{"id":2436,"date":"2026-06-01T00:00:00","date_gmt":"2026-05-31T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=2436"},"modified":"2026-05-18T10:43:10","modified_gmt":"2026-05-18T07:43:10","slug":"kuurosokean-frans-leijonin-uskomaton-elama","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2026\/06\/01\/kuurosokean-frans-leijonin-uskomaton-elama\/","title":{"rendered":"Kuurosokean Frans Leijonin uskomaton el\u00e4m\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Hannu Salmen kirjoittama kirja Frans Leijon \u2013 Kuurosokean ihmeellinen el\u00e4m\u00e4<\/em> oli vuoden 2025 kirjallisuuden TietoFinlandia-palkinnon ehdokkaana. Kun luin kirjan, vaikutuin sen sanomasta eli siit\u00e4, kuinka kasvatuksen, opetuksen ja hyv\u00e4ksynn\u00e4n avulla voidaan auttaa ihmist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ja taitonsa ruumiillisista rajoitteista huolimatta. Frans Leijon oli kuurosokea, jolla sek\u00e4 n\u00e4kemisen ett\u00e4 kuulemisen aistimukset suljettu pois, mutta silti h\u00e4n pystyi sisukkuutensa ja \u00e4lykkyytens\u00e4 avulla el\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hes normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00e4h\u00e4n artikkeliin olen poiminut vain oleelliset kohdat Frans Leijonin el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Salmi aloittaa sukututkimuksen<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjan kirjoittaja professori Hannu Salmi oli jo pidemp\u00e4\u00e4n halunnut tutkia sukuaan, mutta ei tiennyt, mist\u00e4 aloittaa. H\u00e4n kuuli vanhemmiltaan suvun tapahtumista ja katseli valokuvia albumeista. Ensimm\u00e4isen askeleen sukututkimuksen suuntaan h\u00e4n otti tilaamalla virkatodistuksen isoisois\u00e4st\u00e4\u00e4n Matti Matinpoika Salmesta ja h\u00e4nen lapsistaan. Samalla tavoin tekee moni muukin sukututkimusta aloitteleva. Tiedot saatuaan Salmi h\u00e4mm\u00e4steli ensin sit\u00e4, ett\u00e4 isois\u00e4ll\u00e4 ja h\u00e4nen veljill\u00e4\u00e4n oli eri sukunimet. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin ihan tavallista viel\u00e4 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella. Varsinainen yll\u00e4tys Salmelle oli se, ett\u00e4 isoisois\u00e4n vaimolla Sofia Leijonilla oli avioton lapsi Frans, josta kukaan elossa olevista sukulaisista ei ollut kuullut mit\u00e4\u00e4n. Virkatodistuksessa luki \u201dFrans Salmi, synt. 12.12.1878 Yl\u00e4ne\u201d. Sukunimens\u00e4 Frans oli saanut \u00e4idin aviomiehelt\u00e4 Matti Salmelta, joka 1900-luvun alkuun asti k\u00e4ytti sukunime\u00e4 Roos. My\u00f6hemm\u00e4st\u00e4 rippikirjasta l\u00f6ytyi merkint\u00e4 \u201dKuuromykk\u00e4 ja sokea. Hylj\u00e4tty.\u201d Hannu Salmea tuntui j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n erityisesti tieto siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen sukunsa oli hyl\u00e4nnyt Fransin, joka oli h\u00e4nen isoset\u00e4ns\u00e4 eli isois\u00e4ns\u00e4 veli.<\/p>\n\n\n\n

Salmella oli Fransin el\u00e4m\u00e4\u00e4n perehtymisess\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 l\u00e4hteen\u00e4 Ester Staden vuonna 1922 kirjaamat Fransin muistelmat, jotka h\u00e4n v\u00e4litti Esterille k\u00e4siens\u00e4 ja sormiensa avulla. (Ester Stade: Frans Leijon. Kuuromykk\u00e4in liiton julkaisu VI 1923)<\/p>\n\n\n\n

