{"id":2161,"date":"2025-08-01T00:00:00","date_gmt":"2025-07-31T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=2161"},"modified":"2025-07-24T17:13:08","modified_gmt":"2025-07-24T14:13:08","slug":"retki-isieni-maille-karjalaan-vuonna-1991","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2025\/08\/01\/retki-isieni-maille-karjalaan-vuonna-1991\/","title":{"rendered":"Retki isieni maille Karjalaan vuonna 1991"},"content":{"rendered":"\n

Is\u00e4ni suku Kemppiset oli asunut Laatokan Karjalaan kuuluneessa Hiitolan pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 1600-luvulta l\u00e4htien, kunnes joutuivat j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kotiseutunsa talvisodan sytytty\u00e4 marraskuussa 1939.<\/p>\n\n\n\n

1990-luvun alussa tulivat kotiseutumatkat Karjalaan mahdolliseksi, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja rajat avattiin matkailijoille. Hiisi-s\u00e4\u00e4ti\u00f6 j\u00e4rjesti toukokuussa 1991 bussimatkan Hiitolaan, ja sille osallistui 25 matkalaisen joukossa me yhdeks\u00e4n Kemppisen sukuun kuulunutta. Mukana olivat is\u00e4ni, kaksi t\u00e4ti\u00e4ni, viisi serkkua ja yhden serkun puoliso. Muut sukulaiset kuin me kolme nuorinta serkusta, olivat syntyneet Hiitolassa. Suku ja sen historia ovat aina kiinnostaneet minua, joten l\u00e4hdin innoissani matkaan. Tein matkan aikana muistiinpanoja ja kokosin ne matkap\u00e4iv\u00e4kirjaksi, josta on t\u00e4ss\u00e4 lyhennetty versio.<\/p>\n\n\n\n

Matkan varrella bussimme pys\u00e4htyi ensin Viipurissa, sitten Kivisalmen sillalla, jossa ihailimme Vuoksen kuohuja. Se oli ilmeisesti matkailijoiden suosima pys\u00e4hdyspaikka, sill\u00e4 monet kauppiaat p\u00e4ivystiv\u00e4t siell\u00e4 ja piirittiv\u00e4t heti automme. Heill\u00e4 oli tarjolla mm. vodkaa, samppanjaa ja maatuskanukkeja. Ostin muistoksi neuvostosotilaan lakin ja vy\u00f6n ja ne ovat minulla viel\u00e4kin tallella. K\u00e4kisalmessa tutustuimme sen 1300-luvulta per\u00e4isin olevaan linnaan ja kaupungin kulttuuritaloon, joka oli ennen toiminut kirkkona.<\/p>\n\n\n\n

Illansuussa saavuimme majapaikkaamme, joka oli Hiitolan Pekonlahdessa Laatokan rannalla oleva Zastava-kolhoosin huvila eli datsa. Paikka oli kaunis, luonto vihre\u00e4\u00e4 ja l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli korkea ja jyrkk\u00e4 Hiidenvuori. Huoneet olivat kahden hengen huoneita ja l\u00e4mpimi\u00e4 kuin sauna ja s\u00e4nkyn\u00e4 oli heteka, jonka pohja notkui kuin riippukeinu. Osasin v\u00e4h\u00e4n ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ja jututin taloa yll\u00e4pit\u00e4nytt\u00e4 perhett\u00e4, johon kuului nuoripari ja rouvan vanhemmat. He asuivat talvisin Leningradissa ja heill\u00e4 oli kes\u00e4paikka Hiitolassa. Nuori rouva opiskeli talvisin musiikkia ja h\u00e4nen miehens\u00e4 biologiaa.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavana aamuna kaikki matkalaiset l\u00e4htiv\u00e4t autoilla omille kotipaikoilleen paikallisten kuljettajien ohjastamina. Meid\u00e4n seurueemme l\u00e4hti kohti Kuoksj\u00e4rven kyl\u00e4\u00e4 ja sai k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 kaksi Ladaa ja maastoauton. Min\u00e4 p\u00e4\u00e4dyin Jurin ohjaamaan maastoautoon. Harmiksemme vett\u00e4 satoi kaatamalla ja min\u00e4 onneton en ollut ottanut mukaani kumisaappaita ja sadetakkia. Mutta ei h\u00e4t\u00e4\u00e4 \u2013 Iita-t\u00e4dilt\u00e4 sain kertak\u00e4ytt\u00f6sadetakin ja talosta lainaksi kumisaappaat. Tie oli tosi onneton, se oli kuoppainen, kapea ja vesilammikoiden peitossa. Er\u00e4\u00e4n m\u00e4en kohdalla etummaisena ajanut Lada pys\u00e4htyi eik\u00e4 sen kuski suostunut en\u00e4\u00e4 jatkamaan matkaa, sill\u00e4 tie oli upottavan pehme\u00e4. Pikkuautot k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t takaisin kiert\u00e4\u00e4kseen toista pidemp\u00e4\u00e4 reitti\u00e4, mutta maasturimme jatkoi matkaa. Kun kaikki autot olivat kohdanneet taas toisensa, syntyi kiivas sanaharkka siit\u00e4, mik\u00e4 on oikea tienhaara l\u00e4hte\u00e4 tiluksille. Lopulta asiasta syntyi yksimielisyys ja oikea tienhaarakin l\u00f6ytyi.<\/p>\n\n\n\n

