa. Koti kalusteineen, vaatteineen, kirjoineen ja Lempin kokoamine aineistoineen j\u00e4i paikoilleen kotiin. Evakossa Lempi sai ankaran syd\u00e4nkohtauksen, josta kuitenkin toipui. Aili sen sijaan alkoi tarmokkaasti huolehtia Karttulaan sijoitettujen tuupovaaralaisten oloista.<\/p>\n\n\n\n

Viipuriin j\u00e4\u00e4nyt J\u00e4\u00e4skel\u00e4isten entinen vuokralainen Leo Pakarinen l\u00e4hetti Lempin pyynn\u00f6st\u00e4 h\u00e4nelle Karttulaan kirjojen tekij\u00e4nkappaleet ja Viipurin Museon p\u00f6yt\u00e4kirjan sek\u00e4 sisarusten juhlapuvut ja -keng\u00e4t, joille he eiv\u00e4t uskoneet en\u00e4\u00e4 koskaan tulevan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Helmikuussa 1940 tuttava Anni Tirkkonen toi Lempin kirjoituskoneen Kuopioon pelastettuaan sen pommituksien ja kaukotykin ammusten keskelt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 ote h\u00e4nen kirjeest\u00e4\u00e4n Viipurista 25.1.1940:<\/p>\n\n\n\n

Rakas Lempi<\/em>
Vasta t\u00e4n\u00e4\u00e4n nelj\u00e4nnen yrityksen j\u00e4lkeen onnistuin p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n asuntoosi, sill\u00e4 talonmies ei ole ollut tavattavissa \u2026 koko talo aivan kylmill\u00e4. Akkunat kyll\u00e4 ovat ehj\u00e4t. Sali huoneestasi oli karissut rapninki katosta ja siirsin huonekalut pois ja peitin ne lattiamatolla. Tulen ensi viikon lopulla Kuopioon ja soitan heti sinulle niin voit tulla sin\u00e4 Kuopioon. Tuon sitten kirjoituskoneesi tullessani ja loput vaatteista ja valokuvat.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Syyskuussa 1941, kun Viipuri oli jatkosodan alkuvaiheessa vallattu takaisin, osallistui Lempi ainoana naisena 25 miehen muodostamaan delegaatioon, joka vieraili pommitetussa Viipurissa. N\u00e4ky, jonka he silloin Viipurissa kohtasivat, oli masentava: kaikkialla oli raunioita ja miinavaara. \u201dSyd\u00e4meni kurtistui silloin melkein kokoon tuskasta ja surusta n\u00e4hdess\u00e4ni kaikki mustuneet katottomat talot ja tyhj\u00e4t ikkuna-aukot.\u201d Onneksi viel\u00e4 jotain oli s\u00e4ilynytkin. Lempin kotitalo Linnankatu 11:ss\u00e4 oli vain liev\u00e4sti vaurioitunut, joten Lempi k\u00e4vi kotonaan. T\u00e4m\u00e4n matkan innoittamana syntyi jo sin\u00e4 vuonna julkaistu kirja Viipuri ennen ja nyt<\/em>, jonka toimitti B\u00f6rje Sandberg ja tekstit kirjoitti Lempi. Tiett\u00e4v\u00e4sti Lempi ei t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen k\u00e4ynyt en\u00e4\u00e4 koskaan Viipurissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lempi ja miehet Viipurissa jatkosodan aikana 4.9.1941. SA-kuvassa on aseman raunioiden edess\u00e4 sotilaiden v\u00e4liss\u00e4 tunnettuja viipurilaisia henkil\u00f6it\u00e4, oikealta kirjailija Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen, kaupunginjohtaja Tuurna, kamreeri Koponen, tohtori Brummer ja valtuuston puheenjohtaja lehtori Valtavuo.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4 jatkui Helsingiss\u00e4 ja Jormolan kes\u00e4paikassa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Talvisodan aikana Lempi ja Aili olivat evakossa Helmi-sisaren luona Karttulassa. V\u00e4lirauhan tultua maaliskuussa 1940 he oleilivat ensin kes\u00e4paikassaan Parikkalan Jormolassa, kunnes muuttivat 1940 Helsinkiin Kaivopuistoon ja 1941 Munkkiniemeen. Vuosina 1949 – 1957 he asuivat osoitteessa Tukholmankatu 19 C 34, josta he ostivat oman osakkeen.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka el\u00e4m\u00e4 oli ep\u00e4vakaata, ryhtyi Lempi kuitenkin jatkamaan kirjoittamista. Viipurin kaupunki oli tilannut h\u00e4nelt\u00e4 kirjan jo ennen talvisotaa koulukirjaksi ja h\u00e4n oli saanut maksunkin siit\u00e4. Kirja oli nimelt\u00e4\u00e4n Se oli Viipuri Vihanta <\/em>ja ilmestyi syksyll\u00e4 1940. Seuraavana vuonna ilmestyi siihen viel\u00e4 jatko-osa Vanhan Viipurin hiljaiseloa<\/em>. 1942 syksyll\u00e4 Lempilt\u00e4 ilmestyi peitetysti omael\u00e4m\u00e4nkerrallinen kirja Id\u00e4st\u00e4 saapuu myrsky<\/em>. Se syntyi vaikeissa oloissa. He asuivat silloin Helsingiss\u00e4, jota pommitettiin ja ilmah\u00e4lytykset katkaisivat ty\u00f6nteon. Kaikesta oli my\u00f6s pulaa, jopa paperista. Suurimman osan romaanista k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sen ensimm\u00e4inen osa Ennen myrsky\u00e4<\/em>. Olikohan siihen sis\u00e4ltyv\u00e4 onneton rakkaustarina Lempille omakohtainen?<\/p>\n\n\n\n

