{"id":2033,"date":"2025-06-01T00:00:00","date_gmt":"2025-05-31T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=2033"},"modified":"2025-04-19T13:00:53","modified_gmt":"2025-04-19T10:00:53","slug":"ritamaki-pieni-paratiisi-metsan-keskella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2025\/06\/01\/ritamaki-pieni-paratiisi-metsan-keskella\/","title":{"rendered":"Ritam\u00e4ki \u2013 pieni paratiisi mets\u00e4n keskell\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Suomesta muutti 1600-luvulta alkaen suuri joukko kaskiviljelij\u00f6it\u00e4 Keski-Ruotsin havumetsiin. Heid\u00e4n muistokseen on erityisesti V\u00e4rmlannissa s\u00e4ilytetty monia suomalaistaloja ja -torppia. Ritam\u00e4ki on yksi niist\u00e4 ja k\u00e4ynti siell\u00e4 on erityislaatuinen kokemus. Sen olen itse saanut kokea sukuseuramme retkell\u00e4 vuonna 2018.<\/p>\n\n\n\n

Ritam\u00e4en torppaan p\u00e4\u00e4see kulkemalla Lekvattnetin kirkolta jyrk\u00e4sti nousevaa tiet\u00e4 lounaaseen noin kuusi kilometri\u00e4, jolta yksi tie johtaa l\u00e4nteen kohti Lomstorpia. Lomsen-j\u00e4rven pohjoisimpaan k\u00e4rkeen saavuttua loppumatka k\u00e4vell\u00e4\u00e4n mets\u00e4polkua, joka johtaa kohti pohjoista kaksi kilometri\u00e4 yl\u00e4m\u00e4keen mets\u00e4n l\u00e4pi.<\/p>\n\n\n\n

Sitten tihe\u00e4 mets\u00e4 avautuu ja maatila ilmestyy etel\u00e4rinteelle, jota ymp\u00e4r\u00f6i niittymaa ja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on v\u00e4liss\u00e4 pieni\u00e4 peltoja. Kun saavut pihamaan reunaan, harmaat rakennukset erottuvat taivasta vasten. Pihalla aika on pys\u00e4htynyt vuoteen 1964, jolloin viimeiset asukkaat l\u00e4htiv\u00e4t maatilalta, mik\u00e4 merkitsi vuosisatoja vanhan aikakauden loppua. Mutta tarinat, rauhallisuus ja paikan lumous ovat s\u00e4ilyneet.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ritam\u00e4en suomitorppa on mets\u00e4suomalaisten perinnetalo ja luontoreservaatti V\u00e4rmlannin Torsbyss\u00e4 Lekvattnetin entisen pit\u00e4j\u00e4n alueella. Nykyinen torppa, joka rakennettiin 1840-luvulla ja jota viljeltiin aina vuoteen 1964, on er\u00e4s parhaiten s\u00e4ilyneit\u00e4 ja viimeisi\u00e4 Ruotsin suomitorppia, jota on viljelty perinteisell\u00e4 tavalla. Torppa sijaitsee muutaman kilometrin et\u00e4isyydell\u00e4 Norjan rajasta.<\/p>\n\n\n\n

Ritam\u00e4en suomitorpan perusti 1840-luvulla Olof Jansson Uotinen, joka oli syntynyt 1812. Tilaa viljeli sama suku vuoteen 1964 asti. Viimeiset perilliset olivat sisarukset Beda ja Henning Jansson.  Torpassa ei ollut s\u00e4hk\u00f6\u00e4 eik\u00e4 vesijohtoa. Savutupa koostui savupirtist\u00e4, kamarista ja keitti\u00f6st\u00e4. Tila k\u00e4sitti asuinrakennuksen lis\u00e4ksi navetan, ladon, savusaunan ja puuliiterin, pylv\u00e4skatoksen, maakellarin ja hein\u00e4ladon. Kaikki rakennukset on rakennettu k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 puutavarasta. Mets\u00e4suomalaiset olivat asuneet paikalla jo 1700-luvun lopulta. Nykyinen torppa on paikan toinen.<\/p>\n\n\n\n

