{"id":1014,"date":"2022-09-10T00:00:00","date_gmt":"2022-09-09T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/?p=1014"},"modified":"2022-06-21T18:57:52","modified_gmt":"2022-06-21T15:57:52","slug":"louhisaaren-kartano-askaisten-kirkko-ja-mannerheimit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/2022\/09\/10\/louhisaaren-kartano-askaisten-kirkko-ja-mannerheimit\/","title":{"rendered":"Louhisaaren kartano, Askaisten kirkko ja Mannerheimit"},"content":{"rendered":"\n

Sukututkimusseuramme teki lauantaina 21.5.2022 kev\u00e4tretken, jonka kohteina olivat Askaisten kirkko, Louhisaaren kartano ja Kultarannan puutarha. Retken teemana oli Presidenttiemme jalanj\u00e4ljill\u00e4. Retkest\u00e4 on laajempi selostus seuran lehden Orpanan numerossa 2\/2022, joten keskityn t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa l\u00e4hinn\u00e4 siihen, miten em. kohteet liittyiv\u00e4t Mannerheimien sukuun.<\/p>\n\n\n\n

Louhisaaren nykyinen p\u00e4\u00e4rakennus ja sivurakennukset ovat valmistuneet vuonna 1655. Louhisaari kuului Fleming-suvulle vuodesta 1450 vuoteen 1791.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
KUVA 1: Louhisaaren kartano. Kuva Raija Kannisto 21.5.2022.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Louhisaaren omistus siirtyi Mannerheim-suvulle vuonna 1795 ja jatkui vuoteen 1903 asti eli runsaan sadan vuoden ajan. Ensimm\u00e4inen Louhisaaren Mannerheim-sukuinen omistaja oli ruotsalaissyntyinen majuri ja kreivi Carl Erik Mannerheim<\/strong>. H\u00e4n avioitui vuonna 1796 Vendla Sofia von Willebrandin <\/strong>kanssa. Carl Erik Mannerheimista tuli helmikuussa 1809 Porvoon valtiop\u00e4ivien j\u00e4sen. H\u00e4n toimi my\u00f6s Suomen suuriruhtinaskunnan talousosaston j\u00e4senen\u00e4 ja kansliatoimituskunnan p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 aina vuoteen 1816. H\u00e4n oli Turun ja Porin l\u00e4\u00e4nin maaherrana 1816\u20131826. H\u00e4nen vaimonsa Vendla Sofia Mannerheimin oli kiinnostunut puutarhanhoidosta ja h\u00e4nen ansionaan pidet\u00e4\u00e4n kartanon ja merenrannan v\u00e4lisen alueen tekemist\u00e4 englantilaistyyliseksi puistoksi. H\u00e4n vaikutti my\u00f6s siihen, ett\u00e4 kartanosta l\u00e4htien istutettiin pitk\u00e4 puistokuja, joka johti Askaisten kirkolle asti.  <\/p>\n\n\n\n

Louhisaaren linnan talousresepteist\u00e4 on koottu kirja, jossa on useita Vendla Sofian reseptej\u00e4 ja ohjeita. H\u00e4nen k\u00e4sialallaan kirjaan on tallennettu esimerkiksi vinkki, kuinka poistaa tahrat silkist\u00e4 ja mill\u00e4 keinoin taltuttaa flunssa. Kirja perustuu Mannerheim-suvun hallussa olleeseen reseptikirjaan, josta l\u00f6ytyy laaja kirjo k\u00e4sin kirjoitettuja ohjeita kartanotalouden tarpeisiin.<\/p>\n\n\n\n

Carl Erik ja Vendla Sofia Mannerheimin pojanpoika oli kamarijunkkari Carl Robert Mannerheim <\/strong>(1835\u20131914), joka oli marsalkka Mannerheimin is\u00e4 ja omisti kartanon vuodesta 1863 l\u00e4htien. Carl Robert Mannerheim meni vuonna 1862 naimisiin Hedvig Charlotta Helene<\/u> von Julinin <\/strong>kanssa, joka oli huomattavan suomalaisen teollisuusmiehen vuorineuvos Johan Jakob von Julinin tyt\u00e4r. Suku oli niin ik\u00e4\u00e4n Ruotsista Suomeen muuttanut. He saivat seitsem\u00e4n lasta, nelj\u00e4 poikaa ja kolme tytt\u00f6\u00e4. Muut lapset eliv\u00e4t aikuisiksi, mutta yksi tytt\u00f6 kuoli 14-vuotiaana 1886. Carl Robert Mannerheim oleskeli pitk\u00e4\u00e4n Ranskassa ja Yhdysvalloissa tehden Suomeen vain lyhyit\u00e4 vierailuja ja Helene Mannerheim eli Louhisaaressa sill\u00e4 aikaa lastensa kanssa.\u00a0<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
KUVA 2: Mannerheimin sisarukset vuonna 1881. Kuva Wikipediasta.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Carl Robert Mannerheim oli luonteeltaan taiteellinen ja harrasti erityisesti runoutta. H\u00e4n poikkesi suvun perinteist\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ei tullut sotilasta eik\u00e4 virkamiest\u00e4. Carl Robert tunnettiin radikaaleista poliittisista n\u00e4kemyksist\u00e4\u00e4n, ja kun h\u00e4n peri is\u00e4lt\u00e4\u00e4n kreivin arvonimen, viranomaiset paheksuivat h\u00e4nt\u00e4 poliittisena satiirikkona.<\/p>\n\n\n\n