Parikkala on aivan it\u00e4rajalla, mutta Jormola onnistui s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n ehj\u00e4n\u00e4. Parikkalan Tyrj\u00e4n alueen rajavartiosto k\u00e4ytti J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen huvilaa asuntonaan talvesta 1941 kes\u00e4-hein\u00e4kuun vaihteeseen 1941 asti. Kes\u00e4ll\u00e4 1943 sisarukset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t pitk\u00e4st\u00e4 aikaa kes\u00e4paikkaansa, ja Lempi\u00e4 vaivannut v\u00e4symys ja masennus alkoivat v\u00e4hitellen hellitt\u00e4\u00e4. H\u00e4n intoutui kirjoittamaan siell\u00e4 runoja, jotka ilmestyiv\u00e4t painettuna vasta jouluksi 1945 nimell\u00e4 Lumottu portti <\/em>ja jonka oli kuvittanut Aarne Nopsanen. Vuonna 1944 Lempi ja Aili olivat huvilallaan Jormolassa kev\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4n ajan. Siell\u00e4 Lempi kirjoitti kirjaa Kvenlannin hurtta, <\/em>jonka luonnospaperit olivat j\u00e4\u00e4neet Viipuriin, mutta h\u00e4n sai kirjan juuri ja juuri valmiiksi ennen kuin kes\u00e4paikasta oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 rintamalinjan l\u00e4hestyess\u00e4. Kes\u00e4ll\u00e4 1945 kes\u00e4paikka annettiin karjalan evakoille asuttavaksi.<\/p>\n\n\n\n

Viipurin lopullinen menetys syyskuun 1944 Moskovan v\u00e4lirauhansopimuksessa merkitsi kirjoittamiselle sek\u00e4 l\u00e4hdeaineiston saamisen ongelmia ett\u00e4 henkisen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n yhteyden menett\u00e4mist\u00e4 kaupungista. Lempi ei siksi pitk\u00e4\u00e4n aikaan kirjoittanut mit\u00e4\u00e4n Viipuriin liittyv\u00e4\u00e4, aihe oli liian kipe\u00e4 ja Viipurin asuntoon j\u00e4\u00e4neet l\u00e4hdeaineistot ja Viipurin museon arkistot olivat tuhoutuneet.<\/p>\n\n\n\n

Jatkosodan vuosina kirjojen kirjoittamisen lis\u00e4ksi Lempi esiintyi sunnuntaisin radiossa parin vuoden ajan omassa pakinaohjelmassa nimelt\u00e4 \u201dN\u00e4in sunnuntaisin\u201d.  Perinteeksi muodostui my\u00f6s Lempin joulupakina lehdiss\u00e4. H\u00e4n kirjoitti lukuisia muitakin lehtijuttuja ja toimi sotasairaalassa jonkin aikaa sosiaalihoitajana. H\u00e4n osallistui lis\u00e4ksi monien yhdistysten toimintaan ja oli niiss\u00e4 joko johtokunnassa, puheenjohtajana tai sihteerin\u00e4. T\u00e4llaisia yhdistyksi\u00e4 olivat mm. P\u00e4\u00e4kaupungin Karjalaiset, P\u00e4\u00e4kaupungin parikkalalaiset, Siirtov\u00e4en Kotiteollisuus ry, Meilahden seurakunnan kirkkoneuvosto ja J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen sukuseura. Lis\u00e4ksi h\u00e4n jatkoi jo Viipurissa perustetun Torkkelin Killan sihteerin\u00e4, koska sen toiminta oli siirretty Helsinkiin.<\/p>\n\n\n\n

