![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/10\/kartta1.jpg\")
Moni tiet\u00e4\u00e4 Seilin saaren synk\u00e4st\u00e4 historiasta. Itselleni oli yll\u00e4tys, ett\u00e4 spitaali- tai leprasairaala oli perustettu jo Kustaa II Aadolfin aikaan 1619. Viimeinen leprapotilas kuoli 1700-luvun lopussa. Saarelle sijoitettiin my\u00f6s mielisairaita. Vuodesta 1889 saarella oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n naispotilaita. Sairaalatoiminta p\u00e4\u00e4ttyi vuonna 1962. Sen j\u00e4lkeen saarella on ollut erilaista Turun yliopiston tutkimustoimintaa ja viime vuosina Seilin saaresta on tullut matkailukohde. Saaren mainetta kuvaa Zachris Topeliuksen teksti teoksessa Finland framst\u00e4ldt i teckningar (suomeksi Vanha kaunis Suomi) vuodelta 1845.<\/p>\n\n\n\n
Nauvon saaristo on kaunis ja vaihteleva, mutta synkist\u00e4\u00e4k\u00f6 siell\u00e4 asuvien onnettomien ajatteleminen n\u00e4kym\u00e4\u00e4 vai onko luonto itse saanut siit\u00e4 vaikutteita. Yht\u00e4 kaikki, vain harvat matkustavaiset l\u00e4hestyv\u00e4t yksin\u00e4ist\u00e4 Skj\u00e4l\u00f6t\u00e4 tuntematta ahdistusta, joka ei lakkaa ennen kuin j\u00e4lleen on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt selk\u00e4ns\u00e4 t\u00e4lle kaikista onnettomuuksista kauheimman tyyssijalle. Samaa v\u00e4ristyst\u00e4 vaeltaja tuntee lukiessaan Venetsian vankiloiden porttien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaamean kuuluisat sanat Lasciati ogni speranza! My\u00f6s Skj\u00e4l\u00f6n muureilta kaikuu sama raudankova tuomio: Ken t\u00e4st\u00e4 k\u00e4y voi kaiken toivon heitt\u00e4\u00e4!<\/em><\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 Danten Jumalaisen n\u00e4ytelm\u00e4n lause tuntuu liioittelulta, kun kulkee Seilin kauniissa luonnossa. Oliko saarelle joutuneiden kohtalo n\u00e4in kova. Veli Pekka Toropainen on kirjoittanut Seilin hospitaalin varhaisvaiheista Genoksen numerossa 4\/2014 otsikolla Spitaalisten saari \u2013 Seilin hospitaalin varhaisvaiheita. Spitaali oli tappava tauti ja suurin osa potilaista menehtyi muutaman vuoden sis\u00e4ll\u00e4. Joillakin potilailla saattoi olla omaisia mukana saarella. Niinp\u00e4 Toropainen toteaakin, ettei saari ollut aivan niin erist\u00e4ytynyt ja pel\u00e4tty paikka kuin toisinaan on katsottu olleen.<\/p>\n\n\n\n Spitaali eli lepra on pitk\u00e4\u00e4n tunnettu sairaus. Raamatussa kerrotaan spitaalisista, joiden kanssa ei haluttu olla tekemisiss\u00e4 tartuntavaaran takia. Lepra on bakteerin aiheuttama ja se tarttuu ihmisest\u00e4 toiseen pitk\u00e4aikaisen ja hyvin l\u00e4heisen pisaratartunnan kautta. Nyky\u00e4\u00e4n lepraa hoidetaan antibiooteilla, mutta Seilin saarella 1600- ja 1700-luvuilla sairaille ei ollut varsinaista hoitoa. Sanonta olla seiliss\u00e4<\/em> on ilmeisesti per\u00e4isin potilaiden oikeudesta valmistaa paloviinaa l\u00e4\u00e4kkeeksi. Ohikulkeneet merimiehet saivat osansa t\u00e4st\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeest\u00e4 ja sanonta t\u00e4ydess\u00e4 seiliss\u00e4<\/em> sai alkunsa.<\/p>\n\n\n\n Lepraan sairastuneiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 alkoi v\u00e4henty\u00e4 Suomessa jo 1700-luvulla. Suomessa oli my\u00f6hemmin muita leprasairaaloita. Viimeisin lopetti toimintansa Orivedell\u00e4 lokakuussa 1953. Lepraan kuolleille on oma hautausmaa Orivedell\u00e4. Maailmalla lepra ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole kokonaan h\u00e4vinnyt tauti.