{"id":304,"date":"2020-05-23T00:00:00","date_gmt":"2020-05-22T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=304"},"modified":"2021-01-14T21:19:39","modified_gmt":"2021-01-14T18:19:39","slug":"veneturma-nasijarvella-juhannuksena-1881","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2020\/05\/23\/veneturma-nasijarvella-juhannuksena-1881\/","title":{"rendered":"Veneturma N\u00e4sij\u00e4rvell\u00e4 juhannuksena 1881"},"content":{"rendered":"\n

Sukututkimuksessa on kiehtovaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia yhteyksi\u00e4 erilaisten ihmisten ja sukujen v\u00e4lill\u00e4. Ihmisten muodostamia verkostoja. Ne saattavat l\u00f6yty\u00e4 sattumalta tai jonkin tutkimuksen sivutuotteena vanhoista arkistol\u00e4hteist\u00e4 tai vanhoista kirjoista. Niit\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s museoista ja hautausmailta. Kun astuu p\u00e4\u00e4portista Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle ja kulkee hieman vasemmalle, tulee vastaan hiukan erikoinen hautamuistomerkki. Obeliskin muotoisen muistomerkin jalustassa lukee: \u201dT\u00e4ss\u00e4 lep\u00e4\u00e4 kolme poikaa ja viisi tytt\u00f6\u00e4: kuin tapaturmaisesti hukkuivat N\u00e4sij\u00e4rveen 24 p. kes\u00e4kuuta v. 1881\u201d<\/em>. N\u00e4in monen henkil\u00f6n yht\u00e4aikainen hukkuminen on ollut eritt\u00e4in harvinainen tapaus.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Mist\u00e4 l\u00f6ytyisi lis\u00e4tietoa tapauksesta? Hyv\u00e4 apuv\u00e4line on Kansalliskirjaston Historiallinen Sanomalehtikirjasto, josta l\u00f6ytyykin Tampereen Sanomien julkaisema perusteellinen uutinen pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tapahtuman j\u00e4lkeen (29.6.1881):<\/p>\n\n\n\n

\u201d8 henke\u00e4 hukkunut! <\/em><\/strong>Pellawatehtaalaiset Alfred Syr\u00e9n, Miina Syr\u00e9n (edellisen sisar), Manda Syr\u00e9n (mainittuin orpana), Miina J\u00e4gerroos, Manda Friman, Manda Lindroos eli M\u00e4kel\u00e4, sep\u00e4n oppilas Johan Sandell ja masuunin ty\u00f6l\u00e4inen Kalle Aug. Hellman l\u00e4htiw\u00e4t Juhannus-y\u00f6n\u00e4 weneell\u00e4 N\u00e4sij\u00e4rwelle pienelle huwimatkalle ja pys\u00e4htyiw\u00e4t runsaasti puoli penikulmaa Tampereelta Aitolahden suulla Tapatora nimiselle saarelle. N\u00e4ihin yhtyi my\u00f6s Helsingin suomalaisen lyseon oppilas August Dahlberg, joka kuitenkin antoi tuoda itsens\u00e4 mannermaalle jo k:lo 4 aamulla. Kyyditsij\u00e4t meniv\u00e4t heti takaisin saarelle, ja sittemmin ei koko joukkueesta ole kuultu mit\u00e4\u00e4n, waikka lupasiwat wiimeist\u00e4\u00e4n puolen puolenp\u00e4iw\u00e4n aikaan tulla kaupunkiin. Juhannus-p\u00e4iw\u00e4n\u00e4 ei heit\u00e4 osattu kaiwata, kun luultiin olewan maalla jostain talossa ja muutoinkin oliwat w\u00e4h\u00e4n ew\u00e4ill\u00e4 warustettuna. Outo aawistus her\u00e4si omaisille, eritt\u00e4in Syr\u00e9n\u2019in lasten wanhemmille wasta lauantai-aamuna, jolloin rupesivat tiedustelemaan poissa-olewain kohtaloa. Mainittuna p\u00e4iw\u00e4n\u00e4 tuli Messukyl\u00e4st\u00e4 Aitoniemen Alasen is\u00e4nt\u00e4 ilmoittamaan polisikamariin, ett\u00e4 h\u00e4n oli edellisen\u00e4 p\u00e4iw\u00e4n\u00e4 kirkkomatkallaan l\u00f6yt\u00e4nyt kumoontuneen weneen liki Tapatoran saarta rannalla, josta se korjattiin heid\u00e4n walkamaan. Syr\u00e9n menty\u00e4\u00e4n sit\u00e4 katsomaan huomasi omaksi weneeksens\u00e4, ja silloin selkeni totuudeksi se kauhistuttava tunne, ett\u00e4 lapsensa toisten nuorukaisten kanssa oliwat kohdanneet hautansa j\u00e4rwen pohjassa. Muutamia j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 oli weneess\u00e4, waikka ales-suin, todistamassa tapausten surkeutta, ja w\u00e4h\u00e4n matkaa weneen l\u00f6yt\u00f6paikasta tawattiin rannalta er\u00e4\u00e4n takki ja lakki. Hukkuneet oliwat, paitsi yksi tytt\u00f6, joka oli 27 wuoden wanha, 18-21 wuoden ik\u00e4isi\u00e4. Ruumiita on haettu ahkerasti, toissa p\u00e4iw\u00e4n\u00e4kin oltiin yhteen aikaan 16 weneell\u00e4 naaraamassa, waan ei ole wiel\u00e4 yht\u00e4\u00e4n l\u00f6ydetty.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

