Her\u00e4tys oli aamulla klo 4.30 lyhyeksi j\u00e4\u00e4neiden y\u00f6unien j\u00e4lkeen, koska bussi l\u00e4hti Vanhalta kirkolta jo klo 6. Bussissa oppaamme Mervi neuvoi meit\u00e4 tulliselvityskaavakkeen t\u00e4ytt\u00e4misen salaisuuksissa. Pohdintaa aiheutti mm. se, onko muovikassi katsottava kolliksi. Suomen puolella Nuijamaan tullista menimme l\u00e4pi joustavasti, l\u00e4hes huomaamatta, mutta sitten olikin edess\u00e4 juhlallinen hetki Neuvostoliiton rajapuomin edess\u00e4. Kun ven\u00e4l\u00e4iset tullipojat k\u00e4v\u00e4isiv\u00e4t autossamme, soivat kasetilta ven\u00e4l\u00e4iset kansanlaulut. Aurinko paistoi, Saimaan vesi kimmelsi, tunnelma oli korkealla.<\/p>\n\n\n\n
Neuvostoliiton puolella maisemat olivat enimm\u00e4kseen suota. Saimaan kanava kiemurteli paikoitellen tien vieress\u00e4. Siirsimme kelloja tunnin taaksep\u00e4in ja Viipuri olikin yll\u00e4tt\u00e4en l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin odotimme. Siell\u00e4kin oli taas tulli ja varsinkin miespuoliset matkaajat tutkittiin tarkkaan, rahat laskettiin ja laukku pengottiin. Odottelimme pihalla loppuja ihmisi\u00e4 ryhm\u00e4st\u00e4mme. Toisilla tulvahtivat jo lapsuudenmuistot mieliin. Kuului kysymyksi\u00e4 \u201dMist\u2019 p\u00e4i Viipurii sie oot kotosii? Mie oon\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
S\u00f6imme bussissa viimeiset ev\u00e4\u00e4mme, koska elintarvikkeita ei saanut vied\u00e4 naapurimaahan. Meiss\u00e4 her\u00e4tti hilpeytt\u00e4 se, kun \u00e4itini huomasi heitt\u00e4neens\u00e4 ev\u00e4spussinsa kotiroskiin ja roskapussi l\u00f6ytyi vastaavasti kassista. Bussi jatkoi matkaansa ja ikkunasta n\u00e4imme paikallisten asukkaiden liikkuvan kori k\u00e4sivarrellaan tien vierustan metsiss\u00e4. Nyt olikin sieni- ja marja-aika. Viipurin rajavy\u00f6hykkeelle tulo aiheutti taas papereiden tarkastuksia, mutta nyt ilo oli vain meid\u00e4n puolellamme, sill\u00e4 tarkastuksen suorittivat nuoret tummasilm\u00e4iset sotapojat.<\/p>\n\n\n\n
Viipurin kaupunki l\u00e4hestyi ja opas selosti n\u00e4kymi\u00e4: Sorvalinsilta, \u201dN\u00e4lk\u00e4linna\u201d, Viipurin linna, satama, Salakkalahti, kauppahalli, rautatieasema ja lopulta uusi, uljas hotellimme Dru\u017eba, jonka suomalaiset olivat rakentaneet vuonna 1982 eli juuri sin\u00e4 vuonna, kun vierailimme siell\u00e4. Tavanomaisen sekasotkun j\u00e4lkeen huoneet j\u00e4rjestyv\u00e4t ja huonetoveritkin l\u00f6ytyv\u00e4t. Mutta voi onnetonta! Koko kaupungista on vesi katkaistu putkikorjauksen vuoksi, eik\u00e4 vessoja voinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. H\u00e4t\u00e4 oli suuri, mutta apu ei ollut l\u00e4hell\u00e4. Hotellihuoneet ovat kahden hengen huoneita ja niiss\u00e4 on tyylik\u00e4st\u00e4 suomalaista muotoilua, v\u00e4rein\u00e4 oli tumma ja vaalea ruskea sek\u00e4 sammaleenvihre\u00e4. Kylpyhuoneissa on ihanan paksut Finlaysonin froteepyyhkeet. Ikkunasta n\u00e4kyy Salakkalahti ja Linna. Ilma on pilvinen, mutta onneksi ei satanut.<\/p>\n\n\n\n