<\/p>\n\n\n\n Verkossa on L. W. Fagerlundin v\u00e4it\u00f6skirja Finlands leprosorier I<\/a> vuodelta 1886. Siin\u00e4 luetellaan nimelt\u00e4 663 saarelle joutunutta potilasta. Suurimmasta osasta on tieto kotipaikasta ja kuolinajasta. Nykyisen Pirkanmaan alueelta l\u00f6ytyy seitsem\u00e4n potilasta, kuusi Ruovedelt\u00e4 ja yksi Kangasalta. Potilaat tulivat enimm\u00e4kseen Turun l\u00e4helt\u00e4, mutta my\u00f6s Satakunnasta. Leprasairaalan viimeisin potilas piika Malin Mattsintyt\u00e4r oli kotoisin Eurasta. H\u00e4n oli syntynyt 1712, tuli saarelle 1733 ja kuoli vuonna 1785. Hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4nen sairautensa ei ollut lepra. Saarelle saattoi joutua my\u00f6s muuta ihotautia, kuten psoriasista, sairastaneita.<\/p>\n\n\n\n Sinikka Lehtinen kirjoitti 2007 fiktiivisen romaanin Kohtalona Seilin saari Malin Mattsintytt\u00e4rest\u00e4. Veli Pekka Toropainen on selvitt\u00e4nyt Malinin oikeaa tarinaa ja kertoo sen Seura-lehden jutussa<\/a>. Toropainen kertoo jutussa Malinin olevan h\u00e4nen sukulaist\u00e4tins\u00e4. Malinin juuret ovat Luvian Hanninkyl\u00e4ss\u00e4 V\u00e4h\u00e4-Ruutin talossa.<\/p>\n\n\n\n Seilin saari on innoittanut taiteen tekij\u00f6it\u00e4. Jenni Vartiainen teki Seili-nimisen levyn, jonka nimikappaleessa h\u00e4n laulaa Mariskan sanoin:<\/p>\n\n\n\n Halki synk\u00e4n veen lipuu hiljalleen. Seiliin soudetaan, Seiliin soudetaan. Mukana naulat ja lautaa. Niist\u00e4 leposijan saa. Sata on Seiliss\u00e4 hautaa ja satoja viel\u00e4 kaivetaan.<\/em><\/p>\n\n\n\n Usein toistettu tarina kertoo, ett\u00e4 Seiliin passitetulla piti olla arkkulaudat mukanaan. Ilppo Vuorinen, joka ty\u00f6skenteli Seiliss\u00e4 Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtajana, on kirjoittanut kirjan Seili \u2013 elon kirjoa. Siin\u00e4 h\u00e4n mainitsee, ett\u00e4 tarina on todentamaton. Fagerlundin v\u00e4it\u00f6skirjassa mainitaan, ett\u00e4 tulijoilla oli mukanaan lehm\u00e4 tai vastaavat varat eli 20 Ruotsin taalaria. Arkkulaudoista ei v\u00e4it\u00f6skirjassa ole mainintaa. Suurin osa potilaista kuitenkin kuoli saarella. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee leprasairaalan potilaiden lis\u00e4ksi my\u00f6s my\u00f6hemmin Seiliss\u00e4 toimineen mielisairaalan potilaisiin.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Retkell\u00e4 tutustuimme Seilin puukirkkoon, joka on rakennettu vuonna 1733. Kirkko sijaitsee Kirkkoniemess\u00e4, joka rakentamisen aikaan oli oma saarensa. Kirkon vieress\u00e4 on hautausmaa, johon on haudattu mielisairaalan potilaita. Leprasairaalan hautausmaan paikasta ei ole varmaa tietoa. Hautausmaalta l\u00f6ytyy Saima Rahkosen hautaristi. H\u00e4nen tarinansa on kirjattu Susan Heikkisen kirjaan Pullopostia Seilin saarelta \u2013 Potilas numero 43.