Kemppisen Ala-Kemppil\u00e4 -nimiselle tilalle viev\u00e4n pikkutien pohja n\u00e4kyi maastossa edelleen selv\u00e4sti, vaikka se oli osittain umpeen kasvanut ja puiden runkoja oli kaatunut tien p\u00e4\u00e4lle. Vett\u00e4 satoi edelleen kaatamalla, mutta yritin sateenvarjon alta valokuvata kaunista tiet\u00e4. Serkkuni Juha kuvasi matkaa videokameralla ja suojasin h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 sateenvarjolla. Mets\u00e4 tuntui ihan luonnontilaiselta ikimets\u00e4lt\u00e4, jota ei oltu hakattu vuosikymmeniin. Linnut pitiv\u00e4t korvia huumaavaa viserryskonserttiaan. V\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tuli mieleeni suomalaisen kansans\u00e4velm\u00e4n sanat \u201d Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu, k\u00e4ki kukkuu siell\u00e4 ja kev\u00e4t on \u2013 vie sinne mun kaiho ponneton.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Matkalla Kemppisenm\u00e4elle<\/em>.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tiet\u00e4 kulkiessamme is\u00e4ni pys\u00e4htyi v\u00e4lill\u00e4 kertomaan meille sen rakentamisesta: \u201dL\u00e4hiseutujen talot tekiv\u00e4t tienpohjaa paremmaksi talkoilla ajamalla hevoskuormittain tielle soraa. Tiet\u00e4 kuljettiin aikanaan k\u00e4vellen, hevosella tai polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Kemppisen talon 18 asukkaalla oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n yksi polkupy\u00f6r\u00e4 ja sill\u00e4 saatettiin kulkea pitki\u00e4 matkoja, esim. K\u00e4kisalmeen tai Imatralle.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Sitten saavuimme Ala-Kemppil\u00e4n tilan peltoaukeille, jossa jouduimme ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ojan, joka sateiden takia oli runsasvetinen. Selvisimme kaikki sen ylityksest\u00e4 vaatteet kuivina, toinen toisiamme auttaen, vaikka ojan savipohja oli liukas. Huomasin, ett\u00e4 lainasaappaissani oli reik\u00e4 ja sukat kastuivat. Pellon laidalla is\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4si helpottunut huudahdus: \u201dMeid\u00e4n pellot on viljeltyj\u00e4 ja hyvin hoidettuja!\u201d  Oli ollut v\u00e4h\u00e4n pelkoa siit\u00e4, ett\u00e4 suvun raivaamat pellot olisivat kasvaneet horsmaa tai pajukkoa. Kaikki riensiv\u00e4t kovalla touhulla tutkimaan asuinpaikkoja l\u00e4hemmin. Paljon ei etuk\u00e4teen odotettukaan l\u00f6ytyv\u00e4n, mutta talon kivijalan, maakellarin ja navetan kiviseinien odotettiin olevan n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja ne juuri olivatkin j\u00e4ljell\u00e4. Lis\u00e4ksi siskokset tunnistivat kaksi kaivon paikkaa, riihi- ja saunarakennusten paikat sek\u00e4 tallin ja navetan kohdalla kivijalan tapaisia kivikasoja. Tuttujen paikkojen n\u00e4keminen sai vanhemmilla sukulaisilla paljon muistoja mieleen, joita he selittiv\u00e4t innokkaasti ja v\u00e4lill\u00e4 yhteen \u00e4\u00e4neen. Kotitalon pihakoivuakin piti halata.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Porukkaa navetan raunioilla. Maa mustana kulotuksen vuoksi.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Is\u00e4ni Eino tallin ja navetan j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten luona.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kemppisen kotitalosta oli j\u00e4ljell\u00e4 kivijalan rauniot. Aikanaan siin\u00e4 oli ollut 8 x 10 metrin kokoinen hirsitalo, jossa oli tupa, kaksi kamaria, eteinen ja ruokahuone. Vuonna 1938 talo oli rakennettu uudelleen samoista hirsist\u00e4, mutta lahonneet kohdat uusittiin ja yl\u00e4kertaan rakennettiin kamari. Talossa asui loppuvaiheessa 18 henke\u00e4, osa lapsia. Rinteest\u00e4 l\u00f6ytyi maakellari ja se tutkittiin tarkkaan sis\u00e4lt\u00e4 ja ulkoa. Kellarissa oli ollut kolme osastoa, joista perunoille oli isoin tila, pienempi oli juureksille ja ovea l\u00e4hinn\u00e4 oleva osasto mehuille ja hilloille. Perunaosaston sein\u00e4n ja katon rajassa oli aukko, josta Iita-t\u00e4ti kertoi, ett\u00e4 perunat pudotettiin ulkoa r\u00e4nni\u00e4 pitkin aukosta sis\u00e4\u00e4n suoraan kellariin ja mullat varisivat matkalla pois ritil\u00e4n l\u00e4pi. Tallissa oli aikanaan ollut 3-4 hevosta ja navetassa 10 lehm\u00e4\u00e4, 8 kanaa, 11 lammasta ja sika. Luonnonkivist\u00e4 muuratusta navetasta olivat vain sein\u00e4t