Ruokailu oli klo 14.30 hotellin ruokasalissa. Se oli tyylikk\u00e4\u00e4sti kalustettu ja astiasto oli Arabiaa ja ruokailuv\u00e4lineet Karelia-sarjaa. Tarjoilu oli hidasta siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 kesti kauan, ennen kuin saimme ruokaa eteemme, mutta nopeaa se oli sik\u00e4li, ett\u00e4 se vietiin pois niin nopeasti, ett\u00e4 hyv\u00e4 kun ehti sy\u00f6d\u00e4. Juomana tarjoiltiin \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4n makeaa mehua. J\u00e4lkiruoaksi saimme kahvia; suuret, kivikovat sokeripalat her\u00e4ttiv\u00e4t hilpeytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen oli ohjelmassa kiertoajelu kaupungilla. Oppaaksemme tuli Inturistin opas Larissa, joka puhui kivan pehme\u00e4sti murtaen suomea. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 Viipurissa oli yli 80 000 asukasta, kuten oli ennen suomalaistenkin aikaan. Kaupungin rakennuksista l\u00f6ytyiv\u00e4t kaikki tyylisuunnat. Osa taloista oli rapistuneen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4, mutta osa oli entistetty hyv\u00e4\u00e4n kuntoon. Teimme pikasilm\u00e4ykset Viipurin linnaan, satamaan ja Torkkelinpuistoon ja pys\u00e4hdyimme lopulta torille kauppahallin eteen. Kiertelimme uteliaina my\u00f6s sis\u00e4ll\u00e4 kauppahallissa. Myyji\u00e4 oli paljon, mutta myyt\u00e4v\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n. Siell\u00e4 myytiin kukkia, omenoita, hunajaa ja l\u00e4skinpalasia, jotka olivat sellaisenaan paljaalla p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. Kun l\u00e4skit vaihtoivat omistajaa, k\u00e4\u00e4ri myyj\u00e4 ne sanomalehtipaperiin. Pulut lenteliv\u00e4t hallin katossa ja tepastelivat lattialla.<\/p>\n\n\n\n
Viipurilaisia n\u00e4kyi olevan runsaslukuisasti liikkeell\u00e4 Torkkelinkadulla, jossa he k\u00e4veliv\u00e4t perheineen \u2013 olihan nyt lauantai-ilta. V\u00e4lirauhan aikana, jolloin \u00e4itini asui yksin 19-vuotiaana Viipurissa, oli my\u00f6s suosittua k\u00e4vell\u00e4 siell\u00e4. Sotilaiden piti k\u00e4vell\u00e4 eri kohdassa kuin siviilien (oliko se nyt niin, ett\u00e4 sotilaat k\u00e4veliv\u00e4t puistossa ja siviilit jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 vai menik\u00f6 se toisin p\u00e4in, en muista). Autoja ei juuri n\u00e4kynyt. Kiertoajelumme jatkui. V\u00e4lill\u00e4 kuului innostuneita huudahduksia: \u201dTuolla on jatkokoulu, jota k\u00e4vin, tuolla on sairaala, jossa synnyin.\u201d Katujen nimet olivat muuttuneet ja opas kertoi meille niiden entiset suomalaiset ja nykyiset ven\u00e4l\u00e4iset nimet. Kun opas esitteli ylpe\u00e4n\u00e4 lasten tubisairaalaa, her\u00e4tti se meiss\u00e4 ihmetyst\u00e4. Opas selitti, ettei heill\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 keuhkotubia, mutta sen sijaan niveliss\u00e4 olevaa tubia. Viipurin ensimm\u00e4inen Alko oli lastentarhana. Talikkalan saunaan n\u00e4ytti olevan pitk\u00e4 jono. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 talossa luki ven\u00e4j\u00e4ksi \u201dKotikeitti\u00f6\u201d ja kysytty\u00e4ni oppaalta tarkennusta, selitti h\u00e4n, ett\u00e4 sielt\u00e4 voi ostaa kotiin esim. keitettyj\u00e4 munia ja perunoita ja yleens\u00e4 puolivalmisteisia ruokia.<\/p>\n\n\n\n
