{"id":445,"date":"2020-08-15T00:00:00","date_gmt":"2020-08-14T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=445"},"modified":"2021-01-14T21:15:45","modified_gmt":"2021-01-14T18:15:45","slug":"kirjailija-lempi-jaaskelaisen-vuodet-1921-1939-viipurissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2020\/08\/15\/kirjailija-lempi-jaaskelaisen-vuodet-1921-1939-viipurissa\/","title":{"rendered":"Kirjailija Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen vuodet 1921-1939 Viipurissa"},"content":{"rendered":"\n

Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen tarinan
– ensimm\u00e4inen osa H\u00e4n syntyi 120 vuotta sitten<\/a> julkaistiin 25.4.2020 ja
– toinen osa J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen perheen vuodet Viipurissa 1884-1920<\/a> 6.6.2020.<\/p>\n\n\n\n

1920-luku oli aivan erilainen vuosikymmen Lempin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kuin 1930-luku. 1920-luvulla h\u00e4n vasta etsi itse\u00e4\u00e4n kirjailijana ja julkaisi ty\u00f6n ohessa tekem\u00e4ns\u00e4 kolme teosta. 1930-luvun alussa julkaistusta neliosaisesta Weckrooth-sarjasta tuli suuri arvostelu- ja myyntimenestys ja se teki Lempist\u00e4 tunnetun kirjailijan. H\u00e4n alkoi saada apurahoja eri tahoilta kirjoittamistaan varten. Anna Kortelaisen mukaan Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isest\u00e4 tuli ensimm\u00e4inen suomalainen nainen, joka el\u00e4tti itsens\u00e4 kirjoittamalla historiallisia romaaneja \u2013 ja nimenomaan naimattomana ilman aviomiehen antamaa taloudellista turvaa.<\/p>\n\n\n\n

Edellinen artikkelini p\u00e4\u00e4ttyi vuoteen 1920. Sain pyynn\u00f6st\u00e4ni Kansallisarkistolta tutkimusluvan Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4ist\u00e4 koskien my\u00f6s vuosien 1920-1940 aineistoihin, joten voin jatkaa siit\u00e4, mihin edellisess\u00e4 artikkelissani j\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

Ylioppilaaksi vuonna 1921<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Lempin koulutie alkoi syksyll\u00e4 1908, jolloin h\u00e4n oli 7-vuotias. Kouluna oli silloin yksityinen Rosendahlin valmistava koulu. T\u00e4t\u00e4 koulua Lempi k\u00e4vi kolme vuotta, jonka j\u00e4lkeen syksyll\u00e4 1911 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si tutkinnon j\u00e4lkeen aloittamaan Viipurin Vanhassa yhteiskoulussa.<\/p>\n\n\n\n

Yhteiskoulua k\u00e4ytiin maailmansodan varjossa. Ven\u00e4l\u00e4isten sortotoimet ja valvonta kotitarkastuksineen ja pid\u00e4tyksineen ahdistivat, mutta kohottivat my\u00f6s nuorten suomenmielisyytt\u00e4 ja is\u00e4nmaallisuutta. Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 opiskeltiin koulussa 2. luokalta l\u00e4htien. 1914 tuli m\u00e4\u00e4r\u00e4ys, ett\u00e4 ven\u00e4j\u00e4\u00e4 piti opiskella seitsem\u00e4n tuntia viikossa. Koulussa k\u00e4vi ven\u00e4j\u00e4n kielen tarkastaja, joka tutki mm., ett\u00e4 keisari Nikolai II:n kuva oli esill\u00e4 juhlasalissa. Rehtori Kaarle Pol\u00e9n oli suomalaisuusmies ja piti keisarin kuvaa esill\u00e4 vain, kun tarkastaja k\u00e4vi. Lempi p\u00e4\u00e4si ylioppilaaksi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1921. H\u00e4n kertoi kirjassa Kev\u00e4t vanhassa kaupungissa, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si koulusta priimuksena ja todistuksessa oli kuusi kymppi\u00e4. Kaikkiaan koulusta valmistui sin\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 13 ylioppilasta. H\u00e4n kirjoitti ylioppilasaineena \u201dNovelli vanhasta Viipurista\u201d ja sai arvosanaksi laudatur.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lempin ylioppilaskuva. L\u00e4hde: SKS KIA. Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen Seura ry:n arkisto<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun Aili ja Lempi saivat koulussa hyvi\u00e4 numeroita, palkitsi \u00e4iti tytt\u00f6j\u00e4 viem\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4t ja muut \u201dperheenj\u00e4senet\u201d teatteriin. Koulussa Lempin mieliaineita oli historia.<\/p>\n\n\n\n

