![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Kuva1.jpg\")
El\u00e4m\u00e4 alkoi R\u00e4is\u00e4l\u00e4ss\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n Juho (nimi rippikirjassa Johan) Juhonpoika Lallukka syntyi 3.2.1852 Karjalankannaksella R\u00e4is\u00e4l\u00e4n pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 Humalaisten kyl\u00e4ss\u00e4, joka oli saanut erikoisen nimens\u00e4 runsaista humalaviljelmist\u00e4. Lallukan k\u00f6yh\u00e4\u00e4n pientilallisperheeseen syntyi kahdeksan lasta. Juhon syntym\u00e4n aikoihin tilalla asui 20 henke\u00e4 ja toimeentulo oli niukkaa. Juho kiinnostui lukemisesta jo nuorena, jolloin h\u00e4n oppi paimenessa ollessaan toisilta pojilta lukemisen ja kirjoittamisen alkeet. H\u00e4n my\u00f6s lainasi ahkerasti kirjoja paikallisesta kirjastosta. Juho k\u00e4vi kiertokoulun ja rippikoulun, muuta koulua h\u00e4n ei k\u00e4ynyt my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n. Maatalousty\u00f6 ei h\u00e4nt\u00e4 kiinnostanut, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli halu parempaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Halu vahvistui erityisesti katovuosina, jolloin oli puutetta kaikesta ja vouti vei perheen ainoan lehm\u00e4n veroveloista. Juho joutui menem\u00e4\u00e4n is\u00e4n painostamana r\u00e4\u00e4t\u00e4lin oppiin, vaikka se ei h\u00e4nt\u00e4 kiinnostanut, mutta saihan siell\u00e4 edes leip\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n K\u00e4kisalmeen kauppiaan oppiin<\/strong><\/p>\n\n\n\n Oltuaan runsaan vuoden r\u00e4\u00e4t\u00e4lin opissa Juho p\u00e4\u00e4tti muuttaa 18-vuotiaaana 1870 K\u00e4kisalmeen kauppias Kanninin puotiin oppipojaksi. Muuttaessaan h\u00e4nell\u00e4 oli yll\u00e4\u00e4n r\u00e4\u00e4t\u00e4linopissa itse tekem\u00e4ns\u00e4 puku. Kauppiaan ura oli siihen aikaan l\u00e4hes ainoa tie vaurastumiseen. Juho eteni Kanninilla kauppa-apulaisesta kirjuriksi. Ajan tavan mukaan Juho ja muut apulaiset asuivat kauppiaan kodissa. Kauppiaan omat pojat k\u00e4viv\u00e4t yksityist\u00e4 koulua ja opettivat Juhoa parantamaan kirjoitus- ja laskutaitojaan. Kauppojen oppipojille j\u00e4rjestettiin iltakursseja, joilla opetettiin kaupank\u00e4ynnin teorian alkeita, kirjanpitoa, laskentoa, tavaraoppia ja muita tarpeellisia tietoja ja Juhokin meni kurssille.<\/p>\n\n\n\n Viiden vuoden j\u00e4lkeen Juho siirtyi t\u00f6ihin isommalle kauppiaalle, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli kunnianhimoa p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in. Kauppias Karmasin oli ven\u00e4l\u00e4inen, joka ei osannut suomea. Se ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n poikkeuksellista, sill\u00e4 melkein kaikki K\u00e4kisalmen kauppiaat olivat ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4, jotka osasivat suomea huonosti tai ei ollenkaan. Ostajakunta oli kuitenkin p\u00e4\u00e4osin suomenkielist\u00e4. Juhosta tehtiin v\u00e4hitellen tiskimiesten pomo, ja h\u00e4nest\u00e4 tuli kauppiaan luottomies. Juho sai tehd\u00e4 ostosmatkoja Viipuriin, kun is\u00e4nt\u00e4 itse k\u00e4vi ostosreissuilla Pietarissa. H\u00e4n palasi reissuilta v\u00e4syneen\u00e4 ja j\u00e4tti Juholle asioiden hoitoa. Juho ihastui K\u00e4kisalmen kruununvoudin tytt\u00e4reen ja p\u00e4\u00e4tti kysy\u00e4 