Py\u00f6re\u00e4ss\u00e4 tornissa oli ravintola ja se oli kuulemma suosittu paikka paikallisten nuorten keskuudessa. Halusimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinne ruokailemaan, joten kolmen ruplan liput piti lunastaa ajoissa. Pienten kielivaikeuksien j\u00e4lkeen saimme ostettua ne. Ennen ravintolan aukeamista meill\u00e4 oli aikaa kierrell\u00e4 kaupungilla omin p\u00e4in. Menimme Punaisen l\u00e4hteen torille, jonka laidalla oli aiemmin Juutalaiskauppiaiden talo. Torilla myytiin ennen vanhaan joulukuusia ja my\u00f6s \u00e4idin lapsuusperheen kuusi haettiin sielt\u00e4. Kaupassa oli vahva sillin haju. Se ei tuntunut haittaavan jonoissa seisovien ihmisten haluja ostaa karamelleja tms. Lelukaupassa muovitavara oli valttia ja 2-4 ruplalla sai erilaisia pieni\u00e4 muovileluja, joista ostin muutaman tuliaisiksi lapsilleni.<\/p>\n\n\n\n Kun menimme Py\u00f6re\u00e4n tornin ravintolaan toisessa kerroksessa, oli siell\u00e4 jo vauhdikas meno p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Musiikki oli niin kova\u00e4\u00e4nist\u00e4, ett\u00e4 seurueemme keski-ik\u00e4isten rouvien korvat olivat haljeta. Yll\u00e4tys, yll\u00e4tys, p\u00e4\u00e4sylippuun sis\u00e4ltyi ruoka. S\u00f6imme alkupalat, l\u00e4mpim\u00e4n ruoan ja joimme kahvin, jonka j\u00e4lkeen olo oli todella tukeva. Palan painikkeeksi nautimme samppanjaa.<\/p>\n\n\n\n Ven\u00e4l\u00e4isten keskuudessa n\u00e4ytti olevan suosittua pelkkien hedelmien sy\u00f6nti, esim. viiniryp\u00e4leit\u00e4 tuotiin p\u00f6ytiin kulhoittain. Tanssilattialla ven\u00e4l\u00e4iset tyt\u00f6t ja pojat tanssivat antaumuksella tytt\u00f6- ja poikapareissa, my\u00f6s sekapareja oli. Er\u00e4s ven\u00e4l\u00e4inen mies haki minua tanssiin ja h\u00e4n kertoi olevansa lent\u00e4j\u00e4. Suurin osa asiakkaista oli paikallisia, vain meid\u00e4n pieni suomalaisseurueemme oli poikkeuksena. Paikan vuosisatoja henkiv\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 ja moderni, vauhdikkaan kova\u00e4\u00e4ninen meno tuntuivat ristiriitaisilta ja poistuimmekin hyviss\u00e4 ajoin sielt\u00e4 muun suomalaisseurueen kanssa.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4velimme hiljakseen l\u00e4pi pimenev\u00e4n kaupungin ja suunnistimme kohti hotellimme ravintolaa. Siell\u00e4 musiikki oli aivan yht\u00e4 kova\u00e4\u00e4nist\u00e4 ja nopearytmist\u00e4 kuin Py\u00f6re\u00e4ss\u00e4 tornissa, mutta puitteet olivat uutuuttaan hohtavat, valoisat ja l\u00e4nsimaisen tuntuiset. Yleis\u00f6 siell\u00e4 oli p\u00e4\u00e4osin suomalaista, mutta my\u00f6s ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 oli. Suomea puhuva kerrossiivoojamme kertoi meille, ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 majaili hotellissa enemm\u00e4nkin. Ravintolassa tarjoilijoilla oli yll\u00e4\u00e4n yhten\u00e4iset punamustat, tyylikk\u00e4\u00e4t ty\u00f6puvut, mutta Py\u00f6re\u00e4ss\u00e4 tornissa kaikilla tarjoilijoilla oli omat, erilaiset vaatteensa ja toisilla jopa kodikkaasti essu edess\u00e4. Suoralla toiminnalla eli k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 hihasta kiinni ohi juoksevaa tarjoilijaa saimme nopeasti tuliselta maistuvat armenialaiset konjakkimme. Hotellihuoneessa maistelimme viel\u00e4 hammasmukeista