N\u00e4it\u00e4 nuoria siis yhdisti ty\u00f6paikka eli Tammerfors Linne- & Jern-Manufaktur Aktie-Bolag eli my\u00f6hemmin Tampella. Seurueeseen kuului yhdeks\u00e4skin j\u00e4sen eli August Dahlberg, joka oli ennen opiskeluaan ollut samassa ty\u00f6paikassa ja jossa h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 toimi valumestarina. Moni asia retkest\u00e4 kaipasi lis\u00e4tietoa. Historiallisesta sanomalehtikirjastosta l\u00f6ysinkin kymmenen vuotta my\u00f6hemmin Aamulehden julkaiseman pitk\u00e4n artikkelin otsikolla: \u201dJuhannukseni 10 vuotta sitten\u201d Kirjoittanut Aatu. Aamulehti 24.6.1891. Jutusta k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 kirjoittaja on edell\u00e4 mainittu August Dahlberg (my\u00f6h. Aukusti Alhovuori). H\u00e4n kuvaa mm. menomatkaa Tapatoran saarelle:<\/p>\n\n\n\n

\u201dMe saawuimme perille Tapatoran saareen; ja kun sinne toisen kerran weneell\u00e4 oli haettu rannalle j\u00e4\u00e4neet, oli seuramme t\u00e4ysilukuinen, yhdeks\u00e4n henke\u00e4. Wanhin naisista, joka samalla edusti seuran s\u00e4\u00e4dyllist\u00e4 puolta, istui kiwelle kahwipannun \u00e4\u00e4reen. Me toiset l\u00e4hdimme saarta katsastamaan; siin\u00e4 ei ole paljon muuta kuin kallioita ja kiwi\u00e4 sek\u00e4 muutamia m\u00e4ntyj\u00e4 ja waiwaiskaswuisia pensaita. Mutta sit\u00e4 paremmin sopi t\u00e4lt\u00e4 paikalta katsella ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Kiwenheiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 salmen toisella puolen oli wehre\u00e4 kiwikkoranta, joka somasti kohosi. Toisella puolen oli N\u00e4sij\u00e4rwen kiilt\u00e4w\u00e4 pinta, jolla ei muita w\u00e4reit\u00e4 n\u00e4kynyt, kuin leikkiw\u00e4n sorsaperheen synnytt\u00e4m\u00e4t.  Y\u00f6 oli tullut, mutta luonto ei tiet\u00e4nyt nukkuako wai walwoako. Walonjakaja oli jo painunut n\u00e4k\u00f6piirin taakse, vaan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ei kuulunutkaan. Sen sijaan lewisi lempe\u00e4 kirkkaus, jonka walossa harmaapartainen pet\u00e4j\u00e4kin n\u00e4ytti niin ihmeen ihanalta.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Sen j\u00e4lkeen kirjoittaja kertoo, kuinka h\u00e4nen piti siskolleen antamansa lupauksen vuoksi poistua saaresta jo aamuy\u00f6ll\u00e4 ja kuinka h\u00e4net kyydittiin Kaupinojalle. H\u00e4n oli my\u00f6s mukana, kun seuruetta ja heid\u00e4n venett\u00e4\u00e4n alettiin etsi\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