Lempin kotona oli ollut piano ja h\u00e4n oli jo lapsena k\u00e4ynyt soittotunneilla. H\u00e4n oli aina soittanut mielell\u00e4\u00e4n pianoa; se oli h\u00e4nelle rentoutumiskeino. Syksyll\u00e4 1945 h\u00e4n alkoi opiskella s\u00e4vellyst\u00e4 Ahti Sonnisen johdolla. H\u00e4n improvisoi pianon \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja hioi omia s\u00e4velmi\u00e4\u00e4n ja kirjoitti niit\u00e4 paperille. Joitain s\u00e4vellyksi\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt jo Viipurissa, mutta ne j\u00e4iv\u00e4t sinne. Aili-sisaren mielest\u00e4 kaunein Lempin s\u00e4vellys oli nimelt\u00e4\u00e4n Manalan virralla, joka on tehty er\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4n hautajaisiin ja se pohjautui runoilija Helena Iso-Kauppilan runoon. Sulo Saarits lauloi sen Lempin omissa hautajaisissa.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1946 Lempi sai Suomen Kulttuurirahaston apurahan 75 000 mk kirjallisia t\u00f6it\u00e4 varten yhten\u00e4 kuudesta kirjailijasta. Se merkitsi sek\u00e4 tunnustusta ty\u00f6lle ett\u00e4 taloudellisen turvan tuomaa ty\u00f6rauhaa.<\/p>\n\n\n\n

Juhlittu kirjailija Suomessa ja ulkomailla<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1947 Weckrooth-kirjojen ranskalainen kustantaja kutsui Lempin Pariisiin, jonne l\u00e4hti mukaan my\u00f6s Aili-sisar. He matkustivat ensin h\u00f6yrylaiva Cliolla Antwerpeniin ja sielt\u00e4 junalla Pariisiin. Molemmat osasivat puhua ranskaa. Weckrooth-teoksesta otettiin Ranskassa toinen painos. Pariisissa Lempi\u00e4 juhlittiin menestyskirjailijana ja teoksen arvostelut olivat kiitt\u00e4vi\u00e4. Lempi ja Aili vierailivat Ranskassa uudelleen kahden vuoden kuluttua juhlistamaan Weckroothin perheen uusinta painosta. Molempien matkojen matkaraportit julkaistiin Karjala-lehdess\u00e4 jatkokirjoituksina.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lempin matkalaukku, jota s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n Parikkalan Helenansaaressa. (kuva Raija Kannisto 2012)<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

1948 perustettiin Helsingiss\u00e4 J\u00e4\u00e4skel\u00e4isten sukuseura<\/a>. Sen perustamisesta tehtiin periaatep\u00e4\u00e4t\u00f6s 4.7.1948 Lapinlahden Kittolanniemess\u00e4 pidetyss\u00e4 kokouksessa (kuva alla). Ensimm\u00e4iseksi puheenjohtajaksi valittiin kirjailija Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen, ja h\u00e4n toimi siin\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kuolemaansa asti. Sukuseuralla on vaakuna, jonka aiheen antoi kirjailija Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen. Vaakunan piirsi taiteilija Olof Eriksson vuonna 1961.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
J\u00e4\u00e4skel\u00e4isten sukuseuran perustamiskokous 1948 (kuva J\u00e4\u00e4skel\u00e4isten Sukuseuran kotisivuilta)<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kes\u00e4ll\u00e4 1953 Lempi ja Aili-sisar tekiv\u00e4t matkan Italiaan. He vierailivat mm. Roomassa Kersti Bergrothin luona sek\u00e4 my\u00f6s Sorrentossa, Amalfissa ja Napolissa. Lempi teki matkasta muistiinpanot, jotka ovat s\u00e4ilyneet arkistossa. Samalla h\u00e4nell\u00e4 oli tarkoitus ker\u00e4t\u00e4 aineistoa uutta romaania varten. Alun perin Lempin piti ottaa kirjan aiheeksi kuningatar Kristiina, mutta taidemuseossa h\u00e4nen n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 taulu runoilija Torquato Tassosta teki h\u00e4neen niin suuren vaikutuksen, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti muuttaa kirjan aihetta. Matkaa seuraavana vuonna ilmestyi romaani Kultainen laakeri<\/em>, joka kertoi renessanssiajan runoilija Torquato Tassosta. Kirja on ainoa, jonka aihepiiri sijoittuu kokonaan ulkomaille.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lempi presidentinlinnan itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n vastaanotolla 6.12.1954. Kuvassa oikealla Alli Paasikivi ja h\u00e4nen vieress\u00e4\u00e4n Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

