{"id":1817,"date":"2024-09-01T00:00:00","date_gmt":"2024-08-31T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=1817"},"modified":"2024-08-03T12:03:46","modified_gmt":"2024-08-03T09:03:46","slug":"urjalan-hautausmaalla-vanhaa-sukulaishautaa-etsimassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2024\/09\/01\/urjalan-hautausmaalla-vanhaa-sukulaishautaa-etsimassa\/","title":{"rendered":"Urjalan hautausmaalla vanhaa sukulaishautaa etsim\u00e4ss\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Olimme autoporukalla ajelemassa Tampereelta Nuutaj\u00e4rvelle. Poikkesimme Urjalan hautausmaalle etsim\u00e4\u00e4n kaukaisen sukulaiseni hautakive\u00e4. Kyseess\u00e4 oli mummuni (\u00e4itini \u00e4idin) serkku Lyyli (Lydia Dagmar) Lahtinen, joka koki traagisen kohtalon vuonna 1933. H\u00e4nen tarinansa on Marja-Liisa Putkonen kertonut vuonna 2013 ilmestyneess\u00e4 Hanhilahden suvun (\u00e4itini puolen suku Mouhij\u00e4rvelt\u00e4) tarinakirjassa \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4mme moittiko kohtaloamme, el\u00e4k\u00e4\u00e4mme sit\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4\u00e4n henkeen kiersimme ja tutkimme hautakivi\u00e4. Minulla oli puhelimessani kuva haudalta 91 vuoden takaisesta hautajaisp\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Siit\u00e4 ei kuitenkaan ollut paljonkaan hy\u00f6ty\u00e4. Kive\u00e4 ei l\u00f6ytynyt. Annoimme periksi. L\u00f6ysimme kyll\u00e4 Lyyli Lahtisen sulhasen hautakiven, sulhasen, joka ampumalla oli surmannut morsiamensa.<\/p>\n\n\n\n

Illalla kotona l\u00e4hetin s\u00e4hk\u00f6postin Urjalan seurakunnan toimistosihteerille. Tiedustelin, olisiko etsim\u00e4ni hautakivi viel\u00e4 olemassa, ja jos on, niin miss\u00e4 kohdassa. Kerroin samalla, ett\u00e4 kaukainen sukulaiseni oli toiminut Huhdin koulun alakansakoulunopettajana (1923-1933), ja joka oli surmattu. Kerroin my\u00f6s, ett\u00e4 tapauksesta oikeudenk\u00e4ynteineen oli uutisoitu laajasti eri puolilla Suomea. Laitoin mukaan pari linkki\u00e4 vuoden 1933 sanomalehtiuutisiin.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Alakansakoulun opettaja Lyyli Lahtinen<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Uutisotsikot olivat muun muassa seuraavanlaisia: \u201dSulhanen ampui morsiamensa\u201d; \u201dVerity\u00f6n uhri opettajatar Lyyli Lahtinen Urjalasta\u201d; \u201dTeon tekij\u00e4 ilmoittautui itse poliisille, palstatilallinen Jaakko Veili\u201d; \u201dOpettajatar Lyydi Lahtisen tappojutussa p\u00e4\u00e4t\u00f6s Toijalan v\u00e4lik\u00e4r\u00e4jill\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Surmaty\u00f6 tapahtui Lahtisen asunnossa Huhdin koululla. Surmaty\u00f6n syyksi ei ep\u00e4ilty poliittista perustetta, vaikka morsian oli aktiivinen lotta ja sulhanen sdp:n kunnanvaltuutettu. Jaakko Veili sai taposta 10 vuoden kuritushuonetuomion. Ampuma-ase, pistooli, oli ollut luvaton.<\/p>\n\n\n\n

Olin iloisesti yll\u00e4ttynyt, kun sain heti seuraavana aamup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vastauksen Urjalasta. Hauta oli jo vuonna 2012 kuulutusmenettelyll\u00e4 palautunut seurakunnalle, mutta hautakivi on viel\u00e4 paikallaan. Ja mik\u00e4 parasta, toimistosihteeri l\u00e4hetti minulle siit\u00e4 valokuvan. Kiven tekstit ovat hyvin himme\u00e4t. Sain my\u00f6s kuvan Lahtisen hautakiven ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Siit\u00e4 kuvasta tunnistin etualalla olevan muun kiven. Siit\u00e4 n\u00e4in, ett\u00e4 olin k\u00e4ynyt noin viiden metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 etsim\u00e4st\u00e4ni hautakivest\u00e4! L\u00e4hetin kiitokset hyv\u00e4st\u00e4 palvelusta Urjalan seurakunnalle.<\/p>\n\n\n\n

Kun luin vanhoja lehtijuttuja, havaitsin mielenkiintoisen yhtym\u00e4kohdan. Lyyli Lahtisen hautajaisp\u00e4iv\u00e4 oli ollut 23.4.1933. Samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli Urjalan vapauttamisen 15-vuotisjuhlap\u00e4iv\u00e4. Urjalan hautausmaalla seppeleit\u00e4 ja kukkia laskemassa oli samoja henkil\u00f6it\u00e4 ja tahoja sek\u00e4 Lahtisen haudalla ett\u00e4 kapinallisten surmaamien haudoilla ja tuntemattomina vapaussodassa kaatuneitten haudalla: Urjalan suojeluskunnan soittokunta, suojeluskunnan Huhdin kyl\u00e4osasto, Lotta Sv\u00e4rdin Urjalan paikallisosasto ja Huhdin kyl\u00e4osasto. Urjalan Sanomien mukaan \u201dpidetty\u00e4 vainajaa oli saattamassa valtavan suuri yleis\u00f6joukko\u201d. Lehden mukaan hautaa koristamaan j\u00e4i valtaisa kukkaiskumpu.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Lyylin hautajaiset Urjalan hautausmaalla 23.4.1933. Hautakummun \u00e4\u00e4rell\u00e4 \u00e4iti, sisarukset ja set\u00e4.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Laajasti Urjalan pit\u00e4j\u00e4\u00e4 aikanaan koskettaneet kuolemantapaus ja hautajaiset ovat j\u00e4\u00e4neet historiaan. Hautakivi on viel\u00e4 n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, mutta kuinka kauan.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Lyyli Lahtisen hautakivi Urjalan hautausmaalla.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Lydia Dagmar Lahtinen: s. 6.6.1891 Suodenniemell\u00e4, k. 4.4.1933 Urjalassa.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja Jouni Koskela<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olimme autoporukalla ajelemassa Tampereelta Nuutaj\u00e4rvelle. Poikkesimme Urjalan hautausmaalle etsim\u00e4\u00e4n kaukaisen sukulaiseni hautakive\u00e4. Kyseess\u00e4 oli mummuni (\u00e4itini \u00e4idin) serkku Lyyli (Lydia Dagmar) Lahtinen, joka koki traagisen kohtalon vuonna 1933. H\u00e4nen tarinansa on Marja-Liisa Putkonen kertonut vuonna 2013 ilmestyneess\u00e4 Hanhilahden suvun (\u00e4itini puolen suku Mouhij\u00e4rvelt\u00e4) tarinakirjassa \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4mme moittiko kohtaloamme, el\u00e4k\u00e4\u00e4mme sit\u00e4\u201d. Nelj\u00e4\u00e4n henkeen kiersimme ja tutkimme hautakivi\u00e4. … Jatka lukemista Urjalan hautausmaalla vanhaa sukulaishautaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[17],"tags":[],"class_list":["post-1817","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoittaja-jouni-koskela"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1817","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1817"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1817\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1827,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1817\/revisions\/1827"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1817"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1817"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1817"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}