\u201dJo kaukaa n\u00e4imme j\u00e4rwelle tutun weneen punaisen kokan, ja perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme musteni maailma hetkeksi silmist\u00e4mme, sill\u00e4 kamalasti tuo \u00e4\u00e4net\u00f6n esine todisti onnettomuudesta. Tuuli oli turjuttanut armottomasti sen laitoja rantakiwiin, yksi airo oli j\u00e4ljell\u00e4, ja n\u00e4iden lis\u00e4ksi toi l\u00f6yt\u00e4j\u00e4 wiel\u00e4 huiwin, lakin ja korin \u2013 kaikki tuttuja esineit\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kesti useita viikkoja ennen kuin ruumiit l\u00f6ydettiin. Hautajaiset voitiin pit\u00e4\u00e4 24.7.1881:<\/p>\n\n\n\n

\u201dWiikko wier\u00e4hti, wier\u00e4htip\u00e4 toinenkin, waan yht\u00e4k\u00e4\u00e4n hukkuneista ei l\u00f6ydetty, waikka kuinka olisi naarattu. Wihdoin awasi j\u00e4rwi powensa; toiset uhreistaan se ajoi maalle, toiset l\u00f6ydettiin weden pinnalta. Ne oliwat kauhun aikoja meille kaikille, mustan surun p\u00e4iwi\u00e4, jotka el\u00e4m\u00e4n ajaksi piirsiw\u00e4t synk\u00e4t muistonsa omaisten ja tuttawien syd\u00e4miin.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Noin kolmen wiikon per\u00e4st\u00e4 lainehti \u00e4\u00e4ret\u00f6n w\u00e4kijoukko Tampereen uudella hautausmaalla. Sinne siunattiin kahdeksan nuorukaisen maalliset j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset samalla kertaa. Ei ollut sit\u00e4 silm\u00e4\u00e4, joka ei wettynyt, ei sit\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4, joka ei heltynyt. Mahtawina ja ylewin\u00e4 kuin itse Jumalan \u00e4\u00e4ni korkeudesta kaikuiwat sielunpaimenen sanat, kun h\u00e4n hautaustilaisuudessa puhui ihmisel\u00e4m\u00e4n katoowaisuudesta.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Tarinansa kirjoittaja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 seuraavin sanoin:<\/p>\n\n\n\n

\u201dLukijani! Kun joskus k\u00e4yt Tampereen uudella hautausmaalla, niin \u00e4l\u00e4 unohda k\u00e4yd\u00e4 katsomassa er\u00e4st\u00e4 hautakiwe\u00e4, joka on hiukan matkaa p\u00e4\u00e4portista wasemmalle. Se tuntuu kylm\u00e4lt\u00e4 kuten kaikki hautakiwet t\u00e4ss\u00e4 kuolon hiljaisessa kaupungissa. Se on muodoltaan 8:siwuinen obeliski, jonka kullakin siwulla on nimi ja wuosiluku. Sen owat wainajien tuttawat pystytt\u00e4neet. Se huippu n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 korkeuteen, ik\u00e4\u00e4n kuin muistuttaen meit\u00e4, miss\u00e4 meid\u00e4n oikea is\u00e4nmaamme on. Kew\u00e4\u00e4n kukkaset nuokkuilewat sen juurella ja ymp\u00e4rill\u00e4 sanoen, emme mek\u00e4\u00e4n kauan el\u00e4, me t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iw\u00e4n\u00e4 kukoistamme, ensi y\u00f6n\u00e4 ehk\u00e4 tulee tuima halla, joka mustuttaa w\u00e4rin ter\u00e4st\u00e4mme ja wie heikon elinwoiman warrestamme. Ja l\u00e4heisen mets\u00e4n puissa tuuli sinulle kuiskaa tarinan kahdeksasta nuorukaisesta, joiden elon taiwaalta aurinko \u00e4kki\u00e4 laski.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Lukijaa voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 askarruttamaan kysymys, miksi onnettomuus tapahtui. Todenn\u00e4k\u00f6isesti vene ei ollut riitt\u00e4v\u00e4n suuri kahdeksalle henkil\u00f6lle yht\u00e4 aikaa, koska menomatkalla heid\u00e4t tuotiin kahdessa er\u00e4ss\u00e4. Koska kaikki n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hukkuneen samalla kertaa, he lienev\u00e4t olleet paluumatkan alkaessa kaikki veneess\u00e4. Juhannusaattoiltana oli \u2019Aatun\u2019 kertomuksen mukaan tyynt\u00e4, mutta l\u00f6ydett\u00e4ess\u00e4 vene oli aaltojen kolhima. Ylikuormattu pieni vene on voinut kaatua N\u00e4sij\u00e4rven sel\u00e4lt\u00e4 puhaltaneen tuulen voimasta pian rannasta l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

