{"id":2212,"date":"2025-10-01T00:00:00","date_gmt":"2025-09-30T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=2212"},"modified":"2025-10-02T09:34:18","modified_gmt":"2025-10-02T06:34:18","slug":"petronella-raja-jooseppi-ja-huhti-heikki","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2025\/10\/01\/petronella-raja-jooseppi-ja-huhti-heikki\/","title":{"rendered":"Petronella, Raja-Jooseppi ja Huhti-Heikki"},"content":{"rendered":"\n

Olin pari viikkoa sitten ruskamatkalla Lapissa. Syksyiset maisemat olivat retken p\u00e4\u00e4kohtia, mutta esill\u00e4 oli my\u00f6s lappilaista el\u00e4m\u00e4nmenoa. Kerron muutamasta matkan aikana esille tulleesta kiinnostavasta ihmiskohtalosta.<\/p>\n\n\n\n

Petronella<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Lemmenjoelle kullanhuuhtojien seuraan tuli 1940-luvun lopulla kaunis nuori nainen. Suomeen tullessaan h\u00e4nell\u00e4 oli vain v\u00e4h\u00e4n rahaa. Helsingiss\u00e4 j\u00e4i hotellilasku maksamatta. Lopulta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi Lemmenjoelle elokuussa 1949. Silloin Lappi oli alkanut j\u00e4lleenrakentamisen my\u00f6t\u00e4 nousta sodan aiheuttamista tuhoista. Lemmenjoelta oli l\u00f6ydetty kultaa, ja kaikenlaiset kaivajat olivat l\u00f6yt\u00e4neet sinne tiens\u00e4 rikastumisen toivossa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lemmenjoki. Kuva Marja-Leena Viilo 17.9.2025.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vaalea kaunis nainen oli Petronella van der Moer, koko nimelt\u00e4\u00e4n Sylvia Petronella Antoinette van der Moer. Petronella ryhtyi kullanhuuhtojien kokiksi Morgamin Kotalassa. K\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 vietettiin vapaa-aikaa iloisissa tunnelmissa musiikin ja sahdin vauhdittaessa tunnelmaa. Petronella veti miehi\u00e4 puoleensa, mutta tarjosi vain hymy\u00e4 ja kauniita sanoja. Petronella l\u00e4hti k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Ivalossa muutaman kullankaivajan kanssa. Siell\u00e4 virkavalta otti h\u00e4net kiinni maksamattomien hotellilaskujen ja passiep\u00e4selvyyksien takia, eik\u00e4 h\u00e4n en\u00e4\u00e4 palannut kultamiesten k\u00e4mpille. H\u00e4net karkotettiin Suomesta lokakuussa 1949. Petronella ei tiett\u00e4v\u00e4sti sen j\u00e4lkeen k\u00e4ynyt Suomessa, vaikka kullanhuuhtojat olisivat maksaneet h\u00e4nen velkansa ja pestanneet h\u00e4net t\u00f6ihin.<\/p>\n\n\n\n