Frans oli kertomansa mukaan syntynyt Yl\u00e4neell\u00e4 12.9.1879. Fransin syntym\u00e4aika oli kuitenkin seurakunnan syntyneiden luettelossa 19.12.1878, joten Salmen saamassa virkatodistuksessa oli ollut v\u00e4\u00e4r\u00e4 p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Hautakivess\u00e4 taas oli Fransin itse muistama aika. Eri asiakirjoissa oli Fransilla eri syntym\u00e4aikoja. \u00c4idist\u00e4\u00e4n Frans kertoi Ester Stadelle, ett\u00e4 \u00e4iti oli ollut kuljeksiva ty\u00f6l\u00e4isnainen, eik\u00e4 h\u00e4n tiennyt is\u00e4st\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Fransin muistot vanhemmistaan eiv\u00e4t pit\u00e4neet ihan paikkaansa. \u00c4iti Sofia Leijon ei ollut kuljeksiva, vaan eri taloissa kiert\u00e4v\u00e4 piika. Fransin is\u00e4st\u00e4 Hannu Salmi sai selville, ett\u00e4 \u00e4iti oli haastanut renki Frans Fredrik Sallm\u00e9nin Euran talvik\u00e4r\u00e4jille, jossa mies oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty maksamaan vuotuista \u201del\u00e4kett\u00e4\u201d kunnes lapsi t\u00e4ytt\u00e4isi viisitoista vuotta. T\u00e4m\u00e4n tuomion lis\u00e4ksi sek\u00e4 \u00e4iti Sofian ett\u00e4 Frans Fredrikin todettiin syyllistyneen salavuoteuteen ja heille m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin molemmille sakkoa. Sofia ja Frans Fredrik ty\u00f6skenteliv\u00e4t molemmat Yl\u00e4neell\u00e4 Teinil\u00e4n tilalla, Sofia piikana ja Frans Fredrik renkin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Frans kertoi, ett\u00e4 h\u00e4n oli menett\u00e4nyt n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 ja kuulonsa 2,5-vuotiaana isorokon seurauksena. Ennen sairastumistaan h\u00e4n oli oletettavasti osannut jo k\u00e4vell\u00e4 ja puhua joitain sanoja, mutta lapsena h\u00e4nell\u00e4 ei ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ilmaisukeinoa. Sofia muutti Fransin kanssa pois Teinil\u00e4n tilalta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1881 ja meni piiaksi Yl\u00e4neen kartanon Huvituksen tilalle, joka oli kuuluisa yli tuhannesta hedelm\u00e4puustaan. Rippikirjassa k\u00e4ytettiin Fransista m\u00e4\u00e4rett\u00e4 \u201dwialloinen\u201d. Salmen kirjassa pohditaan sit\u00e4, aiheuttiko Fransin vammautumisen isorokko vai jokin muu sairaus. \u00c4idin tiedet\u00e4\u00e4n sanoneen, ett\u00e4 Fransin n\u00e4\u00f6n ja kuulon vei \u201daikaisempi sairaus\u201d. Se saattoi olla esimerkiksi aivokalvontulehdus, jonka h\u00e4n olisi sairastanut ennen isorokkoa, josta todistivat arvet Fransin kasvoissa. Isorokkoon oli jo n\u00e4ihin aikoihin olemassa rokote, mutta Frans ei ollut sit\u00e4 saanut.<\/p>\n\n\n\n

Villilapsesta koululaiseksi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Menetetty\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 ja kuulonsa Fransin tasapaino oli huono, joten kun h\u00e4n yritti k\u00e4vell\u00e4, h\u00e4n kaatuili ja satutti itsens\u00e4. Niinp\u00e4 h\u00e4n alkoi liikkua nelinkontin ja oppi v\u00e4hitellen liikkumaan sis\u00e4ll\u00e4 ja ulkona omin p\u00e4in satuttamatta itse\u00e4\u00e4n. Koska Fransilla ei ollut keinoja ilmaista itse\u00e4\u00e4n, sai h\u00e4n raivokohtauksia ja puri toisia. \u00c4idill\u00e4 eik\u00e4 muillakaan l\u00e4hipiirin ihmisill\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n tapaa saada kontaktia Fransiin. H\u00e4nt\u00e4 pidettiin pahana ja kurittomana, vaikka h\u00e4n ei voinut kuulla kieltoja eik\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n tiennyt, mik\u00e4 oli oikein ja mik\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. H\u00e4nen tunto-, haju- ja makuaistinsa kehittyiv\u00e4t h\u00e4nen silmikseen ja korvikseen ja niinp\u00e4 h\u00e4n oppi tunnistamaan eri ihmiset hajuaistinsa avulla, ja samalla tavoin h\u00e4n pystyi erottamaan eri hedelm\u00e4- ja omenalajikkeet toisistaan.