Pohdiskelua:
Ei liene ollut ihan tavallista, ett\u00e4 yksinhuoltaja\u00e4iti koulutti kaksi tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n ylioppilaaksi 1900-luvun alkuvuosikymmenill\u00e4. \u00c4iti Henrika oli itse kotoisin vaatimattomista oloista Kes\u00e4lahdelta ja h\u00e4nen vanhempansa olivat tilattomia. Henrika oli tietojeni mukaan k\u00e4ynyt vain rippikoulun, jossa oli oppinut lukemaan. Ennen naimisiin menoaan Henrika oli t\u00f6iss\u00e4 piikana maalaistaloissa. My\u00f6s aviomies Juhana, joka kuoli 1908, oli kotoisin Parikkalasta maalaistalosta ja kouluja k\u00e4ym\u00e4t\u00f6n. Henrika vei tytt\u00e4ri\u00e4 sek\u00e4 kirkkoon ett\u00e4 teatteriin, osti pianon ja laittoi tytt\u00e4ret soittotunneille. Ailista oli tarkoitus tulla maisteri, mutta Suomen ja Ven\u00e4j\u00e4n levottomat olot syksyll\u00e4 1917 estiv\u00e4t h\u00e4nen l\u00e4ht\u00f6ns\u00e4 Helsingin yliopistoon. Mik\u00e4 sai \u00e4idin kouluttamaan tytt\u00e4rens\u00e4 ja tutustuttamaan heid\u00e4t Viipurin kulttuuriel\u00e4m\u00e4\u00e4n? Ilmeisesti \u00e4idin pit\u00e4m\u00e4 kauppa kannatti ja antoi taloudelliset mahdollisuudet.<\/p>\n\n\n\n

1920-luku: tie kirjailijaksi avautuu<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Lempi ei voinut ylioppilaaksi tultuaan l\u00e4hte\u00e4 koulutovereidensa tavoin opiskelemaan Helsinkiin, koska vanhempien kuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4nen oli itse ansaittava elantonsa. My\u00f6s terveydelliset syyt olivat esteen\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 todettu vakava syd\u00e4nvika \u00e4idin kuoleman j\u00e4lkeen uusiutui ylioppilasvuoden syksyn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Jo kouluaikoina Lempi haaveili kirjailijan urasta. H\u00e4n itse toteaa: \u201dMinun nuoruuteni oli samalla minun kirjallista varhaiskev\u00e4tt\u00e4ni\u201d. Lukion j\u00e4lkeen h\u00e4n kirjoitteli syksyn 1921 ja kev\u00e4\u00e4n 1922 aikana joukon historiallisia kertomuksia, jotka h\u00e4n l\u00e4hetti syksyll\u00e4 1922 Otavaan. Teos julkaistiin nimell\u00e4 Opaaliristi<\/em> huhtikuussa 1923 salanimell\u00e4 L. J. Inkeri, ja Lempi oli t\u00e4ll\u00f6in 22-vuotias.<\/p>\n\n\n\n

Vuodet 1921-1927 olivat Lempin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 taloudellisesti hyvin vaikeita. Aili-sisar oli onneksi alkuun t\u00f6iss\u00e4 Taksoituskonttorissa, kunnes l\u00e4hti opiskelemaan Helsinkiin kansakoulunopettajaksi. Koska Lempin oli ansaittava elantona, h\u00e4n toimi vuosina 1924\u20131927 Viipurin valtionverolautakunnan virkailijana. H\u00e4n kirjoitteli edelleen ty\u00f6ns\u00e4 ohella ja valmisteli toista historiallista teostaan nimelt\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Katariinan hopeavy\u00f6.<\/em> Se valmistui jo syksyll\u00e4 1927, mutta julkaistiin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1928.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4h\u00e4n aikaan Lempi tahtoi kehitt\u00e4\u00e4 saksan ja ranskan kielen taitoaan, koska h\u00e4n halusi perehty\u00e4 vanhoihin asiakirjoihin ja historiateoksiin alkuper\u00e4iskielill\u00e4. Kielten opiskelu tapahtui siten, ett\u00e4 kotona k\u00e4vi kerran viikossa saksaa puhuva i\u00e4k\u00e4s paronitar von Freymann keskustelemassa sisarusten kanssa. My\u00f6s ranskaa he opiskelivat samalla tavalla.<\/p>\n\n\n\n