is\u00e4lt\u00e4 tytt\u00e4ren k\u00e4tt\u00e4. S\u00e4\u00e4tyjen v\u00e4linen ero oli kruununvoudin mielest\u00e4 mahdoton, ja h\u00e4n haukkui Juhon maanmoukaksi ja laarin lakaisijaksi. Juho tunsi tulleensa h\u00e4v\u00e4istyksi ja p\u00e4\u00e4tti palata nolona takasin R\u00e4is\u00e4l\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n Avioituminen ja paluu K\u00e4kisalmeen<\/strong><\/p>\n\n\n\n R\u00e4is\u00e4l\u00e4ss\u00e4 Juho haki heti maakauppaoikeutta ja perusti kaupan Heikki J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen kestikievarin luona olevaan riiheen. Sen sijainti olikin hyv\u00e4, sill\u00e4 kestikievarin ymp\u00e4rill\u00e4 liikkui paljon v\u00e4ke\u00e4. Pian muuttonsa j\u00e4lkeen Juho avioitui helmikuussa 1878 kestikievarin is\u00e4nn\u00e4n 20-vuotiaan tyt\u00e4rpuolen Maria J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen kanssa. Marian biologinen is\u00e4 Matti J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen oli kuollut 1864. Is\u00e4puoli Heikki J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen halusi ostaa Marialta t\u00e4m\u00e4n is\u00e4n perint\u00f6osuuden tilasta. Kauppa tehtiin, ja Juho ja Maria saivat p\u00e4\u00e4omaa, jonka turvin Juho saattoi ryhty\u00e4 kauppiaaksi. Juho halusi tulla nimenomaan kaupunkikauppiaaksi, jonka vuoksi he muuttivat K\u00e4kisalmeen huhtikuussa 1879, vaikka Maria ei olisi mielell\u00e4\u00e4n muuttanut pois R\u00e4is\u00e4l\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n K\u00e4kisalmessa Juho osti oman kaupan ja kehitti siit\u00e4 menestyv\u00e4n liikkeen, joka avattiin ennen juhannusta 1879. Kauppa p\u00e4\u00e4si mukavasti alkuun, se oli kannattava ja Juhon tekemien uudistusten ansiosta siit\u00e4 tuli kaupungin uudenaikaisin. Juho halusi itse palvella asiakkaita niin paljon kuin mahdollista, mutta h\u00e4n teki my\u00f6s kauppamatkoja, aluksi Viipuriin ja my\u00f6hemmin Pietariin. Juho osallistui aktiivisesti kunnallisel\u00e4m\u00e4\u00e4n, kansallisuusliikkeeseen ja sivistysty\u00f6h\u00f6n. H\u00e4n oli mukana perustamassa yhdistyksi\u00e4, kirjastoja ja tukemassa koulutusta.<\/p>\n\n\n\n Juhon kaupasta tuli v\u00e4hitellen K\u00e4kisalmen suurin, ja samoihin aikoihin kaupank\u00e4ynti siirtyi huomattavalta osin suomalaisten kauppiaiden k\u00e4siin. Juho innostui J. H. Erkon vaikutuksesta suomalaisuuskysymykseen ja uskoi kansansivistyksen olevan edellytyksen\u00e4 itsen\u00e4iseen Suomeen. Juho perusti my\u00f6s kutomotehtaan ja kivenn\u00e4isvesien valmistamon. K\u00e4kisalmeen perustettiin vapaapalokunta 1879, ja sen tarkoituksena oli tulipalojen sammuttamisen ohella \u201dhenkisen tulen sytytt\u00e4minen\u201d, ja se ker\u00e4si joukkoonsa kansallismielisi\u00e4 ihmisi\u00e4 yli kielirajojen. Juho oli mukana sen toiminnassa ja tuki VPK:ta taloudellisesti. H\u00e4n toimi my\u00f6s VPK:n perustaman yleisen lukuhuoneen eli kirjaston kirjastonhoitajana. <\/p>\n\n\n\n Juho valittiin K\u00e4kisalmen kaupunginvaltuuston j\u00e4seneksi 1886 ja seuraavana vuonna sen puheenjohtajaksi. H\u00e4n osallistui my\u00f6s monien lautakuntien toimintaan. Juho teki useita aloitteita kaupungin talousel\u00e4m\u00e4n kohentamiseksi, mutta vain h\u00e4nen ehdotuksensa kaupungin valaistuksen parantamiseksi sai kannatusta. Juho ryhtyi my\u00f6s kirjoittelemaan kunnallisista asioista Laatokka-lehteen otsikolla \u201dKirjeit\u00e4 K\u00e4kisalmesta\u201d. Lehti oli nuorsuomalaisen linjan kannattaja ja se vastasi Juhon arvoja suomalaisuuden edist\u00e4miseksi ja kansansivistysty\u00f6n kohentamiseksi.