Petronella van der Moerin sanotaan olleen hollantilaista aatelissukua. Is\u00e4 tiett\u00e4v\u00e4sti kuoli h\u00e4nen ollessaan nuori. Suomeen tultuaan h\u00e4n esiintyi yhdysvaltalaisena lehtinaisena p\u00e4\u00e4sten helsinkil\u00e4isiin seurapiireihin. Maksamatta j\u00e4\u00e4neest\u00e4 hotellilaskusta tehtiin rikosilmoitus ja sattumien saattelemana Petronella p\u00e4\u00e4tyi Rovaniemen kautta Lemmenjoelle. Petronella syntyi 11.9.1923 Haagissa Alankomaissa ja kuoli 28.1.2014 San Fransiscossa Yhdysvalloissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Petronellankukkulat. Kuva Maanmittauslaitos.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Petronella van der Moer j\u00e4i legendaksi Lemmenjoelle. H\u00e4nest\u00e4 j\u00e4i tarinoita, jotka aikojan saatossa ovat v\u00e4rittyneetkin. Alueella on h\u00e4nen kunniakseen nimetyt Petronellankukkulat. Petronella halusi, ett\u00e4 h\u00e4nen tuhkaansa sirotellaan Lemmenjoelle. Tyt\u00e4r Solange van der Moer k\u00e4vi sirottelemassa \u00e4itins\u00e4 tuhkaa Lemmenjoelle ja Inarin hautausmaalle \u201dPyrkyreiden palstalle\u201d. Tytti Br\u00e4ysy teki ja lahjoitti Solange van der Moerille Petronellankukkuloiden muotoisen korun.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kullankaivajien hautamuistomerkki Pyrkyreiden palstalla Inarin hautausmaalla. Kuvat Marja-Leena Viilo 17.9.2025.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Raja-Jooseppi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vain yksi rajanylityspaikka on saanut nimen henkil\u00f6lt\u00e4. Raja-Jooseppi oli Parkanossa 1.1.1877 syntynyt Jooseppi (Josef) Juhonpoika Sallila, isois\u00e4ni 5. serkku. 16-vuotiaana h\u00e4n l\u00e4hti kotoaan rengiksi ensin Kuivasniemen kyl\u00e4n Kuivaselle ja seuraavana vuonna Linnankyl\u00e4n Linnalle. Viimeinen ehtoollismerkint\u00e4 Parkanossa on vuodelta 1895, jolloin h\u00e4n oli 18-vuotias. My\u00f6hemmin h\u00e4net on merkitty irtolaiseksi Parkanon rippikirjaan. Rippikirjassa 1911-20 on lyijykyn\u00e4merkint\u00e4, jonka mukaan h\u00e4n on saanut muuttotodistuksen Ivaloon 12.2.1915. Muuttaneiden luettelosta tietoa ei l\u00f6ydy. Puuttuvista ehtoollismerkinn\u00f6ist\u00e4 voisi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 Joosepin kierrelleen joko Parkanossa tai kauempanakin vuoden 1895 j\u00e4lkeen. Joissakin l\u00e4hteiss\u00e4 h\u00e4nen sanotaan tulleen Inarin Ivaloon Luttojoelle jo 1900-luvun alussa el\u00e4m\u00e4nkumppaninsa Matilda Lehikoisen kanssa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Luttojoki Raja-Joosepin kent\u00e4lt\u00e4 katsottuna. Kuva Marja-Leena Viilo 18.9.2025.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Matilda Lehikoinen oli Maria Matilda Juhontyt\u00e4r Turpela, joka naimisiinmenonsa aikoihin otti sukunimen Heinonen, mik\u00e4 ei siis ollut h\u00e4nen omaa sukua -nimens\u00e4, vaikka monissa l\u00e4hteiss\u00e4 niin mainitaan. Maria Matilda syntyi 6.7.1874 \u00c4ht\u00e4riss\u00e4 ja  l\u00e4hti piikomaan 16-vuotiaana. H\u00e4n kiersi Alavudella, \u00c4ht\u00e4riss\u00e4, Teerij\u00e4rvell\u00e4 ja Kaustisilla. Matilda sai elokuussa 1896 aviottoman pojan Matin, joka menehtyi syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n. Matilda jatkoi Kaustisilta Purmon kautta \u00c4ht\u00e4riin, jossa avioitui 15.1.1905 ty\u00f6mies Pekka Petterinpoika Lehikoisen kanssa. Pekka oli syntynyt Juuassa 18.3.1871 (lastenkirjoissa ja rippikirjoissa on alusta saakka syntym\u00e4aika 5.3.1871) ja tullut Polvij\u00e4rvelt\u00e4 \u00c4ht\u00e4riin huhtikuussa 1905.<\/p>\n\n\n\n

Pekka ja Matilda Lehikoinen l\u00e4htiv\u00e4t kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00c4ht\u00e4rist\u00e4 joulukuussa 1907. Vuoden v\u00e4lein vaihdettiin paikkakuntaa: Tampere, Nivala, Mikkelin maaseurakunta, Viipurin maaseurakunta, Vaasa, Mikkeli, Pieks\u00e4m\u00e4ki ja Viipuri, jonne saavuttiin toukokuussa 1915. Lapsia pariskunnalla ei ollut, eik\u00e4 Matilda eronnut miehest\u00e4\u00e4n. Pekka Lehikoisen jatkosta ei ole tietoa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Matilda Lehikoinen ja Jooseppi Sallila vuonna 1927. Kuvaaja Erkki Mikkola. Museovirasto.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ivalon Luttojoella Jooseppi Sallila ja Matilda Lehikoinen asettuivat asumaan poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentamaan saunaan 1900-luvun lopulla (siis ennen vuotta 1910) Mets\u00e4hallituksen virkistysk\u00e4yt\u00f6n asiantuntija Kristiina Aikion kertoman mukaan. Tarpeen mukaan tehtiin lis\u00e4\u00e4 rakennuksia mm. pirtti, navetta, lampola, perunakellari ja aitta. Rinteeseen muurattiin uuni, jossa paistettiin leip\u00e4\u00e4 ja tehtiin ruokaa. Asuinpaikka oli laajentunut kent\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Rinteeseen muurattu leivinuuni. Kuva Marja-Leena Viilo 18.9.2025.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Raja-Joosepin kent\u00e4n rakennuksia ja Raja-Joosepin poromerkki. Kuvat Marja-Leena Viilo 18.9.2025.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Raja-Jooseppi sai elantonsa l\u00e4hinn\u00e4 kalastuksesta, mets\u00e4styksest\u00e4, poronhoidosta, kullankaivuusta, helmenkalastuksesta ja kaupank\u00e4ynnist\u00e4. Joosepilla ja Tiltalla oli lis\u00e4ksi lehmi\u00e4 ja lampaita. Oman perillisen puuttuessa Jooseppi kutsui my\u00f6hemmin kent\u00e4lle velipuolensa 11-vuotiaana orvoksi j\u00e4\u00e4neen pojan Paavo Eliel Lehtisen. Paavo oli syntynyt 10.8.1906 Parkanossa. Tarinan mukaan Joosepilla olisi ollut avioton poika, jonka \u00e4iti haki oikeudessa elatusta Joosepilta saamatta mit\u00e4\u00e4n. Pojan on v\u00e4itetty olleen oletetun is\u00e4ns\u00e4 n\u00e4k\u00f6inen. Asiaa koskevat Petsamon oikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat ovat h\u00e4vinneet.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Raja-Joosepin poroja vuonna 1932. Kuvaaja Karl Nickul. Museovirasto.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Paavo Lehtinen kuoli Raja-Joosepissa 27.3.1937. H\u00e4n oli silloin kirjoilla Petsamossa, koska kuolintieto l\u00f6ytyy Petsamon kuolleiden luettelosta. Petsamo oli osa Suomea vuosina 1920-1944. Kuolintieto on kirjattu my\u00f6s Inarin ulkoseurakuntalaisten kuolleiden luetteloon. Matilda Lehikoinen kuoli pian Paavon j\u00e4lkeen 8.4.1937 Raja-Joosepissa. H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen silloin kirjoilla Rovaniemell\u00e4, koska l\u00f6ytyy Rovaniemen seurakunnan kuolleista. Kuolintieto l\u00f6ytyy my\u00f6s Inarin ulkoseurakuntalaisista kuolleista. Kumpikin on haudattu Inariin Ivalon hautausmaalle.<\/p>\n\n\n\n