Tammikuussa 1927 Lempi p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 kuolettavaksi kokemastaan ty\u00f6st\u00e4 verolautakunnassa ja j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 vapaaksi kirjailijaksi. Sen ohella h\u00e4n piti ehtolaiskursseja, antoi yksityistunteja ja toimi historian ja suomen kielen opettajan sijaisena vanhassa koulussaan. Lis\u00e4ksi h\u00e4n kirjoitti kertomuksia useisiin viikkolehtiin. H\u00e4n vietti paljon aikaa Viipurin museossa, jossa oli runsaasti kiinnostavia asiakirjoja. H\u00e4n ker\u00e4si sielt\u00e4 aineistoa mieless\u00e4 kangastelevaan laajaan historialliseen romaaniin.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4st\u00e4kseen paremmin perehtym\u00e4\u00e4n historiaan h\u00e4n kirjoittautui Helsingin yliopistoon syksyll\u00e4 1927. Heikon terveytens\u00e4 ja osaksi my\u00f6s taloustilanteensa vuoksi h\u00e4n sai erikoisluvan opiskella poissaolevana Viipurista k\u00e4sin. Lempi opiskeli latinaa, arkeologiaa ja historiaa. Kuitenkin kahden vuoden j\u00e4lkeen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1929 h\u00e4n lopetti opiskelun Helsingiss\u00e4 suorittamatta tutkintoa, koska se k\u00e4vi liian raskaaksi. H\u00e4nelle tuli ylirasitusoireina mm. p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky\u00e4. H\u00e4n muisteli my\u00f6hemmin haikeana, ett\u00e4 olisi halunnut suorittaa kandidaatin tutkinnon ja vaikka lis\u00e4\u00e4kin. \u201dKunpa minun ei olisi tarvinnut niin suuresti rasittaa itse\u00e4ni joka vuotisilla ehtolaiskursseilla ja 5-6 -tuntisilla opetusp\u00e4ivill\u00e4, jotka hajottivat voimiani\u201d.  H\u00e4nen oli silloin mahdoton ajatella opiskeluja ilman, ett\u00e4 samalla ansaitsi elantonsa.<\/p>\n\n\n\n

Syksyll\u00e4 1927 Lempi kirjoitti ajanvieteromaanin Tytt\u00f6, jonka syd\u00e4n oli lasia<\/em>. Se julkaistiin lokakuussa 1928 salanimell\u00e4 L. J. Inkeri. Teos oli myyntimenestys ja auttoi saamaan raha-asioita j\u00e4rjestykseen, vaikkakin arvostelijat suhtautuivat siihen kielteisesti. Sen jatko-osa Hopeasalmen valtiatar<\/em>, auttoi my\u00f6s taloustilannetta.<\/p>\n\n\n\n

1930-luku: Kirjailijatar Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isest\u00e4 tuli \u201dViipurin historian henget\u00e4r\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vuosina 1930-1933 Lempi kirjoitti nelj\u00e4 Weckrooth-romaania. Ensimm\u00e4inen niist\u00e4 oli Weckroothin perhe<\/em>, joka ilmestyi maaliskuussa 1930. Lempill\u00e4 oli tavoitteena ly\u00f6d\u00e4 itsens\u00e4 l\u00e4pi historiallisen romaanin kirjoittajana ja siin\u00e4 h\u00e4n onnistui. Teos sai melko hyv\u00e4n vastaanoton sek\u00e4 arvostelijoilta ett\u00e4 suurelta yleis\u00f6lt\u00e4. Kaikkien nelj\u00e4n Weckrooth-kirjan yhdistetty ja osin supistettu laitos julkaistiin 1944. Weckrooth-kirjoja on k\u00e4\u00e4nnetty englanniksi, ranskaksi ja ruotsiksi.<\/p>\n\n\n\n