<\/p>\n\n\n\n Kohti Viipuria<\/strong><\/p>\n\n\n\n Joulukuussa 1890 Juho ilmoitti sanomalehdess\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n lakkauttaa kauppaliikkeens\u00e4 K\u00e4kisalmessa ja aikoo seuraavana kes\u00e4n\u00e4 tehd\u00e4 ulkomaanmatkoja edist\u00e4\u00e4kseen \u201dkauppakyky\u00e4\u00e4n ja tutkia etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotimaisia kaupassa k\u00e4yvi\u00e4 tuotteita\u201d. Juho matkusteli Pietarissa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Kauppansa h\u00e4n myi seuraavan vuoden alussa, mutta j\u00e4i viel\u00e4 asumaan K\u00e4kisalmeen elokuuhun 1891 asti.<\/p>\n\n\n\n Juho oli tutustunut Sortavalan kauppiaskokouksessa Jaakko H\u00e4kliin, ja heid\u00e4n n\u00e4kemyksens\u00e4 politiikasta ja ammattikysymyksist\u00e4 olivat samansuuntaiset. N\u00e4ihin aikoihin Viipurin 20 000 asukkaasta enemmist\u00f6 oli suomalaisia, mutta kauppiaissa heit\u00e4 oli vain v\u00e4h\u00e4n. Suomalaisten kauppiaiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyi kuitenkin nopeasti ja samalla tuli my\u00f6s suomalaiselle tukkuliikkeelle tarvetta. Juho Lallukka, Jaakko H\u00e4kli ja Vilhelm Paischeff suunnittelivat avaavansa Viipuriin uuden tukkukaupan. H\u00e4klin osuus j\u00e4i kuitenkin valmisteluissa v\u00e4h\u00e4iseksi, sill\u00e4 h\u00e4net oli valittu Kurkijoen tuomiokunnan edustajaksi valtiop\u00e4iville. Tukkukauppa avattiin 13.8.1891 osoitteessa Torkkelinkatu 8. Se oli ensimm\u00e4inen suomalaisten perustama tukkuliike Viipurissa. Liikkeelle nimeksi tuli \u201dH\u00e4kli, Lallukka ja kumpp.\u201d Koska Lallukka ja H\u00e4kli ajoivat suomalaisuusaatetta, he katsoivat, ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isen nimens\u00e4 vuoksi Vilhelm Paischeffi\u00e4 ei haluttu mainita liikkeen nimess\u00e4. Paischeff oli Helsingiss\u00e4 syntynyt ja Viipurissa asunut Suomen kansalainen.<\/p>\n\n\n\n Aluksi kauppahuoneena oli vain pieni puutalo, joka k\u00e4vi aika nopeasti pieneksi. Osakkaiden teht\u00e4v\u00e4jaossa Juho hoiti ostokset ja Paischeff vastasi myyntipuolesta. Juho matkusti usein Pietariin, sill\u00e4 h\u00e4n halusi tutustua ostettavan tavaran laatuun itse paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Liikkeen kauppatavaroista yleisimpi\u00e4 olivat vilja, siirtomaatavarat ja kotimaiset kankaat. V\u00e4hitellen toiminta laajeni halkokauppaan ja teekauppaan, joista viimemainitusta tulikin liikkeen erikoisartikkeli. Kolmen vuoden kuluttua avaamisesta kumppanukset laajensivat toimintaansa ja perustivat kauppias Juho Hallenbergin kanssa rinkelileipomon, joka valmisti kuuluisia Viipurin rinkeleit\u00e4. Leipomoa varten ostettiin h\u00f6yrymylly ja perustettiin voinv\u00e4litysliike, jolle maaseudulla kiert\u00e4v\u00e4t kauppiaat ker\u00e4siv\u00e4t voita.