August Dahlbergist\u00e4 eli Aukusti Alhovuoresta tuli merkitt\u00e4v\u00e4 tamperelainen lehtimies. H\u00e4n syntyi 10. elokuuta 1863 Messukyl\u00e4ss\u00e4 ja kuoli 21. joulukuuta 1912 Tampereella. H\u00e4n toimi Aamulehden toimitussihteerin\u00e4 ja p\u00e4\u00e4toimittajana 1905-1912. Alhovuoren vanhemmat olivat sulattoty\u00f6l\u00e4inen Emanuel Dahlberg ja Maria Kristina Laur\u00e9n. H\u00e4n p\u00e4\u00e4si ylioppilaaksi Helsingin alkeisopistosta 1887 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1892 ja maisteriksi 1894. Alhovuori oli nuorena ty\u00f6ss\u00e4 tehtaassa ja h\u00e4n suoritti ylioppilastutkinnon sek\u00e4 valmistui maisteriksi vasta aikuisvuosinaan. Toimittajan ty\u00f6n ohella Alhovuori toimi suomentajana.<\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 tietoja hukkuneista: Wilhelmina Syr\u00e8n, s. 24.11.1860 L\u00e4ngelm\u00e4ki, Alfred Syr\u00e8n, s. 23.7.1863 Messukyl\u00e4, Amanda Syr\u00e8n, s. 12.3.1854 Kuhmoinen, Johan Fredriksson Sandell, s. 1.9.1859 Tampere, Amanda Johansdr Friman, s. 17.9.1859 Pirkkala, Amanda Gustava Karldr M\u00e4kel\u00e4, s. 7.1.1861 Yl\u00f6j\u00e4rvi, Ida Wilhelmina J\u00e4gerroos, s. 20.4.1862 Messukyl\u00e4 ja Karl August Hellman, s. 28.8.1863. Jostain syyst\u00e4 en ole l\u00f6yt\u00e4nyt kirkonkirjoista mit\u00e4\u00e4n tietoa Karl Hellmanin alkuper\u00e4st\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mainita kuolleiden ja haudattujen luetteloissa, vaikka h\u00e4nenkin nimens\u00e4 ja syntym\u00e4aikansa on hautamuistomerkiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja: Jorma Lappalainen
<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sukututkimuksessa on kiehtovaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia yhteyksi\u00e4 erilaisten ihmisten ja sukujen v\u00e4lill\u00e4. Ihmisten muodostamia verkostoja. Ne saattavat l\u00f6yty\u00e4 sattumalta tai jonkin tutkimuksen sivutuotteena vanhoista arkistol\u00e4hteist\u00e4 tai vanhoista kirjoista. Niit\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s museoista ja hautausmailta. Kun astuu p\u00e4\u00e4portista Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle ja kulkee hieman vasemmalle, tulee vastaan hiukan erikoinen hautamuistomerkki. Obeliskin muotoisen muistomerkin jalustassa lukee: \u201dT\u00e4ss\u00e4 … Jatka lukemista Veneturma N\u00e4sij\u00e4rvell\u00e4 juhannuksena 1881<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[10],"tags":[],"class_list":["post-304","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoittaja-jorma-lappalainen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/304","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=304"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/304\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":637,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/304\/revisions\/637"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=304"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=304"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=304"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}