Kirjojensa saaman suosion my\u00f6t\u00e4 Lempi alkoi saada julkisuutta ja h\u00e4nt\u00e4 pyydettiin usein eri tilaisuuksiin kertomaan Viipurin historiasta. Lempi kutsuttiin my\u00f6s moniin juhliin ahkeran kirjoittamisen v\u00e4liss\u00e4. Kes\u00e4ll\u00e4 1931 h\u00e4n muisteli oppineensa tanssimaan wienervalssia ja viel\u00e4 my\u00f6hemminkin Tonava kaunoinen -valssi \u201dsai h\u00e4net tuntemaan veress\u00e4\u00e4n oudon syk\u00e4hdyksen\u201d.  Kun tammikuussa 1932 vietettiin Viipurin teatteritalon 100-vuotisjuhlaa, pyydettiin Lempi kertomaan talon historiasta. T\u00e4st\u00e4 alkoi Lempin esiintymiskausi, joka kesti Viipurissa syksyyn 1939 asti. Alussa Lempi j\u00e4nnitti esiintymisi\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n oli mielest\u00e4\u00e4n ujo ja h\u00e4nell\u00e4 oli kova ramppikuume. Lis\u00e4ksi vaatepuoli tuotti ongelmia, koska h\u00e4nell\u00e4 oli vain yksi parempi puku, joka oli mustaa silkki\u00e4, ja jossa oli valkea silkkikaulus. V\u00e4hitellen molemmat asiat helpottuivat. Kielitaitoisena Lempi joutui usein my\u00f6s em\u00e4nn\u00f6im\u00e4\u00e4n ulkomaisia kirjailijavieraita.<\/p>\n\n\n\n

Tunnettuuden my\u00f6t\u00e4 Lempi sai monenlaisia uusia rooleja. 1932 h\u00e4net valittiin Viipurin museolautakunnan sihteeriksi. 1933 kev\u00e4ttalvella kokoontui Viipurin linnan juhlasaliin n. 40 henke\u00e4, jotka perustivat Torkkelin Killan, joka oli historian yst\u00e4vien yhdistys, Viipurin \u201dkerma\u201d. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin piispa Erkki Kaila, sihteeriksi kaupunginarkkitehti Otto-Iivari Meurman ja hallituksen j\u00e4seneksi mm. Lempi, joka oli hallituksen ainoa nainen ja viel\u00e4p\u00e4 nuorehko. <\/p>\n\n\n\n

Torkkelin killasta voit lukea julkaisusta Viipurin suomalaisen seuran toimitteita 6<\/a>. <\/p>\n\n\n\n

Uudet teht\u00e4v\u00e4t jatkuivat: Lempi nimettiin 1937 Viipurin radiolautakuntaan ja sen sihteeriksi.<\/p>\n\n\n\n

Vuosina 1930-1938 ilmestyi h\u00e4nen kirjoittamanaan 10 teosta. Kirjoittamisen tahti oli siis kiivas ja lis\u00e4ksi ne vaativat ensin laajaa paneutumista historiallisiin alkuper\u00e4isaineistoihin. Vaativien laajojen t\u00f6iden v\u00e4liss\u00e4 Lempi pakinoi Viipurin radiossa ja sepitteli historiallisia kertomuksia. H\u00e4n kirjoitti my\u00f6s n\u00e4ytelmi\u00e4, mm. kuvaelmasarjan Viipuri kautta aikojen<\/em> ja se esitettiin ensin Kaupunginteatterissa ja kes\u00e4ll\u00e4 Havin valleilla. H\u00e4n alkoi v\u00e4hitellen saada tunnustusta ja apurahoja t\u00f6ist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
LEMPI. Kuva vuodelta 1930 kirjasta Kev\u00e4t vanhassa kaupungissa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 1930-luvulla<\/strong><\/p>\n\n\n\n

J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen sisarukset Aili ja Lempi sek\u00e4 kotiapulainen Hilma Nordman ja ompelija Hilda Pulkkinen asuivat vuodesta 1915 l\u00e4htien aina vuoteen 1939 asti samassa talossa Viipurin vanhassa kaupungissa ns. entisen Linnoituksen kaupunginosassa osoitteessa Katariinankatu 11, joka katu muutettiin 1930-luvulla Linnankaduksi. 1933 he muuttivat samassa talossa isompaan asuntoon, jossa oli nelj\u00e4 huonetta ja keitti\u00f6. Asunnosta oli yleens\u00e4 yksi huone vuokrattuna ulkopuoliselle. Koska J\u00e4\u00e4skel\u00e4isill\u00e4 oli kotiapulainen ja Lempi oli naimaton, ei h\u00e4nen tarvinnut huolehtia kodin tavanomaisista taloust\u00f6ist\u00e4, joten h\u00e4n sai keskitty\u00e4 kirjailijanty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 t\u00e4ysipainoisesti.<\/p>\n\n\n\n