Carl Robert Mannerheim tilasi Louhisaareen vuonna 1874 puutarhasuunnitelman, jonka mukaan puutarhaan tehtiin pient\u00e4 ajanmukaistamista ja uudenaikaistamista. Muutoksia tehtiin 1870- ja 1880-luvuilla: puistoon hankittiin uusia kukkaistutuksia ja rakennettiin 1870-luvulla muun muassa leikkim\u00f6kki Mannerheimin lapsille. Siin\u00e4 leikkiv\u00e4t luultavasti vain 3-4 nuorinta lasta, sill\u00e4 muut olivat jo 8-12-vuotiaita.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
KUVA 3: Louhisaaren lasten leikkim\u00f6kki. Kuva Wikipediasta<\/em>.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Louhisaaren astiakaapista l\u00f6ytyy yh\u00e4 Mannerheim-suvun arkiastiaston osia. Astiasto on valmistettu 1880-luvun j\u00e4lkipuoliskolla ja se on koristeltu kreivillisell\u00e4 kruunulla ja M-monogrammilla.<\/p>\n\n\n\n

Toisessa kerroksessa oleva ns. Vihre\u00e4 huone oli Marsalkan \u00e4idin Helene Mannerheimin makuuhuone. Eri huoneiden seinill\u00e4 on runsaasti tauluja suvun j\u00e4senten muotokuvista.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
KUVA 4: Vihre\u00e4 huone eli Helene Mannerheimin makuuhuone. Kuva Raija Kannisto 21.5.2022.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Muun muassa uhkapelivelkojensa takia Carl Robert Mannerheim ajautui konkurssiin 1879 ja kartano siirtyi 1880 h\u00e4nen sisarelleen Eva Hedvig Wilhelmina<\/u> Mannerheimille<\/strong>. Carl Robert Mannerheim muutti jo sit\u00e4 ennen rakastajattarensa Sofia Nordenstamin kanssa pois Suomesta Pariisiin, jossa h\u00e4n vietti taiteilijael\u00e4m\u00e4\u00e4. Perheen seitsem\u00e4n lasta joutuivat sukulaisten huostaan Mannerheimin vaimon Helenen kuoltua vuoden 1881 alussa syd\u00e4nkohtaukseen vain 38-vuotiaana. \u00c4idin veljest\u00e4 Johan Albert Edvard von Julinista tuli lasten huoltaja.<\/p>\n\n\n\n

Carl Robert Mannerheim solmi toisen avioliiton Sofia Nordenstamin kanssa 1883 ja heille syntyi tyt\u00e4r Olga Sofia Margareta (Kissie) 1884. He palasivat takaisin Suomeen 1887. Carl Robert kuoli Helsingiss\u00e4 lokakuussa 1914.<\/p>\n\n\n\n

Suvun viimeinen Louhisaaren omistaja Wilhelmina Mannerheim myi kartanon vuonna 1903 talousneuvos Oskar Hannukselle ja muutti Ruotsiin, jossa h\u00e4n kuoli 1905.<\/p>\n\n\n\n

Louhisaari oli siis Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin<\/strong> syntym\u00e4koti; h\u00e4n syntyi 4.6.1867 perheen 3\/7 lapsena. Kartanon kolmannessa kerroksessa oli pieni sininen makuukamari, joka perim\u00e4tiedon mukaan oli marsalkka Mannerheimin syntym\u00e4huone.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
KUVA 5: Sininen makuukamari. Kuva Raija Kannisto 21.5.2022.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Gustaf Mannerheimin kerrotaan pikkupoikana leikkineen mielell\u00e4\u00e4n sotaleikkej\u00e4 ja \u201djohtaneen sotajoukkoja\u201d. H\u00e4nt\u00e4 opetti kotona sveitsil\u00e4inen kotiopettajatar. Gustaf joutui j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n Louhisaaren kodin jo 7-vuotiaana 1874, jolloin h\u00e4net l\u00e4hetettiin kouluun Helsinkiin. Luultavasti h\u00e4n saattoi kuitenkin loma-aikoina vierailla Louhisaaressa vuoteen 1903 asti, jolloin kartano siirtyi pois suvun omistuksesta. Gustaf asui Helsingiss\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 luona ja k\u00e4vi veljens\u00e4 Carlin kanssa yksityist\u00e4 lyseota syksyyn 1879, jolloin h\u00e4net erotettiin vuodeksi koulusta ikkunoiden kivitt\u00e4misen takia.<\/p>\n\n\n\n