1950-luvun j\u00e4lkipuoliskolla Lempi l\u00f6ysi kirjojensa aiheet joko omasta menneisyydest\u00e4\u00e4n Viipurissa tai sukunsa vaiheista Parikkalassa. Omia muistelmateoksia ovat 1957 julkaistu Kev\u00e4t vanhassa kaupungissa<\/em> ja 1961 ilmestynyt Tytt\u00f6 vanhassa kaupungissa. Kev\u00e4t vanhassa kaupungissa <\/em>-kirjan pohjana olivat Viipurin aikaiset p\u00e4iv\u00e4kirjat 1920- ja 1930-luvuilta. Poikkeuksellisesti kustantaja vaati sen k\u00e4sikirjoitukseen muutoksia, jottei teos her\u00e4tt\u00e4isi liikaa \u00e4rtymyst\u00e4. Lempi kohteli kirjassa temperamenttinsa mukaan suorasukaisesti niit\u00e4 julkisuuden henkil\u00f6it\u00e4, jotka liittyiv\u00e4t h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Teos sai ristiriitaisimman vastaanoton, mit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu teos oli her\u00e4tt\u00e4nyt. Kirjan Tytt\u00f6 vanhassa kaupungissa<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on Tytt\u00f6, jonka n\u00e4k\u00f6kulmasta Lempi kuvaa lapsuuden ja nuoruuden tapahtumiaan vuoteen 1918 asti. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa ei ollut kohua her\u00e4tt\u00e4neit\u00e4 aineksia.<\/p>\n\n\n\n

Parikkalassa asuneiden esivanhempiensa vaiheista kertoivat kirjat Hovin vallat<\/em>, ilmestyi 1956, ja Talonpoika ja hovinherra<\/em>, ilmestyi 1959. Hovin vallat<\/em> -romaanista Lempi teki my\u00f6s n\u00e4ytelm\u00e4sovituksen, joka esitettiin Parikkalassa valtakunnallisilla kotiseutup\u00e4ivill\u00e4 1958. T\u00e4ll\u00f6in oli kulunut 100 vuotta Parikkalan talonpoikien p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6velvollisuuden p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 Koitsanlahden hoville. N\u00e4ytelm\u00e4 esitettiin uudelleen vuosina 1968 ja 1978.<\/p>\n\n\n\n

Syksyll\u00e4 <\/strong>1963 ilmestyi Lempin viimeinen kirja Nuori herra David Viipurista.<\/em> P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on viipurilaissyntyinen suurmies David Alopeus 1700-luvun lopun Viipurissa. Aiheesta Lempi suunnitteli trilogiaa ja toisen osan aineisto oli jo koossa, mutta Lempin terveys petti, eik\u00e4 h\u00e4n en\u00e4\u00e4 jaksanut ty\u00f6st\u00e4\u00e4n kirjaansa valmiiksi.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1963 Lempi vietti 40-vuotiskirjailijajuhlaansa, ja 1964 h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin kirjailijael\u00e4ke. Lempi iloitsi kovasti el\u00e4kkeest\u00e4: \u201dOlen nyt niin tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 voin ensi kerran 24 vuoteen pit\u00e4\u00e4 huolettoman kes\u00e4loman. Tied\u00e4n, ettei minun ole pakko kirjoittaa mit\u00e4\u00e4n, ellen halua\u201d. El\u00e4ke my\u00f6nnettiin tavallaan liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Lempin voimat olivat jo kuluneet loppuun. H\u00e4n kuoli kotonaan Pihlajatiell\u00e4 13.9.1964 klo 18.15. Parikkalan Sanomat kertoi 16.9.1964, ett\u00e4 Lempi kuoli puoli vuotta kest\u00e4neen ankaran sairauden murtamana. Virallinen kuolinsyy oli syd\u00e4men toiminnanvajaus ja syd\u00e4men hiippal\u00e4pp\u00e4vika. Siunaus tapahtui 19.9.1964 Meilahden kirkossa.<\/p>\n\n\n\n