<\/p>\n\n\n \u201dMie ja miun virmain\u201d, \u201dmiun opistoin\u201d ja \u201dmiun tiatteriin\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tammikuussa 1891 perustettiin Viipurissa Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajien Seura Pamaus, ja Juho Lallukka ja Jaakko H\u00e4kli olivat alusta alkaen mukana sen toiminnassa. Pamaus seurasta tuli Juholle tie kaupungin kunnallispolitiikkaan, kansansivistysty\u00f6h\u00f6n ja nuorisoseuratoimintaan. Viipuriin perustettiin samoihin aikoihin ty\u00f6v\u00e4enyhdistys, jonka tavoitteet vastasivat H\u00e4klin ja Lallukan tavoitteita ja he liittyiv\u00e4t sen toimintaan mukaan. Pamaus toimi yhteisty\u00f6ss\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen kanssa, ja ne asettivat Juhon suomalaisten kunnallisvaaliehdokkaaksi. Alkuun Juho ei tullut valituksi, mutta 1899 h\u00e4nen l\u00e4pimenonsa onnistui. H\u00e4n kannatti yleist\u00e4 ja yht\u00e4l\u00e4ist\u00e4 \u00e4\u00e4nioikeutta ja halusi edist\u00e4\u00e4 Karjalan rautatie- ja kanava-asioita. Juho toimi valtuustossa kuolemaansa asti, aluksi varapuheenjohtajana ja vuodesta 1913 l\u00e4htien puheenjohtajana. <\/p>\n\n\n Juho Lallukka osallistui monenlaiseen kulttuuri- ja j\u00e4rjest\u00f6toimintaan Viipurissa. H\u00e4n oli perustamassa ja tukemassa syksyll\u00e4 1894 Karjalan ensimm\u00e4ist\u00e4 kansanopistoa Uudenkirkon Kannelj\u00e4rvelle. 1900-luvun alussa alettiin puuhata toista kansanopistoa, ja sen paikaksi tuli R\u00e4is\u00e4l\u00e4, joka oli Juhon ja Marian syntym\u00e4pit\u00e4j\u00e4. Juho osti kansanopistoa varten Pudorian hovin 1908, ja se kunnostettiin opiston tarpeisiin. Lallukat rahoittivat opiston toiminnan l\u00e4hes kokonaan omin varoin ja siksi Juho puhui siit\u00e4 \u201dmiun opistoin\u201d.<\/p>\n\n\n\n Juho tuki Viipurissa nuorisoseuran toimintaa sek\u00e4 rahallisesti ett\u00e4 my\u00f6s toimi sen esimiehen\u00e4 vuosien ajan. Lis\u00e4ksi h\u00e4n tuki Viipurin suomalaista maaseututeatteria, ja h\u00e4nest\u00e4 tuli sen alkuvuosina johtokunnan puheenjohtaja, my\u00f6hemmin varapuheenjohtaja. H\u00e4n k\u00e4vi teatterissa innokkaasti ja varasi jokaiseen ensi-iltaan perheelleen aition. Teatterin johtajina toimivat mm. Kasimir Leino, Kaarlo Halme ja Jalmari Finne.<\/p>\n\n\n\n Kun liikkeen yhti\u00f6kumppani Paischeff kuoli 1899 ja toinen yhti\u00f6kumppani Jaakko H\u00e4kli 1902, osti Juho koko liikkeen itselleen. Erityisesti H\u00e4klin kuolema oli Juholle kova henkinen kolaus, jopa niin, ett\u00e4 h\u00e4n mietti, jatkaako vai lopettaako liikkeen ja \u201druvetako ottamaan vanhuuden lepoa\u201d. H\u00e4n oli vain 50-vuotias! Juho p\u00e4\u00e4tti kuitenkin jatkaa ja liikkeen nimi H\u00e4kli, Lallukka ja kumpp. s\u00e4ilyi entisell\u00e4\u00e4n lis\u00e4yksell\u00e4 \u201domistaa Lallukka\u201d. <\/p>\n\n\n\n Nyt kun koko liike oli Juhon hallussa, ryhtyi h\u00e4n suunnittelemaan omaa liiketaloa Viipuriin Repolankadun ja Viskaalinkadun kulmaan, ja se valmistui 1906. Juho Lallukan liikemiesura oli mittava, ja h\u00e4nell\u00e4 oli monia ansioita yhteiskuntael\u00e4m\u00e4n eri aloilla, joten Pamaus-seura anoi h\u00e4nelle kauppaneuvoksen arvoa senaatilta ja se my\u00f6nnettiin 1908.