p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ostamiamme viinej\u00e4. Mansikkaviini oli hyv\u00e4\u00e4, mutta kauhean makeaa. Pihlajanmarjaviini, jota Berjoskassa mainostettiin parhaimmaksi viiniksi, maistui meist\u00e4 – ja kuulemma muistakin \u2013 l\u00e4hinn\u00e4 vihtavedelt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n 5.9.1982 sunnuntai<\/strong><\/p>\n\n\n\n Aamiaisella tarjoilun hitaus kiristi taas hermojamme, sill\u00e4 sen j\u00e4lkeen meill\u00e4 oli ainut tilaisuus tutustua omin p\u00e4in kaupunkiin ja jokainen ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 vietetty hetki v\u00e4hensi sit\u00e4 aikaa. P\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 aamuvirkuimman matkalaiset kertoivat tehneens\u00e4 k\u00e4velyretken kaupungille jo ennen aamiaista. Salakkalahden onkijoiden katseleminen her\u00e4tti muutamien mieleen omia lapsuusmuistoja ja haikeuden kyyneli\u00e4 silmiin. Me nelj\u00e4 suunnistimme kaupunkiretkemme tietysti kohti \u00e4idin ja h\u00e4nen sisarensa Sirkan lapsuuden tuttuja paikkoja.<\/p>\n\n\n\n Ensin menimme Patterinm\u00e4elle, josta l\u00f6ytyi perheen entinen kotitalo osittain pystyss\u00e4 osoitteesta Otavankatu 22. Puinen osa taloa oli palanut, mutta kivinen kaksikerroksinen osa talosta oli j\u00e4ljell\u00e4. Talon omisti aikanaan Ryysyl\u00e4isen perhe, joka asui puutalossa kaksien vuokralaisten kanssa ja kivitalossa oli nelj\u00e4t vuokralaiset. \u00c4idin perhe (viisi lasta ja leski\u00e4iti) asui aluksi rahanpuutteen vuoksi vain huoneen ja keitti\u00f6n asunnossa, mutta p\u00e4\u00e4si my\u00f6hemmin muuttamaan samassa talossa isompaan asuntoon. Pihapiiriin kuului aikanaan my\u00f6s talli, jossa oli ollut hevonen, mutta my\u00f6hemmin, kun hevosta ei en\u00e4\u00e4 ollut, saivat lapset k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 leikki- ja peuhaamispaikkana.<\/p>\n\n\n\n Taloa valokuvatessamme kintereillemme ly\u00f6tt\u00e4ytyi kaksi pikkupoikaa, noin 8-10 \u2013vuotiaita, nimelt\u00e4\u00e4n Serjoza ja Vitja. He kyseliv\u00e4t sinnikk\u00e4\u00e4sti meilt\u00e4 karamelleja, purukumia, tarroja, kyni\u00e4, kaikki suomeksi pyydettyn\u00e4. He eiv\u00e4t lannistuneet p\u00e4\u00e4n puistatuksistamme, vaan seurasivat meit\u00e4. Kiipesimme korkealle Patterinm\u00e4elle vesis\u00e4ili\u00f6n juurelle ja pojat tulivat per\u00e4ss\u00e4mme. Antauduimme ja kaivoimme laukuistamme jotain pient\u00e4. Selitin pojille alkeellisella ven\u00e4j\u00e4n kielell\u00e4ni, ett\u00e4 kaksi t\u00e4ti\u00e4 meist\u00e4 oli lapsena asunut tuolla alhaalla olevassa talossa. Pojat katselivat meit\u00e4 ihmeiss\u00e4\u00e4n silm\u00e4t py\u00f6rein\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Paluumatkalla hotellia kohti vastaamme tuli lis\u00e4\u00e4 tuttuja paikkoja: \u201dTuolla k\u00e4vimme pyh\u00e4koulua, tuohon taloon tuli kaupungin ensimm\u00e4inen hissi, jolla oli j\u00e4nn\u00e4 ajella edestakaisin.\u201d Molemmat sisarukset olivat k\u00e4yneet Repolan kansakoulua ja heid\u00e4t kuvattiin tietysti koulun edess\u00e4. Ostoksilla oli viel\u00e4 k\u00e4ym\u00e4tt\u00e4, joten suunnistimme kohti aseman l\u00e4hell\u00e4 olevaa Berjoskaa. Olimme vaihtaneet vain v\u00e4h\u00e4n markkoja rupliksi, mutta emme onnistuneet kuluttamaan niit\u00e4 kaikkia, joten ne oli k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 vaihtamassa takaisin markoiksi rautatieasemalla (ruplia ei saanut vied\u00e4 Suomeen).