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4iti meni naimisiin tammikuussa 1882 Huvituksen tilalla ty\u00f6skennelleen Matti Roosin (nimi my\u00f6hemmin Salmi) kanssa. Kartanon is\u00e4nt\u00e4, varatuomari Reinhold J\u00e4gerholm, joka tunnettiin Yl\u00e4neell\u00e4 syv\u00e4sti uskonnollisena k\u00f6yhien ja h\u00e4d\u00e4nalaisten auttajana, ryhtyi j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n Fransin muuttoa kuurojen kouluun Pietarsaareen. Frans vietiin ensin r\u00e4\u00e4t\u00e4lin luo, joka teki h\u00e4nelle uusia vaatteita ja sitten suutarille, joka teki h\u00e4nelle uudet saappaat. Matka kouluun alkoi 16.9.1889, jolloin kartanon palvelija vei Fransin ensin hevoskyydill\u00e4 Turkuun ja sielt\u00e4 junalla Toijalan kautta \u00d6stermyran asemalle, l\u00e4helle Sein\u00e4jokea. Matka jatkui seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Pietarsaareen ja se kesti kaikkiaan kaksi vuorokautta. Frans, joka liikkui edelleen konttaamalla, ei voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tapahtui, kun h\u00e4n meni junaan. H\u00e4n oletti, ett\u00e4 nyt oltiin kirkossa, koska junassa oli samanlaiset kovat istuimet kuin kirkossa. Kun juna liikkui, h\u00e4n kuvitteli kirkkoa hevosen vet\u00e4m\u00e4ksi, koska kirkko ja hevonen olivat h\u00e4nelle ennest\u00e4\u00e4n tuttuja asioita.<\/p>\n\n\n\n

Kuurojen koulussa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Pietarsaareen oli perustettu kuuromykk\u00e4inkoulu vuonna 1863 ja se oli toiminnassa vuoteen 1932 saakka. Oppiaineina siell\u00e4 olivat \u00e4idinkieli, uskonto, laskento, muoto-oppi, maantiede, historia, luonnontiede, kaunokirjoitus, piirustus, voimistelu ja k\u00e4sity\u00f6t.  Koulun johtajana toimi Anna Heikel, jonka kirkkoherrana ty\u00f6skennellyt is\u00e4 oli perustanut koulun. Siell\u00e4 toimi avustajana Maija Greta Bj\u00f6rklund. Molemmista henkil\u00f6ist\u00e4 tuli t\u00e4rkeit\u00e4 ihmisi\u00e4 Fransin koko loppuel\u00e4m\u00e4n ajaksi.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kuuromykk\u00e4in opettaja Anna Heikel ja kuurosokea oppilaansa Frans Leijon. Vasemmalla k\u00e4dell\u00e4\u00e4n Frans tunnustelee Annan k\u00e4tt\u00e4 ja oikealla h\u00e4n lukee pistekirjoitusta. Kuvaaja J. Gr\u00f6nroos, Vaasa. 1890\u20131899. Museovirasto, historian kuvakokoelma.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Fransilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n oli ja miksi. Tultuaan koulun pihamaalle h\u00e4n kiipesi ahdistuksissaan pihan pihlajaan \u201dketter\u00e4sti kuin orava\u201d. H\u00e4n oli kuin pel\u00e4stynyt el\u00e4in ja kun h\u00e4nt\u00e4 kuritettiin kiipe\u00e4misest\u00e4, h\u00e4n huusi kauhusta ja suuttumuksesta. H\u00e4n oli vieraassa paikassa tuntemattomien ihmisten keskell\u00e4. Kun joku l\u00e4hestyi h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n huitoi k\u00e4sill\u00e4\u00e4n ja jaloillaan, puri ja raapi ja parkui kaikin