<\/p>\n\n\n\n Juhosta alkoi tulla yh\u00e4 enemm\u00e4n poliitikko, mutta samalla kuitenkin kauppaliike oli h\u00e4nelle t\u00e4rke\u00e4 ja se menestyi hyvin. Oltuaan jo useamman kerran ehdokkaana valtiop\u00e4iville kauppaneuvos Juho Lallukka valittiin sinne 59-vuotiaana vuonna 1911. Siell\u00e4 h\u00e4net valittiin pankkivaliokuntaan ja rautatievaliokuntaan, jonka puheenjohtajaksi h\u00e4n tuli ja joka oli h\u00e4nelle mieluinen valiokunta. H\u00e4net valittiin Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvostoon, joten h\u00e4n alkoi olla Suomen talouden tunnustettu asiatuntija. Viipurissa h\u00e4nell\u00e4 oli yh\u00e4 laajeneva joukko yhdistyksi\u00e4 ja j\u00e4rjest\u00f6j\u00e4, joiden puheenjohtaja tai johtokunnan j\u00e4sen h\u00e4n oli. Juho oli viidess\u00e4toista eritasoisessa luottamustoimessa ja my\u00f6s hoiti n\u00e4it\u00e4 kaikkia teht\u00e4vi\u00e4 huolellisesti.<\/p>\n\n\n\n Loppua kohti<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tukkuliikkeen lis\u00e4ksi Juho omisti kaksi suurta maatilaa R\u00e4is\u00e4l\u00e4ss\u00e4, oli Pudorian hovi ja lis\u00e4ksi yhdess\u00e4 kauppaneuvos Juho Hallenbergin kanssa hankittu R\u00e4is\u00e4l\u00e4n hovi. Ostot R\u00e4is\u00e4l\u00e4st\u00e4 olivat erityisesti Maria Lallukalle mieleen, koska h\u00e4n oli ik\u00e4v\u00f6inyt maaseudulle ja erityisesti R\u00e4is\u00e4l\u00e4\u00e4n. Juho osti Liimatan kartanon 1912 kes\u00e4asunnoksi ja lahjaksi vaimolleen, ja sen asiat olivat p\u00e4\u00e4asiassa Maria Lallukan hoidossa. Lallukat viettiv\u00e4t siell\u00e4 paljon aikaa, sill\u00e4 se oli vain kuuden kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Viipurista. P\u00e4\u00e4rakennuksen oli suunnitellut C. L. Engel vuonna 1824. <\/p>\n\n\n\n Koska Juho ja Maria Lallukalla ei ollut lapsia ja varoja oli yllin kyllin yli oman tarpeen, saattoivat he tukea hyv\u00e4ksi n\u00e4kemi\u00e4\u00e4n asioita. Tuen saajia oli lukuisia. R\u00e4is\u00e4l\u00e4n kunnalle he lahjoittivat huomattavan summan varattomien lasten vaatetukseen. He tukivat useita taiteilijoita, kuten Emil Halosta, jolta Juho tilasi useita veistoksia uuteen toimitaloon, ja Juho Rissasta, jolta tilattiin taloon kookas maalaus, joka kuvasi Viipurin sataman lastinpurkajia. Muita taiteilijoita, joilta tilattiin teoksia, olivat Jalmari Ruokokoski ja Pekka Halonen.<\/p>\n\n\n\n Kuin ennakoiden kuolemaansa Juho myi tukkukauppansa huhtikuussa 1912 osakeyhti\u00f6lle, josta h\u00e4n omisti enemmist\u00f6n. Muita osakkeenomistajia olivat h\u00e4nen pitk\u00e4aikaiset apulaisensa liikkeess\u00e4. Juho oli yleens\u00e4 terve, mutta h\u00e4n sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli kotonaan lyhyen sairastamisen j\u00e4lkeen 61-vuotiaana 1.12.1913. H\u00e4nen muistokseen j\u00e4rjestettiin Viipurissa surujuhla, jossa oli runsaasti eri alojen edustajia ja yhteis\u00f6j\u00e4, joita Juho oli avustanut. <\/p>\n\n\n\n Testamentit<\/strong><\/p>\n\n\n\n Juhon kuoltua avattiin h\u00e4nen ja Marian 1908 tekem\u00e4 keskin\u00e4inen testamentti, johon sis\u00e4ltyi taiteilijakodin ja sit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n s\u00e4\u00e4ti\u00f6n perustaminen. Siihen sis\u00e4ltyi my\u00f6s toinen testamentti, jonka sai avata vasta, kun he molemmat olivat kuolleet. Ensimm\u00e4inen testamentti avattiin 7.12.1913 ja sen mukaan Mariasta tuli koko omaisuuden haltija ja liikkeen johtaja. M\u00e4\u00e4r\u00e4ys h\u00e4mm\u00e4stytti ulkopuolisia, koska Maria oli luonteeltaan arka ja toiminut Juhon tukena vain taustalla. Testamentissa oli m\u00e4\u00e4r\u00e4ys, ett\u00e4 liikkeen henkil\u00f6kunnasta saisivat koko vuoden palkan lahjaksi ne, jotka j\u00e4isiv\u00e4t viel\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n vuodeksi liikkeen palvelukseen. Testamentissa suurin osa valtavasta omaisuudesta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin jaettavaksi yleishy\u00f6dyllisiin tarkoituksiin.