pystyss\u00e4. Niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli aikanaan ollut muutama lautakerros ennen kattoa, mutta niit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut. Navetan ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 maa ja osa puustoa olivat mustana kulotuksen vuoksi. Kello 14 aikaan tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 kaikkien vaatteet olivat l\u00e4pim\u00e4rki\u00e4, kumisaappaat vetisi\u00e4 ja n\u00e4lk\u00e4kin kurni vatsassa, joten p\u00e4\u00e4timme palata autoille ja sinne saavuttuamme sade vihdoin lakkasi. Kaivoimme esiin aamulla saamamme ev\u00e4spussit ja leiv\u00e4t maistuivat kaikille hyvin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Maakellari<\/em>.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Iita maakellarissa<\/em>.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme tutustumassa pit\u00e4j\u00e4n keskustassa olleeseen Hiitolan rautatieasemaan. Hiitola oli aikanaan kolmen radan risteysasema, josta yksi haara meni pohjoiseen p\u00e4in Parikkalan ja Elisenvaaran kautta Sortavalaan, yksi haara etel\u00e4\u00e4n K\u00e4kisalmeen ja edelleen Pietariin ja kolmas haara Antrean kautta Viipuriin. Ennen sotia rautateiden yli meni maantiesilta, jonka pengerrykset edelleen n\u00e4kyiv\u00e4t; mutta itse silta oli pommitettu hajalle sodan aikana. Juuri rautateiden risteysaseman vuoksi asemakyl\u00e4\u00e4 pommitettiin sodan aikana ankarasti. Asemalta l\u00e4htee edelleen junia ja rata on s\u00e4hk\u00f6istetty K\u00e4kisalmen ja Leningradin v\u00e4lilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Suuntasimme kulkumme viel\u00e4 aseman l\u00e4hell\u00e4 olevalle Linnavuorelle, jonka aseman puoleiset sein\u00e4m\u00e4t olivat jyrkki\u00e4, melkein kohtisuoria kalliota, mutta toinen puoli oli loivempi ja sit\u00e4 pystyi kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n. Otimme ev\u00e4spaketit kainaloon ja l\u00e4hdimme kaikki kapuamaan yl\u00f6sp\u00e4in, mutta osa heng\u00e4styi jo alkumatkasta ja ymm\u00e4rsi luopua matkasta. Me huipulle p\u00e4\u00e4sseet kiertelimme vuoren laella katsellen ymp\u00e4rill\u00e4 avautuvia maisemia. Entinen asemakyl\u00e4 n\u00e4ytti olevan edelleen melko tiiviisti asuttu. Muut nauttivat ev\u00e4spakettinsa antimia, paitsi min\u00e4, joka olin unohtanut ev\u00e4\u00e4ni autoon. Alhaalla odotteleva v\u00e4ki oli ryhtynyt juttusille kahden paikallisen mummelin kanssa. He osasivat v\u00e4h\u00e4n suomea ja kertoilivat innokkaasti el\u00e4m\u00e4nvaiheistaan. Paluumatkalla pys\u00e4hdyimme katselemaan Kokkolanjokea, joka virtasi my\u00f6s Kemppisen tilan l\u00e4hell\u00e4. Kaikki matkalaiset ihmetteliv\u00e4t joen pienuutta, koska he olivat mieless\u00e4\u00e4n muistaneet sen paljon mahtavammaksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Is\u00e4 ja Iita-t\u00e4ti Linnavuorella<\/em>.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 autoretkemme kohteena oli Laatokan rannalla sijainnut ja Hallmanin suvun omistama Pukinniemen kartano, jossa is\u00e4n Hilja-sisko ja h\u00e4nen miehens\u00e4 Reino olivat asuneet ja olleet ty\u00f6ss\u00e4. Kartano l\u00f6ytyi helposti puistokujan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Hiljan poika Eino oli mukana matkalla ja h\u00e4n muisti asiat ja paikat ihmetelt\u00e4v\u00e4n tarkasti, vaikka oli ollut vain 11-vuotias, kun sielt\u00e4 piti l\u00e4hte\u00e4. Pukinniemi oli aikanaan iso tila ja sen navetassa oli ollut 120 lehm\u00e4\u00e4. Pukinniemen kartano oli nykyisin Leningradin insin\u00f6\u00f6rien ammattiyhdistyksen kes\u00e4nviettopaikkana.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavaksi pys\u00e4hdyimme puolen kilometrin pituisen, kovasti kuohuvan Asilan kosken rannalle, jonka pudotuskorkeus oli kahdeksan metri\u00e4. Koskessa on aikanaan ollut mylly, sirkkelisaha ja pieni s\u00e4hk\u00f6voimalaitos ja myllyn perustukset olivat nytkin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4. Koski on Kokkolanjoen eli Hiitolanjoen ja Laatokan yhtym\u00e4kohdassa ja sen rannalla oli aikoinaan Asilan kartano. Se oli edelleen entisell\u00e4 paikallaan, mutta niin r\u00e4nsistyneen\u00e4, ett\u00e4 en sit\u00e4 heti tunnistanut, sill\u00e4 olin n\u00e4hnyt kartanon kuvan jossain kirjassa.<\/p>\n\n\n\n