voimin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Fransin kouluttaminen oli koululle iso haaste, sill\u00e4 koulu oli tarkoitettu kuuroille, ja heill\u00e4 oli kuurosokeiden opettamisesta vain v\u00e4h\u00e4n kokemusta. Ensimm\u00e4inen kouluvuosi kuluikin paljolti siihen, ett\u00e4 villiel\u00e4imen tavoin toiminut Frans saatiin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pystyasennossa, luottamaan siihen, ja ett\u00e4 ihmiset h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n halusivat h\u00e4nelle hyv\u00e4\u00e4. Anna Heikel ei lannistunut vaikean teht\u00e4v\u00e4n edess\u00e4, vaan tarttui Fransin tuomaan haasteeseen. H\u00e4nen k\u00e4sityksens\u00e4 mukaan \u201del\u00e4imellisyys oli vankila, jonka synkk\u00e4\u00e4n pimeyteen Fransin todellinen minuus oli k\u00e4tkettyn\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Fransille alettiin opettaa viittomia siten, ett\u00e4 ensin h\u00e4nelle annettiin k\u00e4teen esimerkiksi omena, jota h\u00e4n tunnusteli ja sitten h\u00e4nelle opetettiin viittoma, joka siihen liittyi. Opettaja viittoi niin, ett\u00e4 Frans seurasi h\u00e4nen k\u00e4si\u00e4\u00e4n omilla k\u00e4sill\u00e4. V\u00e4hitellen Frans oppi yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n esineen ja viittoman. Opittavana oli pitk\u00e4 tie, jonka varrella oli onnistumisia ja v\u00e4lill\u00e4 pettymyksi\u00e4. T\u00e4h\u00e4n asti Frans oli tottunut toimimaan spontaanisti oman p\u00e4\u00e4ns\u00e4 mukaan, mutta nyt h\u00e4nen piti oppia noudattamaan aikatauluja ja suunnitelmia. H\u00e4nen piti oppia, ett\u00e4 oli aika her\u00e4t\u00e4 ja pukeutua, oli ruoka-aika ja nukkumaanmenoaika.<\/p>\n\n\n\n

Oltuaan vuoden ajan poissa kotoaan p\u00e4\u00e4si Frans kes\u00e4ll\u00e4 1890 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n perheens\u00e4 luona Myn\u00e4m\u00e4ell\u00e4. Matkalle l\u00e4hti saattajaksi koulun ty\u00f6ntekij\u00e4 Maija Bj\u00f6rklund. Suunnitelman mukaan Fransin oli tarkoitus olla kotona koko kes\u00e4n ajan, mutta h\u00e4n kaipasi Maijaa, johon oli syv\u00e4sti kiintynyt. Kotona olo oli vaikeaa, kun siell\u00e4 ei kukaan voinut kommunikoida h\u00e4nen kanssaan. Niinp\u00e4 Maija tuli hakemaan h\u00e4net pois ja he palasivat takaisin koulun asuntolaan, jossa Maija huolehti h\u00e4nest\u00e4. Seuraavien kouluvuosien aikana Frans alkoi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sanoja ja k\u00e4sitteit\u00e4 ja h\u00e4n alkoi nauttia uuden oppimisesta, h\u00e4nell\u00e4 oli nopea k\u00e4sityskykyjahyv\u00e4 muisti. Koulussa Fransista tuli syv\u00e4sti uskovainen. Kun h\u00e4n er\u00e4\u00e4n hartaushetken j\u00e4lkeen sai tervehti\u00e4 saarnaajaa, h\u00e4n oli aivan onnesta sekaisin, koska h\u00e4n luuli k\u00e4telleens\u00e4 Jumalaa. Sokeainkirjoituksen oppiminen avasi h\u00e4nelle kirjojen ja lehtien maailman, joka oli koulun ja Pietarsaaren ulkopuolella. Opiskelu merkitsi h\u00e4nelle avaimia ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan.<\/p>\n\n\n\n