<\/p>\n\n\n\n Hotellihuone oli luovutettava klo 12, joten ostokset oli pakattava kiireesti kasseihin ja kassit linja-autoon. Siin\u00e4 vaiheessa selvisi ik\u00e4v\u00e4 yll\u00e4tys: linja-auton yksi ikkuna oli rikottu ja kuljettajan takki ja muutama kasetti oli viety autosta. Muuta viet\u00e4v\u00e4\u00e4 siell\u00e4 ei ollutkaan. Verij\u00e4ljet auton kyljess\u00e4 kertoivat, ett\u00e4 my\u00f6s auton tavaras\u00e4ili\u00f6t\u00e4 oli yritetty saada auki. T\u00e4m\u00e4 kaikki p\u00e4\u00e4si tapahtumaan hotellin parkkipaikalla, vaikka my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6h\u00f6n asti hotellin edess\u00e4 n\u00e4ytti partioivan virka-asuinen miliisi. Kuljettaja paikkasi ikkunan tilap\u00e4isesti kovalevyll\u00e4 ja teipill\u00e4, jotta syyskuun kolea ilma ei p\u00e4\u00e4sisi puhaltamaan sis\u00e4\u00e4n autoon.<\/p>\n\n\n\n Lounaan j\u00e4lkeen siirryimme kiireesti linja-autoon ja l\u00e4hdimme viimeiselle kiertoajelulle. Menimme ensin kuuluisaan Monrepos puistoon, jossa \u00e4iti muisteli k\u00e4yneens\u00e4 kerran koulun kanssa retkell\u00e4. Bussissa opas kertoi puiston historiasta, mutta h\u00e4n ei tullut mukaamme itse puistoon. Meill\u00e4 puistossa kiertely oli v\u00e4h\u00e4n ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 harhailua, mutta muutaman kaarisillan onnistuimme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vilaukselta. Niist\u00e4h\u00e4n kerrotaan Annikki T\u00e4hden laulamassa iskelm\u00e4ss\u00e4 \u201d\u2026kaunehimmat kaarisillat, ihanimmat kuudan y\u00f6t\u201d. Puisto ei syk\u00e4hdytt\u00e4nyt mieli\u00e4mme mitenk\u00e4\u00e4n erityisesti, koska se oli kuin mik\u00e4 tahansa villiintynyt, rehev\u00e4 puisto. Aikanaan siell\u00e4 oli ollut hyvin hoidettuja istutuksia. Vanhan mallin mukaan rakennettu uusi portti vaikutti liian uutuuttaan hohtavalta.<\/p>\n\n\n\n Viipurin linna oli viel\u00e4 tutkimatta. S\u00e4\u00e4 oli muuttunut tuuliseksi ja sadepilvi\u00e4 ker\u00e4\u00e4ntyi taivaalle. Linnan torniin sai kiivet\u00e4, mutta kameraa ei saanut ottaa mukaan, sill\u00e4 linna oli rajavy\u00f6hykkeell\u00e4 oleva sotilaskohde. Portaiden kiipe\u00e4minen k\u00e4vi kuntotestist\u00e4, mutta ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 avautuneet hienot n\u00e4kym\u00e4t kaupungin ylle palkitsivat vaivat. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli kaksi miliisipukuista nuorta miest\u00e4 seuraamassa turistien touhuja. \u00c4iti muisteli k\u00e4yneens\u00e4 koulun kanssa retkell\u00e4 my\u00f6s Viipurin linnassa ja silloinkin h\u00e4n oli kiivennyt ihan yl\u00f6s, niin korkealle, ett\u00e4 ylettyi koskettamaan lipputankoa.