Seuraava pys\u00e4hdyspaikkamme oli Hiitolan hautausmaa. Etuk\u00e4teen tiedettiin jo, ett\u00e4 kirkosta ei ole j\u00e4ljell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Ortodoksien hautojen lis\u00e4ksi l\u00f6ysimme muutamia kumollaan olevia suomalaisten hautakivi\u00e4. Is\u00e4nis\u00e4n Pekka Matinpoika Kemppisen ja Taneli-sed\u00e4n hautoja emme l\u00f6yt\u00e4neet, eik\u00e4 niiss\u00e4 aikanaan ollutkaan kuin puinen risti. Oletetusta hautapaikasta syntyi sisarusten kesken kinaa, kun jokainen oli muistavinaan paikan oikein, mutta eri paikassa olevaksi, eik\u00e4 sitten kenenk\u00e4\u00e4n ohjeilla paikkaa l\u00f6ytynyt.<\/p>\n\n\n\n

Palasimme majapaikkaamme klo 13.30. Koska t\u00e4n\u00e4\u00e4n oli valokuvauksen kannalta parempi p\u00e4iv\u00e4, s\u00e4\u00e4 oli poutainen ja v\u00e4lill\u00e4 jopa aurinko paistoi, p\u00e4\u00e4tti osa seurueesta l\u00e4hte\u00e4 viel\u00e4 uudelleen kotipaikoille. Autonkuljettajamme Juri lupautui viel\u00e4 kuljettamaan meit\u00e4 ja matkaan l\u00e4htiv\u00e4t minun lis\u00e4kseni serkkupojat ja is\u00e4. Ensin menimme ns. vanhalle paikalle, joista l\u00f6ytyi savusaunan j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksin\u00e4 sammaloitunut kasa kiuaskivi\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 saunassa olivat kaikki 12 lasta syntyneet <\/a>\u2013 eilen olimme unohtaneet katsoa sen saunan paikkaa. Paluumatkalla Juri kutsui meid\u00e4t kotiinsa kyl\u00e4\u00e4n ja me tietysti suostuimme. H\u00e4nen talonsa oli vaalea tiilinen talo, puolet omakotitalosta ja siin\u00e4 oli viisi huonetta ja keitti\u00f6. Meid\u00e4t ohjattiin olohuoneeseen ja annettiin katsottavaksi kuvakirjoja Laatokasta ja \u00c4\u00e4nisest\u00e4. Paikalle tulivat my\u00f6s Jurin \u00e4iti, vaimo sek\u00e4 ja 4- ja 20-vuotiaat pojat. Meille tarjottiin keittoa, johon laitettiin smetanaa, juomana oli samppanjaa. Tulkiksemme haettiin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 asuva vanhempi nainen, joka puhui karjalan kielt\u00e4, joka oli melko l\u00e4hell\u00e4 suomea. Juri esitteli my\u00f6s ulkokartanonsa, jossa oli lampaita omassa karsinassaan ja kaksi lehm\u00e4\u00e4 omassaan. L\u00e4htiess\u00e4 sain lahjaksi kaksi valokuvakirjaa Karjalasta sek\u00e4 Jurin osoitteen. Lupasin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle ottamiani valokuvia ja niin teinkin.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pakkasimme tavaramme heti aamupalan j\u00e4lkeen ja suuntasimme bussin kotimatkalle. Karjalan rajanylitys sujui nopeasti ja niin saavuimme K\u00e4kisalmeen, jossa oppaamme j\u00e4i pois kyydist\u00e4. Ennen Viipuria poliisit pys\u00e4yttiv\u00e4t bussimme ja antoivat 10 ruplan ylinopeussakon. Kuski oli ihmeiss\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei oltu koskaan ennen sakotettu ylinopeudesta ja h\u00e4n sent\u00e4\u00e4n oli ollut monilla matkoilla Neuvostoliitossa. Sakkorahat l\u00f6ytyiv\u00e4t helposti matkalaisilta, joilla oli j\u00e4\u00e4nyt ruplia k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. He sanoivatkin kuskille, ett\u00e4 jatkaa vain samaa tahtia, kyll\u00e4 ruplia riitt\u00e4\u00e4! Viipurin aseman seisokin j\u00e4lkeen jatkoimme matkaa rajalle. Tullissa ei ollut ongelmia ja niin saavuimme takaisin Suomeen.<\/p>\n\n\n\n