<\/p>\n\n\n\n Juhon kuollessa maailmansodan aattona h\u00e4nen liikkeens\u00e4 oli vahvimmillaan, mutta nyt seurasivat vaikeat ja ep\u00e4varmat ajat, joista Maria joutui selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vuosi 1914 oli liikkeelle tappiollinen, sill\u00e4 sotatilanne vaikeutti kaupank\u00e4ynti\u00e4. Tavaranhankinta oli vaikeutunut ja Ven\u00e4j\u00e4n kaupan ristiriitaiset m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset ja tuonti- ja vientikiellot sekoittivat liiketoimintaa.<\/p>\n\n\n\n 1922 Maria Lullukka myi liikkeen osakkeita pitk\u00e4aikaisimmille johtajille ja j\u00e4tti itselleen vain niukan osake-enemmist\u00f6n. Marian ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6ri rahan ja avustusten pyyt\u00e4ji\u00e4 jatkuvasti, jonka vuoksi h\u00e4n totesi, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 tulisi paljon halvemmaksi Helsingin, Naantalin tai mink\u00e4 tahansa muun kaupungin kalleimmassa t\u00e4ysihoitolassa kuin kotona. Sen vuoksi h\u00e4n asui mieluiten Liimatan kartanossa. Sodan j\u00e4lkeen Maria j\u00e4tt\u00e4ytyi yh\u00e4 enemm\u00e4n pois ty\u00f6st\u00e4 ja kaupunkiel\u00e4m\u00e4st\u00e4. Sairaudet alkoivat vaivata Mariaa ja muutaman viikon sairauden j\u00e4lkeen h\u00e4n kuoli Liimatassa 65-vuotiaana 4.6.1923.<\/p>\n\n\n\n Marian kuoleman j\u00e4lkeen avattiin Lallukoiden tekem\u00e4 toinen testamentti, ja sukulaiset, yst\u00e4v\u00e4t ja tuttavat odottivat kiinnostuneina, miten varat jaettaisiin. Sukulaiset saivat vain pienen osan, kun rahaa m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Viipurilaiselle ja Karjalaiselle Osakunnalle sek\u00e4 Viipurin kauppakoululle. My\u00f6s R\u00e4is\u00e4l\u00e4n kunta sai varoja rahastoa varten, jonka korot piti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kansa- ja puutarhakoulun yll\u00e4pitoon. Paljon suuremmat summat saivat Suomalainen tiedeakatemia, Suomalainen kaunokirjallisuusliitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Suomen historiallinen seura sai ison osan testamentista, ja summan korot piti suorittaa Jalmari Finnelle t\u00e4m\u00e4n historiallisia tutkimuksia varten.<\/p>\n\n\n\n Toinen huomattavia varoja saanut kohde oli Helsinkiin perustettavan taiteilijakodin rakentamiseen osoitetut rahat. Testamentin toimeenpanijoiden laatimien s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan taiteilijakoti oli tarkoitettu ansioituneille kuvataiteen harjoittajille ja mik\u00e4li tilaa olisi, ansioituneille s\u00e4vel- ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen harjoittajille. Heist\u00e4 etusijalla olisivat ne, joilla oli vanhuuden tai sairauden vuoksi toimeentulovaikeuksia. S\u00e4\u00e4nn\u00f6t her\u00e4ttiv\u00e4t taiteilijaj\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4 kritiikki\u00e4 tiettyjen taiteenalojen suosimisesta.