Jatkosodan aikana Jooseppi Sallila l\u00e4hti evakkoon vuonna 1943, mutta palasi kent\u00e4lleen sodan j\u00e4lkeen. Silloin alue oli aivan Neuvostoliiton rajan tuntumassa. Raja-Jooseppi kuoli 10.5.1946 Inarissa ja h\u00e4net on haudattu Ivalon hautausmaalle.<\/p>\n\n\n\n

Raja-Joosepin kentt\u00e4 kunnostettiin museoalueeksi 1982. Se sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston alueella. Alueella saa vapaasti vierailla. Vuonna 2005 rajavy\u00f6hykett\u00e4 linjattiin uudelleen siten, ett\u00e4 alueelle p\u00e4\u00e4see ilman rajavy\u00f6hykelupaa. Rajavy\u00f6hykkeelle ei ole lupa menn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Raja-Joosepin kentt\u00e4 Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kuva Marja-Leena Viilo 18.9.2025.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Huhti-Heikki<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Huhti-Heikki eli Heikki Hermaninpoika Huhti syntyi \u00c4ht\u00e4riss\u00e4 12.5.1877 Huhtiniemen torpassa \u00c4ht\u00e4rin kyl\u00e4ss\u00e4. 1880-luvulla sukunimeksi vakiintui Huhti. Heikin \u00e4iti kuoli 1890 ja is\u00e4 1902. Heikki l\u00e4hti 17-vuotiaana kotoaan vuonna 1896 ja kierteli \u00c4ht\u00e4riss\u00e4, Iiss\u00e4, Inarissa ja Alatorniossa vuoteen 1909 menness\u00e4. Amerikkaan Heikki muutti vuonna 1913. Kanadassa h\u00e4n sai tiedon Petsamon liitt\u00e4misest\u00e4 Suomeen Tarton rauhassa 1920.<\/p>\n\n\n\n

Huhti-Heikki saapui Luttojoelle ja ryhtyi helmenkalastajaksi. H\u00e4n asui Raja-Joosepin kent\u00e4ll\u00e4 vuosina 1920-1924. Huhti-Heikki rakensi kent\u00e4lle oman m\u00f6kkins\u00e4 Luttojoen t\u00f6rm\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Helmenkalastaja ja er\u00e4nk\u00e4vij\u00e4 Huhti-Heikki vuonna 1927 joko Sodankyl\u00e4n Raja-Joosepissa tai Petsamossa. Kuvaaja Erkki Mikkola. Museovirasto.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Huhti-Heikki tilasi sanomalehti\u00e4 aina Amerikasta saakka. Heikki Huhti kuoli 24.6.1960 Inarissa ja h\u00e4net on haudattu Inarin mets\u00e4hautausmaalle \u201dPyrkyreiden palstalle\u201d.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Huhti-Heikin hautaristi Inarin hautausmaalla Pyrkyreiden palstalla. Kuva Marja-Leena Viilo 17.9.2025.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

L\u00e4hteit\u00e4 :<\/p>\n\n\n\n