Olimme kaikki tyytyv\u00e4isi\u00e4 matkaamme. Hiitolassa syntyneille se palautti mieleen monia muistoja ja meille, jotka emme olleet siell\u00e4 aiemmin k\u00e4yneet, se antoi konkreettisen kuvan isiemme kotipaikasta. Se tavallaan vahvisti meille yhteytt\u00e4 sukuun ja sen juuriin.  Matka oli my\u00f6s mukava tapa viett\u00e4\u00e4 aikaa sukulaisten kanssa. Sodan j\u00e4lkeen suku hajaantui asumaan eri puolille Suomea, joten tapasimme harvoin. Onneksi matka tuli tehty\u00e4, sill\u00e4 nyt kun maiden raja on kiinni, se ei olisi en\u00e4\u00e4 mahdollista.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/em>

Kannisto Raija, Sinivaara Juha ja Kemppinen Paula: Kemppisen suku Hiitolasta. El\u00e4m\u00e4nvaiheita ja muistoja vuosilta 1900-2010. BoD. 2022.

Kannisto Raija: Hiitolan hiidet Karjalan kunnailla. Matkakertomus Hiitolaan ajalla 27.5-30.5.1991. Moniste.

https:\/\/www.juhasinivaara.fi\/kemppi\/kemppike.htm<\/a><\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja Raija Kannisto<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Is\u00e4ni suku Kemppiset oli asunut Laatokan Karjalaan kuuluneessa Hiitolan pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 1600-luvulta l\u00e4htien, kunnes joutuivat j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kotiseutunsa talvisodan sytytty\u00e4 marraskuussa 1939. 1990-luvun alussa tulivat kotiseutumatkat Karjalaan mahdolliseksi, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja rajat avattiin matkailijoille. Hiisi-s\u00e4\u00e4ti\u00f6 j\u00e4rjesti toukokuussa 1991 bussimatkan Hiitolaan, ja sille osallistui 25 matkalaisen joukossa me yhdeks\u00e4n Kemppisen sukuun kuulunutta. Mukana olivat is\u00e4ni, kaksi … Jatka lukemista Retki isieni maille Karjalaan vuonna 1991<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-2161","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoittaja-raija-kannisto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2161","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2161"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2161\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2181,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2161\/revisions\/2181"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2161"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2161"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2161"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}