Sek\u00e4 Lempi ett\u00e4 Aili J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen ja serkkunsa Hilma Nordman on haudattu Parikkalan hautausmaalle samaan hautaan. Aili testamenttasi osan heid\u00e4n kirjoistaan sek\u00e4 muuta irtaimistoa mm. Lempin kirjoituskoneen, matkalaukun ja ylioppilaslakin Parikkalan kunnalle, jossa niit\u00e4 s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n Parikkalan Helenansaaressa<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Hautakivi Parikkalan hautausmaalla (kuva Raija Kannisto 2012)<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Lopuksi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Olen nyt saanut loppuun viiden artikkelini sarjan Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isest\u00e4. Huomaan, ett\u00e4 tutkittavaa viel\u00e4 l\u00f6ytyisi eik\u00e4 valitettavasti mielenkiintoisin aineisto eli Lempi p\u00e4iv\u00e4kirjat ole viel\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. P\u00e4\u00e4tin alun perin ryhty\u00e4 tutkimaan J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen suvun ja Lempin vaiheita sek\u00e4 sukulaisuuden vuoksi ett\u00e4 siksi, ett\u00e4 meit\u00e4 molempia yhdist\u00e4v\u00e4t sukusiteet Parikkalaan ja Viipuriin. Koska minua kiinnostivat nimenomaan Lempin el\u00e4m\u00e4nvaiheet, olen paneutunut melko v\u00e4h\u00e4isesti h\u00e4nen kirjalliseen tuotantoonsa. Lukuvalintani on osunut p\u00e4\u00e4asiassa kirjoihin, jotka jollain tapaa liittyv\u00e4t h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja Parikkalan talonpoikien historiaan liittyviin teoksiin. Jo nuorena tytt\u00f6n\u00e4 luin \u00e4idin kirjahyllyst\u00e4 muutaman kirjan, mutta ne eiv\u00e4t silloin her\u00e4tt\u00e4neet mielenkiintoani. Kun nyt luin samat kirjat uudelleen, oli tunnelma eri, paljon innostuneempi. Koska kaikki J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen perheenj\u00e4senten lis\u00e4ksi my\u00f6s \u201dlaajennetun perhekunnan\u201d (Hilda, Hilma, Heikki ja Antti) j\u00e4senet l\u00f6ytyv\u00e4t sukupuustani, antoi se uuden, kiinnostavan n\u00e4k\u00f6kulman kirjoihin, varsinkin kun en ollut tiennyt heid\u00e4n liittymist\u00e4\u00e4n J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen perheeseen.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:
J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen Lempi: Kev\u00e4t vanhassa kaupungissa. Muistelma. Ilmestyi 1957.
J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen Lempi: Kuolintodistus, kirjoitettu 14.9.1964.
Kortelainen Anna: Tapaus Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen: Mit\u00e4 historialliselle romaanille tapahtuu? Teoksessa Ripatti Anna ja Koivisto Nuppu (toim.). Monumenteista tanssiaskeliin. Taiteiden ja kulttuurin Viipuri 1856-1944. Ilmestyi 2020.
Moisio Erkki: Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen \u2013 Viipurin kuvaaja. Ilmestyi 1983.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja: Raija Kannisto<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen tarinan\u2013 ensimm\u00e4inen osa H\u00e4n syntyi 120 vuotta sitten julkaistiin 25.4.2020,\u2013 toinen osa J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen perheen vuodet Viipurissa 1884-1920 6.6.2020,\u2013 kolmas osa Kirjailija Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen vuodet 1921-1939 Viipurissa 15.8.2020 ja– nelj\u00e4s osa Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen: kirjailija ja h\u00e4nen teoksensa 12.9.2020. Sota-ajan raskaat kokemukset Vuoden 1939 kes\u00e4ll\u00e4 ilmennyt sodan uhka Suomessa her\u00e4tti Lempiss\u00e4 kasvavaa levottomuutta. Vietetty\u00e4\u00e4n tavalliseen … Jatka lukemista Hyv\u00e4sti Viipuri \u2013 Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen vuodet 1939 – 1964<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,6],"tags":[],"class_list":["post-532","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoittaja-raija-kannisto","category-lempi-jaaskelainen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/532","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=532"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/532\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":567,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/532\/revisions\/567"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=532"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=532"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=532"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}