<\/p>\n\n\n\n Ostoksensa viime tippaan j\u00e4tt\u00e4neill\u00e4 oli viimeinen tilaisuus niiden tekoon pikapys\u00e4hdyksell\u00e4 kaupungissa ennen laivaan menoa. Apteekissa suomalaiset kyseliv\u00e4t k\u00e4\u00e4rmesalvaa, nuhatabletteja ja ysk\u00e4nl\u00e4\u00e4kett\u00e4, mutta myyj\u00e4t vain puistelivat p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Ven\u00e4l\u00e4inen tuliaisleip\u00e4 oli viel\u00e4 ostamatta ja leip\u00e4kauppakin l\u00f6ytyi, mutta sen edess\u00e4 oli masentavan pitk\u00e4 jono, 10 metri\u00e4. Leip\u00e4autoa vasta purettiin ja sielt\u00e4 tuli houkuttelevia tuoksuja, mutta aikaa ei ollut en\u00e4\u00e4 jonotteluun. Ostin sitten viimeisill\u00e4 kopeekoillani j\u00e4\u00e4tel\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n Paluumatka tapahtui m\/s Orivesi -laivalla, joten menimme satamaan ja tulliin. Juuri ennen autosta poistumista er\u00e4s vanhempi mies huomasi kultasormuksensa puuttuvan ja ep\u00e4ili unohtaneensa sen hotellihuoneeseen. Bussin kuljettaja lupasi selvitt\u00e4\u00e4 asiaa mahdollisuuksien mukaan. Tulliin oli mahtava tungos, sill\u00e4 sinne oli tulossa kolme suomalaisseuruetta ja lis\u00e4ksi muut matkustajat. Tullimiehet olivat tosi tarkkoja ja totisia poikia. Moni joutui n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rahansa ja monen kassia pengottiin, my\u00f6s minun mutta onneksi ei kovin perusteellisesti. Muutama joutui oikein ruumiintarkastukseen. Jonottaminen ja perusteellinen tutkiminen alkoi k\u00e4yd\u00e4 toisten hermoille, eik\u00e4 se ollut ihme, kun likaiset alusvaatteet, kondomit ym. henkil\u00f6kohtaiset varustukset leviteltiin uteliaiden silm\u00e4parien n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n Lopulta me kaikki olimme laivassa ja p\u00e4\u00e4simme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n Saimaan kanavaa pitkin kohti Lappeenrantaa. Laiva oli t\u00e4ynn\u00e4 kuin Turusen pyssy. Kaikille ei tahtonut l\u00f6yty\u00e4 edes istumapaikkaa. Matkan ajaksi tavarat sai vied\u00e4 ruumaan, jossa ne olivat kaikki suloisessa sekamelskassa. Seurueemme sy\u00f6ksyi kahvilan viel\u00e4 vapaana oleville tuoleille ja p\u00e4\u00e4tti viihty\u00e4 siell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, vaikka ilma oli tupakansavuinen. Tilasimme heti kahvit ja pullat ja saimmekin kunnollista suomalaista kahvia, aitoa kermaa ja viinerit.<\/p>\n\n\n\n Minun teki mieli j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4 ja pienen etsiskelyn j\u00e4lkeen jostain sit\u00e4 l\u00f6ytyikin. Koska oli viel\u00e4 valoisaa, kulutimme aikaamme maisemia katselemalla. Rannoilla ei n\u00e4kynyt asutusta, vain pelkk\u00e4\u00e4 mets\u00e4\u00e4. Sulut olivat kanavassa mielenkiintoinen tuttavuus, mutta niiden toimintasysteemin ymm\u00e4rt\u00e4minen ei onnistunut heti ensimm\u00e4isell\u00e4 sululla, onneksi sulkuja riitti ja asia tuli ymm\u00e4rretyksi. Neuvostoliiton puolella olivat sulut Juustila, S\u00e4rkij\u00e4rvi, R\u00e4ttij\u00e4rvi, Lietj\u00e4rvi ja P\u00e4lli. Valtakuntien raja oli keskell\u00e4 Nuijamaan j\u00e4rve\u00e4 ja raja n\u00e4kyi selv\u00e4sti mets\u00e4\u00e4n hakattuna rajavy\u00f6hykkeen\u00e4. T\u00e4hystystornejakin oli rajan tuntumassa. Heti Suomen puolella n\u00e4kyi asutusta: oli kes\u00e4huviloita ja maalaistaloja. Nuijamaan j\u00e4rven j\u00e4lkeen Saimaan kanava jatkui kapeana uomana. Ilta alkoi jo h\u00e4m\u00e4rty\u00e4 ja kanavan