Frans sorvarina ja puutarhurina<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Koulutunneilla Fransin opiskelu tapahtui niin, ett\u00e4 h\u00e4nen vieress\u00e4\u00e4n istui toinen oppilas, joka viittoi opettajan sanat Fransille niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tunnusteli k\u00e4dell\u00e4\u00e4n viittovaa k\u00e4tt\u00e4. Frans alkoi olla koulun paras oppilas. H\u00e4nen haju- ja tuntoaistinsa olivat kehittyneet tarkoiksi, ja h\u00e4n pystyi tutkimaan eri esineit\u00e4 k\u00e4sikopelolla niin hyvin, ett\u00e4 osasi tehd\u00e4 niist\u00e4 pienoismalleja. H\u00e4n teki sek\u00e4 leikkijunan ja h\u00f6yrylaivan. H\u00e4n tutustui my\u00f6s ihmisiin koskettelemalla heid\u00e4n k\u00e4si\u00e4\u00e4n ja pystyi tavallisesti tunnistamaan tapaamansa ihmisen viel\u00e4 vuosien kuluttua.<\/p>\n\n\n\n

Anna Heikel otti Fransin mukaan matkoilleen, jolloin Frans tutustui uusiin paikkoihin ja ihmisiin. H\u00e4n tutustui koskettelemalla junan veturiin ja matkustajavaunuun, laivaan, pajoihin ja myllyihin. Myllyss\u00e4 jauhetun viljan tuoksu oli tuttua jo lapsuudesta Yl\u00e4neelt\u00e4 ja niinp\u00e4 Frans innostui tekem\u00e4\u00e4n myllyn pienoismallin, joka oli mittasuhteiltaan oikea ja jonka siivet py\u00f6riv\u00e4t tuulen voimasta. Frans huomasi nauttivansa siit\u00e4, ett\u00e4 sai tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sill\u00e4\u00e4n. Puun muotoilu kiinnosti h\u00e4nt\u00e4 erityisesti, ja h\u00e4n halusi oppia sorvaamaan. Kun koulu kielsi sen liian vaarallisena, meni Frans salaa koulun veistosaliin ja onnistui ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n puuta sorvilla. Kun t\u00e4m\u00e4 selvisi, joutui koulu antamaan h\u00e4nelle luvan puut\u00f6ihin ja Frans sorvasi monia esineit\u00e4.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Fransin tekem\u00e4 tuulimyllyn pienoismalli. Kuvan ajankohta 1900-1919. Ty\u00f6v\u00e4enmuseo Werstas. Kuurojen museo.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Frans sai p\u00e4\u00e4st\u00f6todistuksen Pietarsaaren kuurojenkoulusta toukokuussa 1896 ja se oli hyv\u00e4 todistus. Koulun p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si my\u00f6s ripille. Anna Heikel selvitti, miss\u00e4 Fransin perhe asui ja hankki junaliput Mietoisiin. He olivat perheen parissa viikon ajan, jolloin Frans sai tutustua sisaruksiinsa, joita vuosien mittaan syntyi seitsem\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Uusi el\u00e4m\u00e4nvaihe<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Koulunk\u00e4ynnin p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 Frans sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 asumaan ensin koulun asuntolaan. Anna Heikelin sairastuttua kes\u00e4ll\u00e4 1898 h\u00e4n j\u00e4tti koulun johtajan ty\u00f6t; h\u00e4n oli ollut koulun johtajana 35 vuotta. Frans muutti Heikelin luo asumaan ja t\u00e4m\u00e4 hankki Fransille h\u00f6yl\u00e4penkin, sorvin ja joitain ty\u00f6kaluja. Fransista tuli taitava sorvaaja: h\u00e4n valmisti myyntiin mm. kymmeni\u00e4 keinutuoleja, parsinsieni\u00e4 ja kellotelineit\u00e4. H\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 saivat laajaa julkisuutta, kun h\u00e4n osallistui Kuuromykk\u00e4in ammattin\u00e4yttelyyn Helsingiss\u00e4 1902. Tuotteet loppuivat kesken ja monet lehdet kirjoittivat h\u00e4nest\u00e4. Yksi t\u00e4rke\u00e4 tapahtuma siell\u00e4 oli se, kun Yl\u00e4neen kartanon patruuna Reinhold J\u00e4gerhorn tuli vierailemaan n\u00e4yttelyyn. H\u00e4n oli se henkil\u00f6, joka oli j\u00e4rjest\u00e4nyt Fransin muuton Pietarsaaren kuurojenkouluun ja tapaaminen oli Fransille \u201dsyd\u00e4mellinen ja liikuttava\u201d. Tapaamisen kunniaksi J\u00e4gerhorn lahjoitti Fransille pienen rahasumman tulevaisuutta varten.<\/p>\n\n\n\n