Gustaf k\u00e4vi kaksi vuotta oppikoulua Haminassa vuosina 1881\u20131882. T\u00e4m\u00e4 koulu valmensi oppilaita Suomen Kadettikouluun, joka oli sen ajan ainoa sotilaskoulutusta antava oppilaitos Suomessa. Gustaf pyrki jo vuonna 1880 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Suomen kadettikouluun, mutta huonolla menestyksell\u00e4. Koulun ovet aukenivat h\u00e4nelle kahden vuoden kuluttua 1882, jolloin h\u00e4n oli 15-vuotias.<\/p>\n\n\n\n

Askaisten kirkko ja Mannerheimit<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Askaisten kirkon rakennutti 1600-luvulla Flemingin suku, mutta my\u00f6s siell\u00e4 on Mannerheim-suvun historiaan liittyv\u00e4\u00e4. Hautausmaalla on Mannerheim-suvun uusklassinen, vuodelta 1823 oleva hautakappeli. Se on Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja sen rakennutti kreivi Carl Erik Mannerheim, joka omisti silloin Louhisaaren kartanon. Mannerheimin hautakappelin rakennuttajan leski Vendla Sofia Mannerheim oli luonnon yst\u00e4v\u00e4, eik\u00e4 halunnut tulla haudatuksi suvun holviin, vaan kirkkomaalle. H\u00e4n halusi omien sanojensa mukaan lev\u00e4t\u00e4 vapaan taivaan alla, joten h\u00e4nen rautaristins\u00e4 l\u00f6ytyy hautakappelin vierest\u00e4, josta avautuu n\u00e4k\u00f6ala kohti Louhisaaren linnaa ja puutarhaa.<\/p>\n\n\n\n

Marsalkka Mannerheim antoi restauroida kappelin vuonna 1935. H\u00e4n k\u00e4vi Askaisissa viel\u00e4 vuonna 1945 ja ainakin tuolloin h\u00e4n ajatteli tulevansa haudatuksi sukuhautaan. H\u00e4n ei ollut kuitenkaan erikseen antanut m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 hautapaikastaan, eik\u00e4 hautaus sitten aikanaan toteutunut Askaisiin. H\u00e4n kuoli Sveitsiss\u00e4 28. tammikuuta 1951 ja h\u00e4net haudattiin Hietaniemen sankarihautausmaahan.<\/p>\n\n\n\n

Kirkon katossa on kolme kynttil\u00e4kruunua, joista yksi on marsalkka Mannerheimin kirkolle jo vuonna 1928 lahjoittama. Kynttil\u00e4kruunu oli h\u00e4nell\u00e4 Helsingiss\u00e4 ja luovutettiin Askaisten kirkkoon h\u00e4nen kuolemansa j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Wikipedia-l\u00e4hteet:
Louhisaaren kartano<\/a>
Carl Gustaf Emil Mannerheim<\/a>
Carl Robert Mannerheim<\/a><\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja: Raija Kannisto<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sukututkimusseuramme teki lauantaina 21.5.2022 kev\u00e4tretken, jonka kohteina olivat Askaisten kirkko, Louhisaaren kartano ja Kultarannan puutarha. Retken teemana oli Presidenttiemme jalanj\u00e4ljill\u00e4. Retkest\u00e4 on laajempi selostus seuran lehden Orpanan numerossa 2\/2022, joten keskityn t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa l\u00e4hinn\u00e4 siihen, miten em. kohteet liittyiv\u00e4t Mannerheimien sukuun. Louhisaaren nykyinen p\u00e4\u00e4rakennus ja sivurakennukset ovat valmistuneet vuonna 1655. Louhisaari kuului Fleming-suvulle vuodesta 1450 … Jatka lukemista Louhisaaren kartano, Askaisten kirkko ja Mannerheimit<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-1014","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoittaja-raija-kannisto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1014","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1014"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1014\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1033,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1014\/revisions\/1033"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1014"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1014"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tamsuku.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1014"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}