rannoilla loistivat valot kauniina nauhana. Suomen puolella olivat sulut Soskua, Mustola ja M\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kyll\u00e4stytty\u00e4mme istumaan savuisessa ja levottomassa kahviossa siirryimme kabinettiin, jonne oli ker\u00e4\u00e4ntynyt rempse\u00e4n iloisia naisia. Heid\u00e4n juttujaan kuunnellessa ja v\u00e4lill\u00e4 vatsa kippurassa nauraen loppumatka kului nopeasti. Kun ilta kului ja juttu jatkui, niin jopa alkoi l\u00f6yty\u00e4 tuttujakin. Vihdoin alkoivat pime\u00e4ss\u00e4 illassa loistaa Lappeenrannan valot; kello oli 22. Siell\u00e4 saimme vain k\u00e4vell\u00e4 tullin l\u00e4pi, mutta er\u00e4ille miehille n\u00e4ytti sekin tuottavan vaikeuksia. Kiipesimme meit\u00e4 odottavaan bussiin, joka oli ajanut tyhj\u00e4n\u00e4 sinne Viipurista. Kuljettaja kertoi iloisen uutisen kadonneen kultasormuksen l\u00f6ytymisest\u00e4. Olin suunnitellut ottavani bussissa nokoset, mutta suunnitelmaksi se j\u00e4ikin. Er\u00e4s aviopari, erityisesti vaimo, sattui olemaan riitaisalla p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja niinp\u00e4 koko bussilastillinen sai kuunnella heid\u00e4n kova\u00e4\u00e4nist\u00e4 perheriitaansa. Fiksuna miehen\u00e4 aviomies k\u00e4vi pyyt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 bussin edess\u00e4 anteeksi vaimonsa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Y\u00f6ll\u00e4 klo 02 olimme takaisin Tampereella ja Keskustorilla. L\u00e4hdimme kaikki omiin suuntiimme, kuka kahvia keitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuka nukkumaan. Jo bussimatkalla alkanut pahoinvointini jatkui taksissa. Oletin sen olevan matkapahoinvointia, mutta kun se jatkui seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ripulina, palasi mieleeni se laivassa sy\u00f6m\u00e4ni j\u00e4\u00e4tel\u00f6, joka maistui vanhalta ja jota piti kaivaa kauan jostain. Jotta matka ei olisi unohtunut minulta heti, muistutti vatsani minua siit\u00e4 l\u00e4hes kahden viikon ajan.<\/p>\n\n\n\n Kirjoittaja Raija Kannisto<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u00c4itini Mirkku ja h\u00e4nen sisarensa Sirkka syntyiv\u00e4t Viipurissa 1920-luvulla ja asuivat siell\u00e4 talvisodan syttymiseen asti. He suunnittelivat bussimatkaa Viipuriin, koska he eiv\u00e4t olleet k\u00e4yneet siell\u00e4 lapsuutensa j\u00e4lkeen. Mukaan tuli my\u00f6s veljeni anoppi Eila. Min\u00e4kin p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 mukaan ja pidin matkan ajan p\u00e4iv\u00e4kirjaa, josta t\u00e4ss\u00e4 lyhennetty versio. 4.9.1982 lauantai Her\u00e4tys oli aamulla klo 4.30 lyhyeksi j\u00e4\u00e4neiden … Jatka lukemista Matka Viipuriin 4.-5.9.1982<\/span> ![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/1982-Punaisen-Lahteen-torilla-1024x690.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/1982-Viipurin-Pyorean-tornin-luona-1024x700.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/1982-entisen-kotitalon-luona-Viipurissa-667x1024.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/1982-Viipurin-Patterinmaella-1024x653.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/1982-Repolan-kansakoulun-luona-1024x699.jpg\")