Puut\u00f6ist\u00e4 saamansa ansiot Frans s\u00e4\u00e4sti. H\u00e4n suunnitteli l\u00e4hett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 matkarahat \u00e4idilleen, jotta t\u00e4m\u00e4 voisi tulla katsomaan, miten hyvin pojalla oli nyt asiat. Mutta yhteys kotiin oli katkennut, eik\u00e4 Anna Heikel saanut selville, minne perhe oli muuttanut Mietoisista (uusi paikkakunta oli Maarian seurakunta 1899 l\u00e4htien). Lis\u00e4ksi Fransin \u00e4iti oli kuollut toukokuussa 1900. Vasta vanhemmalla i\u00e4ll\u00e4 Frans sai sattumalta uudelleen yhteyden sisaruksiinsa.<\/p>\n\n\n\n

Anna Heikel kuoli huhtikuussa 1907. Muutamaa vuotta sit\u00e4 ennen Frans oli jo muuttanut asumaan kouluajoilta h\u00e4nelle tutun ja l\u00e4heisen Maija Bj\u00f6rklundin perheen luo. Anna Heikelin kuolema sai Fransin masentumaan ja menett\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nhalunsa. Frans oli kokenut, ett\u00e4 Anna oli ollut h\u00e4nelle \u00e4idin sijainen, joka oli auttanut h\u00e4nt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman ihmisarvonsa. Anna oli el\u00e4ess\u00e4\u00e4n suunnitellut perustavansa omaisuutensa varoilla rahaston, jonka koroilla tuettaisiin Fransin el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kuolema tuli niin yll\u00e4tt\u00e4en, ett\u00e4 testamenttia ei oltu tehty, mutta Anna Heikelin sisarukset p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t kuitenkin toteuttaa h\u00e4nen tahtonsa ja he perustivat Frans Leijonin rahaston, jonka mukaan sen osingot k\u00e4ytett\u00e4isiin Fransin ja toisen kuurosokean nuoren elatukseen ja my\u00f6s muiden entisten kuurojen oppilaiden auttamiseen.<\/p>\n\n\n\n

Fransilla oli sek\u00e4 luovuutta ett\u00e4 taitoja toteuttaa suunnitelmiaan. H\u00e4n rakensi k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 polkupy\u00f6r\u00e4n, joka oli kolmipy\u00f6r\u00e4inen ja kahden istuttava siten, ett\u00e4 Frans itse polki takana ja edess\u00e4 istui joku Bj\u00f6rklundin perheen lapsista.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Frans Leijon ajamassa itse tekem\u00e4ll\u00e4\u00e4n tandempolkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 1900-luvun alussa. Ty\u00f6v\u00e4enmuseo Werstas. Kuurojen museo.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

H\u00e4n keksi my\u00f6s metallisen keskustelulevyn, jolle h\u00e4n kaiverrutti aakkoset, joiden alle painettiin pistekirjaimet. Keskustelukumppani asetti sormensa kunkin tarkoittamansa kirjaimen kohdalle, ja Frans tunnusteli siit\u00e4 kohtaa pistekirjaimen. Levy\u00e4 h\u00e4n piti aina taskussaan ja k\u00e4ytti sit\u00e4 ihmisi\u00e4 tavatessaan. Vuoden 1917 elintarvikepulan aikana Frans kiinnostui vihannesviljelyst\u00e4. H\u00e4n luetutti itselleen alan teoksia, tilasi siemeni\u00e4 ja aloitti menestyksellisen puutarhurin uran ja h\u00e4nen tuotteitaan palkittiin Vaasan puutarhan\u00e4yttelyss\u00e4. Fransin monipuolista tiedonhalua tyydyttiv\u00e4t my\u00f6s pistekirjoituksella painetut sanomalehdet, joita alkoi ilmesty\u00e4 ensin Ruotsissa ja my\u00f6hemmin my\u00f6s Suomessa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kun Frans t\u00e4ytti 60 vuotta joulukuussa 1938, sai h\u00e4n kirjeen kuurojen pappi Eino Savisaarelta, joka itse oli kuurojen vanhempien kuuleva lapsi. Onnittelujen j\u00e4lkeen