Joskus ennen vuotta 1931 (kirkonkirjat tuhoutuneet, ei voi selvitt\u00e4\u00e4, koska) perheeseen muutti koululainen Signe Ailakki<\/u> Tiusanen<\/strong>, syntynyt 22.12.1921 Viipurin maaseurakunnassa.<\/p>\n\n\n\n

Tietoja Ailakin taustasta: H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Fanny Aurora Gr\u00f6hn oli kuollut n. 39-vuotiaana 22.1.1931 Viipurissa. Ehk\u00e4 \u00e4iti oli sit\u00e4 ennen sairastellut, koska Ailakki oli siirtynyt J\u00e4\u00e4skel\u00e4isille jo ennen \u00e4idin kuolemaa. Kirkonkirjoissa Ailakista k\u00e4ytettiin nimityst\u00e4 ottotyt\u00e4r, mutta oliko h\u00e4net virallisesti adoptoitu, sit\u00e4 en tied\u00e4. \u00c4idin kuoltua is\u00e4lle August Tiusaselle j\u00e4i huollettavaksi 7-, 6- ja 5-vuotiaat lapset, joiden kanssa h\u00e4n muutti 1933 Helsinkiin.<\/p>\n\n\n\n

Mist\u00e4 J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen sisarukset tunsivat Tiusasen perheen ja miksi he ottivat Ailakin huollettavakseen? Muistelmissaan Lempi mainitsee Ailakin vain kerran maaliskuussa 1934: \u201dMeill\u00e4 asuva yst\u00e4viemme tyt\u00e4r Pien\u2019Aili<\/strong> oli minua vastassa\u201d. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n Erkki Moision tekem\u00e4ss\u00e4 Lempin el\u00e4m\u00e4nkerrassa ei ole Ailakista mit\u00e4\u00e4n mainintaa.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka kirjailijana el\u00e4m\u00e4 hymyili Lempille, oli h\u00e4nell\u00e4 huolia terveytens\u00e4 kanssa. Syd\u00e4nongelmien ja ylirasitusoireiden lis\u00e4ksi Lempill\u00e4 oli muitakin terveysongelmia. 1931 syksyll\u00e4 Lempill\u00e4 todettiin anemia ja 1939 struuma, jota ei voitu leikata, sill\u00e4 Lempi oli allerginen kaikille tunnetuille puudutusaineille. H\u00e4nen kirjoitusjaksonsa olivat hyvin intensiivisi\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4din tuskin malttoi sy\u00f6d\u00e4 ja nukkua.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"
LINNANKATU teoksesta Viipuri ennen ja nyt<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

\u00c4itini perhe Sinkkoset asui my\u00f6s Viipurissa. Perheen is\u00e4 Matti oli kuollut 1930, joten \u00e4iti Iida joutui el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kolmea alaik\u00e4ist\u00e4 lastaan mm. siivoamalla ja pesem\u00e4ll\u00e4 pyykki\u00e4 eri perheiss\u00e4. Iida k\u00e4vi siivoamassa ja pesem\u00e4ss\u00e4 pyykkej\u00e4 my\u00f6s J\u00e4\u00e4skel\u00e4isill\u00e4, jotka olivat h\u00e4nen serkkujaan. Joskus \u00e4itini Mirjam oli \u00e4itins\u00e4 mukana auttamassa. Pyykit saatiin kuljetettua yl\u00f6s viidenteen kerrokseen tavarahissill\u00e4, kuten my\u00f6s polttopuut, jotka \u00e4idin Toivo-veli toi heille. \u00c4itini muisteli, ett\u00e4 Lempi tarjosi h\u00e4nelle kerran isoja appelsiineja, jotka ilmeisesti 1930-luvulla olivat harvinaisia.<\/p>\n\n\n\n