<\/p>\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Edell\u00e4 mainittu Turun yliopiston professori Ilppo Vuorinen teki vuonna 2010 k\u00e4velyretkell\u00e4\u00e4n l\u00f6yd\u00f6n, josta paljastui suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 k\u00e4sinkirjoitettuja muistilappuja. Kirjoitukset olivat saarella olleen potilaan kirjoittamia. Sairaala oli suljettu 1962, mutta tekstit olivat s\u00e4ilyneet n\u00e4iss\u00e4 pulloposteissa. Vuorinen toimitti l\u00f6yt\u00f6ns\u00e4 Kansallisarkistoon ja tapaus unohtui kahdeksaksi vuodeksi. Toimittaja Susan Heikkinen sai tiedon l\u00f6yd\u00f6st\u00e4 ja kirjoitti aiheesta jutun Suomen Kuvalehteen. Juttu paisui ja siit\u00e4 syntyi mielenkiintoinen kirja, jossa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Seilin lis\u00e4ksi my\u00f6s Lapinlahden ja Pitk\u00e4nniemen sairaaloiden historiaa. Seilin sairaalarakennuksessa, joka nyky\u00e4\u00e4n on Turun yliopiston k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, on yksi potilashuone s\u00e4ilytetty museohuoneena.<\/p>\n\n\n\n Seilist\u00e4 on kirjoitettu paljon sek\u00e4 faktaa ett\u00e4 fiktiota. Katja Kallion romaani Y\u00f6n kantaja vuodelta 2017 kertoo Seilin mielisairaalan potilaasta Amanda Aaltosesta. Kirjan pohjalta on tehty elokuva Kerro kaikille. Sen on ohjannut Alli Haapasalo. Elokuva sai maailmanensi-iltansa tammikuussa 2026. Suomen ensi-ilta on 9. lokakuuta 2026. Kuvauksia on tehty my\u00f6s Seiliss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Seilin luonto on kaunis ainakin kes\u00e4ll\u00e4. Saarelta l\u00f6ytyy harvinaisia kasveja, joista tunnetuin lienee peltomaitikka<\/a>. Sit\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 saaren nimikkokasvina. Saarella on runsas kasvi- ja el\u00e4inmaailma. Saarella on erityisen paljon punkkeja, joihin liittyv\u00e4\u00e4 tutkimusta saarella my\u00f6s tehd\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Seilin saari on mielenkiintoinen matkakohde varsinkin hyv\u00e4n oppaan johdattamana. En tied\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 siell\u00e4 kulkiessa pohtia saaren synkk\u00e4\u00e4 historiaa. Varmasti siell\u00e4 on tapahtunut kauheita asioita. Saareen on eristetty ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole sopineet muuhun yhteiskuntaan. Sairaat on haluttu pois silmist\u00e4 tartunnan pelosta tai turvallisuuden vuoksi, mutta el\u00e4m\u00e4 saaressa ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina ollut synkk\u00e4\u00e4 ja yksin\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vasta t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani aloin pohtia, onko meill\u00e4 varaa paheksua Seilin sairaaloiden tapaa erist\u00e4\u00e4 potilaat syrj\u00e4iselle saarelle. Nyky-Suomesta saattaa l\u00f6yty\u00e4 vastaavia Seilin saaria paljon l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kuin Turun saaristosta.<\/p>\n\n\n\n Kirjoittaja Heikki Nurmi<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Olin hein\u00e4kuussa 2026 kahden p\u00e4iv\u00e4n matkalla Turun saaristossa. Ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 matkustettiin Rym\u00e4ttyl\u00e4n kautta Seilin saarelle. Kauniina kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tutustuttiin saaren historiaan ja luontoon. Illalla yhteysalus vei meid\u00e4t Nauvoon ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kierreltiin Paraisilla. Seilin saari, ruotsiksi Sj\u00e4l\u00f6, on osa Nauvoa, joka nykyisin kuuluu Paraisten kaupunkiin. Saari on kooltaan 150 hehtaaria. Moni tiet\u00e4\u00e4 Seilin saaren synk\u00e4st\u00e4 historiasta. … Jatka lukemista P\u00e4iv\u00e4 Seiliss\u00e4<\/span> ![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/09\/image-1-1024x678.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/09\/image-2-683x1024.jpeg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n