h\u00e4n kertoi, ett\u00e4 \u201dTurun Kuuromykk\u00e4in Auttajayhdistys on viime marraskuussa ostanut Salmelan tilan Satavassa 14 km:n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Turusta Kuuromykk\u00e4in Ukkokodiksi\u201d. Frans kutsuttiin sen asukkaaksi ja sinne h\u00e4n muutti ilomielin syyskuussa 1939. H\u00e4n olikin jo ehtinyt pohtia tulevaisuutensa asumista, sill\u00e4 yksin h\u00e4n ei olisi pystynyt asumaan. Ukkokoti oli h\u00e4nelle sik\u00e4likin mieluinen, ett\u00e4 h\u00e4nen sisaruksensa asuivat Turun seudulla ja n\u00e4in h\u00e4n saattaisi tavata heit\u00e4. Ukkokodissa Frans sai oman huoneen, jonne h\u00e4n pystytti sorvipenkin. Seuraavina kesin\u00e4 h\u00e4n hoiti ahkerasti puutarhaa, jonka tuotokset olivat Ukkokodille tarpeen sota-ajan elintarvikepulan aikoina.<\/p>\n\n\n\n

Frans Leijon kuoli 27.6.1947. Kuolinsyyn\u00e4 Kakskerran seurakunnan kuolleiden luettelossa oli keuhkotuberkuloosi keuhkoissa ja kurkunp\u00e4\u00e4ss\u00e4. H\u00e4net haudattiin Kakskerran hautausmaalle.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Fransin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja h\u00e4nen tekemist\u00e4\u00e4n tuotteista kirjoitettiin sanomalehdiss\u00e4 yli sadassa jutussa ja n\u00e4in sai my\u00f6s kuurojen koulu ja sen opetus julkisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Fransin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on kirjoitettu my\u00f6s toinen kirja: Mestari Frans: kuurosokean miehen merkityksellisen el\u00e4m\u00e4n tarina. Kirjoittaja Anita Hell\u00f6re, k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Aino Norrbacka. Suomen Kuurosokeat ry 2024.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/strong>:
Hannu Salmi: Frans Leijon \u2013 Kuurosokean ihmeellinen el\u00e4m\u00e4. Otava 2025.
FINNA.FI<\/a>
Frans Leijon Geniss\u00e4<\/a>
Vanhat sanomalehdet Kansalliskirjastossa<\/a>
Yl\u00e4neen, Maarian ja Myn\u00e4m\u00e4en seurakuntien kirkonkirjat.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja: Raija Kannisto<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hannu Salmen kirjoittama kirja Frans Leijon \u2013 Kuurosokean ihmeellinen el\u00e4m\u00e4 oli vuoden 2025 kirjallisuuden TietoFinlandia-palkinnon ehdokkaana. Kun luin kirjan, vaikutuin sen sanomasta eli siit\u00e4, kuinka kasvatuksen, opetuksen ja hyv\u00e4ksynn\u00e4n avulla voidaan auttaa ihmist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ja taitonsa ruumiillisista rajoitteista huolimatta. Frans Leijon oli kuurosokea, jolla sek\u00e4 n\u00e4kemisen ett\u00e4 kuulemisen aistimukset suljettu pois, mutta silti h\u00e4n … Jatka lukemista Kuurosokean Frans Leijonin uskomaton el\u00e4m\u00e4<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-2436","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoittaja-raija-kannisto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2436","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2436"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2436\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2454,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2436\/revisions\/2454"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2436"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2436"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2436"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}