Aili J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen valmistui Helsingin Ylioppilasseminaarista kansakoulunopettajaksi 1928 ja tuli opettajaksi Viipurin Tiiliruukin kansakouluun. H\u00e4n opetti my\u00f6s \u00e4iti\u00e4ni siell\u00e4 1. ja 2. luokilla vuosina 1930-1932. Aili j\u00e4rjesti Iidan lapset kes\u00e4isin kes\u00e4siirtolaan, jonne perheen lasten oli pakko menn\u00e4, vaikka he eiv\u00e4t aina olisi sinne halunneetkaan, koska siell\u00e4 sai ilmaista ruokaa.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4itini mielest\u00e4 J\u00e4\u00e4skel\u00e4isten asunto oli hieno. H\u00e4n kuvaili, ett\u00e4 siell\u00e4 oli piano ja valkoinen kalusto sek\u00e4 iso tampuuri eli eteinen. Ikkunoista n\u00e4kyi Viipurin linna. Reino-veli oli innokas lukemaan kirjoja ja h\u00e4n l\u00e4hetti \u00e4itini lainaamaan J\u00e4\u00e4skel\u00e4isilt\u00e4 kirjoja. Heill\u00e4 oli my\u00f6s lastenkirjoja, joita sai lainata. Jouluna J\u00e4\u00e4skel\u00e4iset antoivat Iidan perheelle paketin, jossa oli ruokaa ja vaatteita. P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 Sinkkosen lapset k\u00e4viv\u00e4t virpomassa J\u00e4\u00e4skel\u00e4iset ja saivat palkaksi suklaamunat. Sinkkosen tyt\u00f6t saivat my\u00f6s J\u00e4\u00e4skel\u00e4isten kasvattityt\u00e4r Ailakin vanhoja vaatteita; he olivat muutaman vuoden Ailakkia nuorempia.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavassa artikkelissani k\u00e4yn l\u00e4pi tarkemmin Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen kirjailijanuraa, kirjojen syntyvaiheita ja teemoja. Viimeisess\u00e4 osassa seuraan h\u00e4nen vaiheitaan sota-aikana ja sen j\u00e4lkeen Helsingiss\u00e4 h\u00e4nen kuolemaansa saakka vuoteen 1964.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:
J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen Lempi: Kev\u00e4t vanhassa kaupungissa. Muistelma. Ilmestyi 1957.
Kortelainen Anna: Tapaus Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen: Mit\u00e4 historialliselle romaanille tapahtuu? Teoksessa Ripatti Anna ja Koivisto Nuppu (toim.). Monumenteista tanssiaskeliin. Taiteiden ja kulttuurin Viipuri 1856-1944. Ilmestyi 2020.
Me kerromme itsest\u00e4mme. Kirjailijoiden yhteisjulkaisu. Ilmestyi 1946.
Moisio Erkki: Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen \u2013 Viipurin kuvaaja. Ilmestyi 1983.
Sandberg B\u00f6rje (toim.):  Viipuri ennen ja nyt. Tekstiosuus Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen. Ilmestyi 1941<\/em>.
Viipurin henkikirjat       1920-1940
Viipurin rippikirjat         1931-1949<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja: Raija Kannisto<\/p>\n\n\n\n

Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen tarina jatkuu 12.9.2020 ilmestyneess\u00e4 artikkelissa Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen: kirjailija ja h\u00e4nen teoksensa<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen tarinan – ensimm\u00e4inen osa H\u00e4n syntyi 120 vuotta sitten julkaistiin 25.4.2020 ja– toinen osa J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen perheen vuodet Viipurissa 1884-1920 6.6.2020. 1920-luku oli aivan erilainen vuosikymmen Lempin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kuin 1930-luku. 1920-luvulla h\u00e4n vasta etsi itse\u00e4\u00e4n kirjailijana ja julkaisi ty\u00f6n ohessa tekem\u00e4ns\u00e4 kolme teosta. 1930-luvun alussa julkaistusta neliosaisesta Weckrooth-sarjasta tuli suuri arvostelu- ja myyntimenestys ja … Jatka lukemista Kirjailija Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen vuodet 1921-1939 Viipurissa<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,6],"tags":[],"class_list":["post-445","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoittaja-raija-kannisto","category-lempi-jaaskelainen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/445","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=445"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/445\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":627,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/445\/revisions\/627"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=445"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=445"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=445"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}