<\/p>\n\n\n\n Taiteilijakotia varten tiedusteltiin tonttia eri puolilta kaupunkia. Asia ratkesi 1930, jolloin Helsingin kaupunki myi Apollonkadulta tontin vasta perustetulle Taiteilijakotis\u00e4\u00e4ti\u00f6lle. Rakennusty\u00f6t aloitettiin 1932 ja talo valmistui kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1933. Rakentaminen oli edullista 1930-luvun lama-aikana.<\/p>\n\n\n Viipurin kirjastotalolle osoitettiin testamentissa huomattava summa rahaa, sill\u00e4 sen kustannuksista yli puolet kattoi Maria Lallukan lahjoitus. Kirjaston paikasta syntyi erimielisyytt\u00e4, sill\u00e4 ehdotetun paikan v\u00e4itettiin turmelevan vanhan Torkkelin puiston. Siihen talo kuitenkin rakennettiin, ja se valmistui 1935 Alvar Aallon modernien piirustusten pohjalta.<\/p>\n\n\n\n Hautamuistomerkki<\/strong><\/p>\n\n\n\n Lallukoiden hautamuistomerkki, joka oli Emil Halosen suunnittelema, perustettiin alkuperin Viipurin Ristim\u00e4en hautausmaalle. Sota-aika j\u00e4tti siihen j\u00e4lkens\u00e4, lis\u00e4ksi se oli 1980-luvulla vaarassa j\u00e4\u00e4d\u00e4 tiet\u00f6iden jalkoihin. Pamaus-seura ja Lappeenrannan kaupunki siirsiv\u00e4t muistomerkin Neuvostoliiton viranomaisten my\u00f6t\u00e4vaikutuksella Lappeenrantaan ja kunnostivat sen.<\/p>\n\n\n\n Juho Lallukasta kertoo my\u00f6s h\u00e4nen muotokuvansa, jonka Eero J\u00e4rnefelt maalasi 1911. Taulun maalautti ja omistaa Pamaus-seura, joka on antanut sen s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4ksi Etel\u00e4-Karjalan Taidemuseoon. J\u00e4rnefelt maalasi taulusta kopion, joka on Lallukan taiteilijakodin juhlasalin sein\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n L\u00e4hteet:<\/strong> Kirjoittaja Raija Kannisto<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Juho Lallukka nousi k\u00f6yhist\u00e4 oloista merkitt\u00e4v\u00e4ksi kauppiaaksi, sai kauppaneuvoksen arvon ja tuli vaikuttajaksi sek\u00e4 kunnallisella ett\u00e4 valtiollisella tasolla. Kuollessaan Lallukka oli Suomen rikkaimpia miehi\u00e4 ja ennen kaikkea tunnettu ja arvostettu henkil\u00f6. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tiivistyy Suomen historiassa se vaihe, jossa s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunta murtui. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa my\u00f6s tavallisella ihmisell\u00e4 oli mahdollisuus nousta sosiaalisella asteikolla ja muovata omaa kohtaloaan. … Jatka lukemista Juho Lallukka – paimenpojasta kauppaneuvokseksi<\/span> ![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Kuva2.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/04\/Kuva4-1024x757.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/04\/Kuva-mainos-899x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Kuva5.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Kuva6.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Kuva7-1024x682.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Kuva8.jpg\")
Markkanen, Erkki: Juho Lallukka: karjalainen el\u00e4m\u00e4ntarina. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Gummerus, 1976.
Okker Jaakko \u2013 K\u00e4r\u00e4v\u00e4 Sisko \u2013 Sepp\u00e4l\u00e4 Anu: Lallukka ja Lallukan lapset. Ajatuskirjat. 2002.
Juho Lallukka \u2013 Maalaispojasta mesenaatiksi<\/a>
Juho ja Maria Lallukka aikaansaivat R\u00e4is\u00e4l\u00e4n kansanopiston<\/a>
Juho ja Maria Lallukka<\/a><\/p>\n\n\n\n