Ruotsalaisten kertoman tarinan mukaan nimi Ritam\u00e4ki johtuu riidasta, joka on liittyi kiistaan ruissadon omistuksesta l\u00e4heisen Kvarntorpin v\u00e4en ja rajan takaa tulleiden norjalaisten v\u00e4lill\u00e4, koska rajaa ei ollut selv\u00e4sti merkitty. Suomen kielen etymologian mukaan rita-sana merkitsee loukkupyydyst\u00e4 tai lintupyydyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tilan omistaa Lekvattnetin kotiseutuyhdistys, jolle sen lahjoitti viimeinen omistaja Henrik Jansson. Vuodesta 1967 l\u00e4htien se on ollut rekister\u00f6ity rakennusmuistomerkiksi vuoden 1960 lain mukaan ja se on s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 koskemattomana tulevaisuutta varten. Kahdeksantoista hehtaarin alueesta muodostettiin luonnonsuojelualue, joka on osa EU:n Natura 2000 aluetta.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Peltogentiana<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ritam\u00e4en alue on biologisesti monimuotoinen, jolta l\u00f6ytyy tyyppisillisi\u00e4 niittykasveja. Siell\u00e4 kasvaa mm. peltogentiana, harjuh\u00e4r\u00e4nsilm\u00e4, vilukko, isolaukka, nurmitatar ja niittyr\u00e4pel\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Kovia kohtaloita<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Olof Jansson Uotinen koki ankaran kohtalon vuonna 1857, elokuussa kaikki lapset, Jan, Olof ja Maria, kuolivat punatautiin tai tulirokkoon. My\u00f6s h\u00e4nen vaimonsa Annika Henriksdotter Suhoinen kuoli syyskuussa. Kirkon portilla Lekvattnetiss\u00e4 oli monta arkkua, Olof Jansson Uotisen koko perhe. On vaikea kuvitella, kuinka raskas tie takaisin Ritam\u00e4keen on t\u00e4ytynyt olla tai mit\u00e4 Olof ajatteli sill\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n kuitenkin meni uudelleen naimisiin Kajsa Olofsdotterin kanssa ja sai t\u00e4m\u00e4n kanssa nelj\u00e4 lasta. Janin lapsista Henning ja Beda j\u00e4iv\u00e4t Ritam\u00e4keen ja olivat tilan viimeiset vakinaiset asukkaat. He viljeliv\u00e4t maata ja pitiv\u00e4t kahta lehm\u00e4\u00e4 ja muutamia kanoja. He olivat riippuvaisia \u200b\u200bymp\u00e4r\u00f6ivien tilojen avusta ja tuesta; tila saattaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suurelta, mutta se on hyvin pieni noin 13 hehtaarin tila. Vuonna 1964 marraskuussa sisaruspari ei en\u00e4\u00e4 voinut hoitaa maatilaa.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Beda ja Henning<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Henning ja Beda olivat molemmat tuolloin yli 70-vuotiaita, ja er\u00e4\u00e4n\u00e4 pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 he ottivat kaksi lehm\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja l\u00e4htiv\u00e4t t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Lehm\u00e4t vietiin teurastamoautolla ja Henningin ja Bedan t\u00e4ytyi menn\u00e4 taksilla. Silloin ei ollut ket\u00e4\u00e4n, joka olisi halunnut ottaa tilan haltuunsa, kun sisarukset tulivat liian vanhoiksi. – Heill\u00e4 ei ollut omia lapsia eiv\u00e4tk\u00e4 muut muuttaneet sisarukset, joilla oli lapsia, olleet kiinnostuneita maatilasta. Kaikki t\u00e4m\u00e4 teki Ritam\u00e4est\u00e4 Ruotsin viimeisen pysyv\u00e4sti asutun suomalaistilan.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteit\u00e4:<\/strong><\/p>\n\n\n\n